Dawn Of Tears - melodista kuoloa Espanjasta. Eksoottista. Nimittäin bändin voisi olettaa tuleva Espoosta tai Eskilstunasta eli meininki on hyvinkin selkeälinjaista, Suomessakin suosiossa olevaa melodista Göteborg -dödöä. Bändin toinen kokopitkä sisältää myös viitteitä goottimetallin lokeroon, löytyypä reippaasta ulosannista muistumia myös powerlaukasta aina eeppisen sinfoniametallin suuntaan. Pääosassa on kuitenkin tutunoloiset syntikkahehkutuksilla korostetut melodisen kuolon kertsinostatukset ja vokaaleissa mennään ankaralla murinalla. Paikoin levyn yleisilmettä voi syyttää jopa vanhentuneeksi.

Vaikka Dawn Of Tears vaikuttaa nopeasti kuunneltuna kierrätyksen kopiolta, tarkempi kuuntelu löytää sovituksista temppukerrointa ja yleisesti ottaen materiaalin laatutaso pidetään korkealla. Hienoiset goottimausteet antavat viisuille luonnetta ja ankara death-riekkuminen tuo räväkkyyttä syntikoillakin kuorrutettuihin hetkiin.

Dawn Of Tearsin rinnalle voisi pudotella tusinan verran suomalaisia vertailuorkestereita eikä Espanjan tyypit erottuisi joukosta niin hyvässä kuin pahassa. Mutta kuuntele vaikka goottihenkisempi puoliherkistely Silent as shades are - vieraileva naisääni tuo teokseen outoa keveyttä jonka Cradle Of Filthin suuntaan kallistuva äijäävokaali pyyhkäisee näkymättömiin. Ripeämpi, suorastaan kiireinen Prize denied onnistuu kuulostamaan vahvasti Insomniumilta. Tunnelmallinen Present of guilt on todellinen korvanamu melodisen kuolon ystäväville - kaavamainen mutta toimiva.

Dawn Of Tears, tuo Espanjan Insomnium, tekee ykkösluokan suorituksen kakkosluokan omaperäisyydellä. Bändi on hionut ilmaisunsa huippuunsa mutta lievästi vanhahtava ulosanti saattaa seuraavan levyn kohdalla olla jo miinus. Act III: The Dying Eve -albumilla kaavamaisuuden vielä nielee koukkuineen päivineen pelkästään rajun ammattitaidon ansiosta.