Kalevala - Uusi aika
Ensi-ilta: | 15.11.2013 |
Genre: | Fantasia |
Ikäraja: | 12 |
Lehdistömateriaalin mukaan leffa ei ole sitä eikä tätä, ei edes taide-elokuva, vaan arvoitus. Ennen näytöstä kuulin, ettei ohjaaja Jari Halosen hihhulin maineesta kannata välittää ja että jälkikäteen pitää tulla keskustelemaan, jos ja kun tekee mieli. Myös Halonen toivoi avointa asennetta. Sitten hän käytännössä selitti miten elokuva pitää ymmärtää.
Kärjistetysti ilmaisten - tämä on tulkinta, saan tehdä sellaisia - Elias Lönnrotin Kalevala on Halosen silmissä puutteellinen "Raamattu", josta hän haluaa kehittää "Koraanin", joka kertoo koko totuuden yhdessä Halosen sanojen ja tekojen kanssa. Tuskin Halonen Väinämöiseen uskoo. Häntä kiinnostaa hengellinen symboliikka, jota suomenruotsalaiset ovat kuulemma vääristelleet. Kristittynä ymmärrän materialismin ja itsekkyyden paheksumisen, sekä totuuden ja lohdun hakemisen mystisestä. Se, että olen Halosen kanssa samoilla linjoilla, ei ole syy kiitellä häntä. Hänen asenteensa muistuttaa tapaa, jolla skientologian luoja L. Ron Hubbard aloittaa erään opuksensa. Molemmat nostavat itsensä kuulijan yläpuolelle opettamalla häntä epämääräisellä logiikalla, joka on nieltävä, koska sille merkityksen antava pääteos on vasta tulossa.
(Ja sitten arvosteluun.)
Leffa sijoittuu sekä nykypäivään että Väinämöisen jengin kultavuosiin. Menneisyydessä hunnutettu Louhi ja ulkomaanpellet kieroilevat jaloja perussuomalaisia vastaan. Nykyajassa pahan pöllähtäneen turhapurospeden firma suunnittelee virtuaalitodellisuusvehjettä, joka saattaa syöstä ihmiset yhä kauemmas hengellisestä totuudesta. Päähenkilö on pisnismies Sampo Väinölä. Hän epäilee omaa mielenterveyttään päästessään totuuden jäljille. Alusta loppuun hän tuijottaa huolestunein, lasittunein silmin tyhjyyteen, pillahtaen usein itkuun. Jo hänen valaistumisensa hetki on toteutuksen puolesta epädramaattista hösötystä, joten syy miksi hän pimahti meni onnellisesti yli hilseeni. Hubbard sanoisi tähän, että samalla meni oikeus muodostaa mielipiteitä, mutta imeköön hän pamppua.
Miltä näyttää sokea mies psykoosissa? Sampo Väinölältä luultavasti. Ellet häneen samaistu, hänen matkansa merkityksen pohtiminen hankaloituu. Muutkaan hahmot eivät todellisuudessa elä ja tarkoitan nyt, että eivät edes Mikki Hiireen verrattuna. Halonen selitti etukäteen, että näyttely on itseasiassa loistavaa. Olen samaa mieltä siitä, että se on komeaa katseltavaa kun otsasuonet pullistuvat, silmäkulmat nykivät ja räkä lentää, mutta oma mielipiteeni perustuu elokuviin, jotka ovat värvänneet näyttelijänsä Royal Shakespeare Companysta eivätkä mielisairaalasta.
Nykypäivän hahmot ovat legendojen inkarnaatioita. Mytologiasta etsitään selityksiä ja ratkaisuja nykypäivän touhulle. Jotkut rinnastukset ovat selkeitä, mutta eivät sisällökkäitä. Vaikka suosittelen "valaistumista" itsekin, en niele toteutusta, jossa sekä todellisuus että fantasia ovat luonnosteltua mielipuolisuutta, johon on mahdotonta tarttua tunteella tai järjellä. Jo pelkästään kasvomuistini perustuu asioiden merkityksille. Toisin kuin mikä tahansa Mikki Hiiri -piirretty, elokuva ei ankkuroi hahmoja arkitodellisuuteen, joten mieleeni jäi vain provosoivimmin yli vetävä Pulttibois-porukka. Ja sanonpa, jos roskapöntössä istuisi pulisonkisetä huutamassa apuva, se on ihan sama miksi hän on siellä. Yrittäisin järjestää hänelle apua muistaen 2000 vuotta sitten kehitetyn vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Sen vertauksen osaisin selittää juu ja pari vaikeampaakin. Psykoosien analysoimiseen minulla ei ole koulutusta.
Annan arvoa paitsi hengellisyyden kaipuulle, myös ainoalle (pääpiirtein) muistamalleni repliikille, jonka mukaan kirkossa ihmisestä tehdään syntinen ja tätä sitten parannetaan viinalla (ehtoollisviinillä). Repliikki toimii vitsinä ja se ohjaa ajattelemaan, miten pakanamystiikka eroaa kristillisyydestä, tai siis ohjaisi, jos konkreettista sisältöä olisi enemmänkin. On hämmentävää, miten tekijät jaksavat suhtautua uskonnollisella kiihkolla materiaaliin, jonka ainoa persoonallinen oppi on äärinationalismi. Mennyt saadaan näyttämään tusinafantasialta ja nykyajassa sitten itketään, kun tämä meidän tusinafantasiamme on meiltä riistetty.
Uskon Halosen tarkoittavan hyvää, mutta elokuva itse löyhkää pahasti yhdistelmältä hipin ja vaarallisen fundamentalistin filosofioita. Hippi pohtii syntyjä syviä saamatta sanottua muuta kuin jou mään, äiti luonto niinku, rakkautta kaikille, hei. Fundamentalisti toteuttaa itseään syyttelemällä muita. Syy kalevalaisuuden vääristelystä vieritetään ulkomaalaisten harteille ja mukana on muutama sen verran "vertauskuvallinen" kohtaus, että skandaali olisi ennennäkemätön, jos kännissä levottomia höpisevä Mel Gibson päästäisi vastaavaa kamaa elokuvaan asti.
Huvin vuoksi ajatus voidaan viedä pidemmälle. Tunnemme surullisen ilmiön, jossa maahanmuuttajien jälkeläiset syrjäytyvät ja radikalisoituvat uskonnollisesti etsiessään juuriaan ja merkitystä. Kuvitellaanpa, että suomenkielinen nuorimies elää köyhässä ateistiperheessä ruotsinkielisessä kunnassa. Ei ole töitä, ei tyttöystävää, ei taivaspaikkaa. Ehkä hän on sydämessään valmis viskomaan paskaa ja paukkupommeja Väinämöisen nimeen, jos leffa vähän yllyttää? Tai ehkä Mikki Hiiri on profeetta Disneyn iänkaikkinen henki.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (14 viestiä)
11.11.2013 klo 21.54 21
12.11.2013 klo 01.21 11
12.11.2013 klo 12.47 8
12.11.2013 klo 14.53 8
Jaha, punavihreä Peltonen taas mollaa, kun kyseessä on jotain Suomalaista. Itse vakaumuksellisena mamukriitikko-kristilliskonservatiivina arvostan Suomalaisen jalon kansan taidetta. Mutta multikulturismin nimeen vannovan hippi-Peltosen maailmankuva on Leif Salmenin likaisten valheiden turmeltuma.
Vaikka JP vihervassuri onkin, niin luulen vahvasti, että elokuvan sai ansaitusti puoli tähteä. Vaikka se olisi tehty USA:ssa, niin tuskin Peltosen "suomalainen on perseestä" kriteerin mahdottomuus olisi vaikuttanut pisteisiin nousevasti.
Paska elokuva on paska. Jätetään politikointi jonnekkin muualle.
12.11.2013 klo 15.33 5
Rekisteröitynyt 04.09.2011
12.11.2013 klo 19.30 1
13.11.2013 klo 03.26 3
Jaha, punavihreä Peltonen taas mollaa, kun kyseessä on jotain Suomalaista. Itse vakaumuksellisena mamukriitikko-kristilliskonservatiivina arvostan Suomalaisen jalon kansan taidetta. Mutta multikulturismin nimeen vannovan hippi-Peltosen maailmankuva on Leif Salmenin likaisten valheiden turmeltuma.
Vaikka JP vihervassuri onkin, niin luulen vahvasti, että elokuvan sai ansaitusti puoli tähteä. Vaikka se olisi tehty USA:ssa, niin tuskin Peltosen "suomalainen on perseestä" kriteerin mahdottomuus olisi vaikuttanut pisteisiin nousevasti.
Paska elokuva on paska. Jätetään politikointi jonnekkin muualle.
Jassoo, hyysäri puolustaa toista hyysäriä. Säälittävää. Kyllä Ruåtsissa on tilaa, jos ei Isänmaan meno miellytä. Tollaset hipinretkut käy hermoille.
13.11.2013 klo 14.19 1
13.11.2013 klo 15.15 3
Jaha, punavihreä Peltonen taas mollaa, kun kyseessä on jotain Suomalaista. Itse vakaumuksellisena mamukriitikko-kristilliskonservatiivina arvostan Suomalaisen jalon kansan...
Väität olevas suomalainen, mutta kuitenkin ylistät keinotekoisesti luotua juutalaiskulttia, jonka tarkoitus on upottaa orja-mentaliteetti arjalaispohjaiseen väestöön. Mitä jos painuisit sinne Israeliin, jos niin paljon haluat ittelles juutalais-kuningasta!
Ja kaikille natseja ihanoivia peeloja haluaisin muistuttaa siitä, että Daavidin tähti ja hakaristi ovat molemmat tyyliteltyjä tähdenkuvia. Sattumaako? Epäilenpä!
13.11.2013 klo 18.55 1
Jaha, punavihreä Peltonen taas mollaa, kun kyseessä on jotain Suomalaista. Itse vakaumuksellisena mamukriitikko-kristilliskonservatiivina arvostan Suomalaisen jalon kansan...
Väität olevas suomalainen, mutta kuitenkin ylistät keinotekoisesti luotua juutalaiskulttia, jonka tarkoitus on upottaa orja-mentaliteetti arjalaispohjaiseen väestöön. Mitä jos painuisit sinne Israeliin, jos niin paljon haluat ittelles juutalais-kuningasta!
Ja kaikille natseja ihanoivia peeloja haluaisin muistuttaa siitä, että Daavidin tähti ja hakaristi ovat molemmat tyyliteltyjä tähdenkuvia. Sattumaako? Epäilenpä!
Mitä se Håkan siellä oikein inisee? Ei kuulu, kun vihervasurin helium-ääni ei kanna.
Taitaa jonnella hymy hyytyä, kun Perussuomalaiset pääee valtaan 2015. Sitten Suomen arvo Ylhäisenä ja Konservatiivisena Kristikuntana palautuu.
Vasureille luonnollisesti tulee paskat housuun, kun ruohon sijasta pitäisi polttaa miehekästä röökiä.
15.11.2013 klo 11.55 3
Jaha, punavihreä Peltonen taas mollaa, kun kyseessä on jotain Suomalaista. Itse vakaumuksellisena mamukriitikko-kristilliskonservatiivina arvostan Suomalaisen jalon kansan...
Väität olevas suomalainen, mutta kuitenkin ylistät keinotekoisesti luotua juutalaiskulttia, jonka tarkoitus on upottaa orja-mentaliteetti arjalaispohjaiseen väestöön. Mitä jos painuisit sinne Israeliin, jos niin paljon haluat ittelles juutalais-kuningasta!
Ja kaikille natseja ihanoivia peeloja haluaisin muistuttaa siitä, että Daavidin tähti ja hakaristi ovat molemmat tyyliteltyjä tähdenkuvia. Sattumaako? Epäilenpä!
Mitä se Håkan siellä oikein inisee? Ei kuulu, kun vihervasurin helium-ääni ei kanna.
Taitaa jonnella hymy hyytyä, kun Perussuomalaiset pääee valtaan 2015. Sitten Suomen arvo Ylhäisenä ja Konservatiivisena Kristikuntana palautuu.
Vasureille luonnollisesti tulee paskat housuun, kun ruohon sijasta pitäisi polttaa miehekästä röökiä.
Ei voi olla totta, että jengi vielä vuonna 2013 tarttuu tuollainen trolliin. Ei kai nyt kukaan enää nykypäivänä enää oo noin naiivi kuin VHMMIES esittää olevansa.
05.12.2013 klo 11.05 2
Kriitikon mukaan elokuva on tekotaiteellinen ja hippeilevä, eikä sitä voi ymmärtää. Tällaista taidettahan ei äärioikeiston mukaan putäisi suomalaisten verorahoista tukea alkuunkaan. Paitsi tässä tapauksessa, sillä kriitikko on myös huolissaan siitä, että tämä tekotaiteellinen hippielokuva vahvistaa isänmaallista identiteettiä vaarallisessa mielessä, yllyttää rasismiin ja tukee äärioikeistolaista liikehdintää. Siis tekotaiteellinen hippielokuva on uusnatsien uusi raamattu. Mitä?
"[E]n niele toteutusta, jossa sekä todellisuus että fantasia ovat luonnosteltua mielipuolisuutta, johon on mahdotonta tarttua tunteella tai järjellä." Kriitikon tulkintakyky taitaa tulla vastaan Mikki Hiiri -elokuvien kohdalla, joita hän pitää esimerkkinä onnistuneesta metaforisesta esittämisestä (siis siitä, että elokuvan tapahtumat ja henkilöt vastaavat jotakin arkitodellisuudessa). Juuri Mikki Hiirtä monimutkaisemman vertauskuvallisuuden (Mikki Hiiri on hiiri, mutta ymmärrämme hänen silti edustavan ihmistä) ymmärtäminen onkin nykyään valitettavan harvinaista.
Itse tulkitsin Kalevala-elokuvan olevan kokonaisuudessaan metaforinen. Se ei kerro ihmisistä, vaan jumalista ja voimista - siis mytologiasta. Tässä mielessä se on uskollisempi kansanrunoudelle kuin Lönnrotin Kalevala. Pullistuneilla otsasuonilla on nähdäkseni muutakin merkitystä kuin se, että ne näyttävät visuaalisesti vaikuttavilta valkokankaalla. Ne kuvaavat nykymaailmaa, tunnetta siitä, jatkuva paine ajaa elämään jatkuvasti sietokyvyn rajoilla. Henkilöiden ahdistus, hermostus ja sisäänpäin kääntyminen oli esitetty todella taidokkaasti myös visuaalisesti - onhan elokuva ensisijaisesti visuaalinen ja auditiivinen kokemus. Siinä missä kriitikko näki vailla merkitystä olevan psykoottisen katseen, näin itse sisäänpäinkääntyneen, ahdistuneen ja räjähtämispisteessä olevan katseen. Tuo olotila tosin lieneekin psykoottinen, mutta näin sillä myös merkityksen. Se kuvaa tätä aikaa. Tämä maailma, jossa elämme, on psykoottinen. Kaikki on sirpaleista ja kaoottista, eivätkä ihmiset elä harmoniassa itsensä tai ympäristönsä kanssa. Ja kuten sanottua, elokuvan henkilöt eivät ole tavallisia ihmisiä (toimitusjohtajia, äitejä, jne...) vaan jumalia tai voimia. Henkilöt ovat metaforisia esityksiä. Aivan kutn ymmärrämme, että vaikka Mikki Hiiri on hiiri, hän esittää oikeastaan kuitenkin ihmistä, koska hän käyttäytyy, tuntee ja jopa pukeutuu kuten ihmiset. Samalla tavalla voimme ymmärtää, että vaikka elokuvan hahmot ovat ihmisnäyttelijöitä, ne esittävät jotakin muuta, siis jonkinlaisia maailman alkuvoimia tai jumaluuksia. Samaan tapaan antiikin jumalat ovat henkilöityneet ihmishahmoiksi (kreikkalaisessa perinteessä Zeukseksi, Poseidoniksi, Haadekseksi jne...).
Halosen elokuva on kunnianhimoinen yritys esittää taiteen avulla jonkinlainen syvällinen kuvaus tai ymmärrys maailmasta. Se kuitenkin vaatii katsojaltaan aika paljon, ja itse ainakin joudun vielä katsomaan elokuvan pari kertaa uudelleen. Ensimmäisellä kerralla oli vaikea pysyä mukana, mistä nämä jumalat oikeastaan kamppailevat, mikä tässä maailmassa todella onkaan pielessä elokuvan ja Halosen mukaan. Esittikö hän lopussa tulkintansa siitä, missä harmoniaa ja tasapainoa vielä on, tai jopa miten sen voi saavuttaa? Lopussahan ihminen (ihmiskunta?) syntyi uudelleen. Halosen elokuva on teos, jonka äärelle täytyy vielä palata. Ensimmäinen katselukerta saattaa osoittautua sipulin uloimmaksi kuorikerrokseksi.
03.10.2014 klo 01.20 2
Jaha, punavihreä Peltonen taas mollaa, kun kyseessä on jotain Suomalaista. Itse vakaumuksellisena mamukriitikko-kristilliskonservatiivina arvostan Suomalaisen jalon kansan taidetta. Mutta multikulturismin nimeen vannovan hippi-Peltosen maailmankuva on Leif Salmenin likaisten valheiden turmeltuma.
Katos, profeetta Halonen on saanut oppipojan. Ei yllätä. Onhan näitä hihhuleita kun kiviä alkaa nostelemaan ja makean mystinen nationalistituoksu houkuttelevat heidät koloistaan.
Halosesta tulee muuten mieleen Alexandr Dugin, tämä mystinen venäläinen joka yllyttää Kremlin porukkaa suojelemaan venäjänkielisiä vaikka eivät sitä haluaisikaan. Sellanien turhanpäivän ylipatiootti-fundamentalisti minkä ajatukset saattavat olla kaikkien onnettomuus.
Halonen uskoo näkevänsä sen mitä me tietämättömät emme ymmärrä, mutta se on kyllä pikemminkin niin että Halonen on sokeutunut omasta poikkeuksellisuudestaan. Hän näkee sen nerokkuutena ja on varmasti vilpittömästi siinä uskossa että hänellä on se ainut totuus. Olkoot sitä mieltä, mutta se ei ole muuta kun koristeltua hulluutta. Tämän lisäksi elokuva on aikamoista huuhaascheissea.
07.03.2015 klo 22.11 1