Leijonasydän
Ensi-ilta: | 18.10.2013 |
Genre: | Draama, Komedia |
Ikäraja: | 16 |
Perusidea haiskahtaa absurdin kukkahattumaiselta. Alku on jopa häveliäs, mutta salakavalan rytmikkäästi tarina kehittyy hullunkuriseksi konfliktin tulehtuessa, draamapuolen samalla vahvistuessa. Eräät julmimmista ja liikuttavimmista hetkistä ovat samaan aikaan niitä, joiden aikana pidättelin höhötystä (sivistyneessä lehdistönäytöksessä). Lapset: se on mustaa huumoria, kun ei ole varmaa saako nauraa. Se on vain huumoria, kun kiljuva mafiapomo joe pesci lyö pään irti. Vaatii usein rohkeutta keksiä fiktiota, jossa ihmisten käytös on niin tragikoomista ja niin sanotusti uskomatonta, kuin se usein oikeastikin on. Leijonasydän harjoittaa perisuomalaista junttimaista kohellusta, mutta olisi haastavaa nimetä leffa, jossa sitä perustellummin harjoitetaan.
Peter Franzén on Teppo. Signaalit ovat epäselviä ensi minuuteilla, joten ehdin pohtia onko säyseä heppu menneitä muisteleva entinen uusnatsi, mutta aktiivijäsen hän on. Teppo on taliaivo ja rehellisen luontevalla suomalaisella tavalla hän tietää sen. Hän ei ole aivan niin ristiriitainen hahmo kuin voisi kuvitella, vaan tuulen riepottelema mies vaikuttaa valmiiksi valmiilta lopettamaan. Taustatarina vihjaa miten aito natsi hän on ollut ja miksi.
Tepolle pesää, kimmalle heppiä. Suhde toimii vaihdantatalouden säännöillä, mutta toki on selvää, että molemminpuolinen avarakatseisuus on pohja, jolle rakentaa luottamusta. Elokuva keskittyy pääasiassa Tepon, luontevasti tomeran Yusufa Sidibehin näyttelemän Ramu-pojan ja sähköisen Jasper Pääkkösen näyttelemän Tepon veljen suhteisiin. Franzénin ansaitessa helposti sympatiat yksinkertaisena, yllytyshulluna miehenä, joka yrittää tehdä oikein, Pääkkönen tulkitsee fanaattisempaa tapausta, joka nauttii rasismistaan. Ramu hädin tuskin ehtii toipua yhdestä katastrofista, kun hänelle esitellään se toinenkin. Tunteissa ja jännitteissä on aitoutta ja imelyys vältetään.
Uusnatseille nauretaan jos ei samalla tavalla, niin samassa hengessä kuin Four Lions nauroi muslimiterroristeille. He ovat tyhmiä mutta oikeita ihmisiä elokuvassa, jossa ketään ei varsinaisesti nosteta heidän yläpuolelleen. Röyhkeitä kusipäitä, kaikkialla. Uusnatsit näytetään paitsi pahoissa teoissa, myös pitämässä hauskaa veljessarjana. Kohtaus jossa he auttavat vanhusta antaa ansaittua arvoa heidän filosofiansa yhdelle osa-alueelle.
Nämä tyylivalinnat ovat tärkeitä eritoten koska Suomessa riehuu pellevirus. Ihmiset halveksivat joko maahanmuuttajia tai maahanmuuttokriitikoita tai maahanmuuttokriitikoiden kriitikoita tulkiten tekoja ja sanoja kuin piru Raamattua. Leijonasydän varmasti on vihervasemmistolaista monikulttuurisuuspropagandaa, jos kysymme asiaa oikeistopurppuralta monoeläimellisyysmarttyyriltä, mutta pelleviruksesta se ei kärsi. Teposta tulee mies, joka hän todella on, kun hän luopuu ennakkoluuloista sydämensä tai penikseen pakkautuneen sydänveren opastamana. Ennakkoluulot eivät ole rasistien yksinoikeus. Kuten kertomus lohikäärmeestä voi olla vertauskuvallinen kertomus diktatuurista, Leijonasydän on helppo nähdä vertauskuvana punavihreästäkin öykkäristä, paitsi jos kärsit pelleviruksesta.
Leffa aktivoi selkeän sektorin pollastani. Kostein silmin ja hymyillen kun kotiin kävelin, päässäni soi musikaalin Singin' in the Rain -kappale "Make 'Em Laugh", jossa kannustetaan olemaan koomikko hapannaamojen maailmassa. Mieleen palautui myös satunnaista triviatietoa kuten väittämä, jonka mukaan Achmed the Dead Terrorist on arabien keskuudessa yhtä suosittu vitsi kuin länsimaissakin. Nauru ei ratkaise sitä ongelmaa maailmasta, että pikku-A ja pikku-B joutuvat tappelemaan syödäkseen, mutta tarpeettomia ennakkoluuloja huumori voi pehmentää jos jokin voi. Ohjaaja Dome Karukosken ja käsikirjoittaja Aleksi Bardyn lestadiolaiselokuva Kielletty hedelmä oli enne siitä, että he suoriutuvat kunnialla tästäkin aiheesta, mutta vähän kyllä jännitti.
Keskustelut (14 viestiä)
Rekisteröitynyt 03.08.2011
17.10.2013 klo 17.44 5
17.10.2013 klo 19.29 12
17.10.2013 klo 20.07 12
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.10.2013 klo 20.24 12
Peltonen on siis vihervasuri. Ihmettelinkin ketkä niitä äänestää.
Itse olet. Yrität vain peitellä jälkiäsi syyttelemällä muita.
17.10.2013 klo 20.44
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.10.2013 klo 21.09 4
17.10.2013 klo 21.28 3
Rekisteröitynyt 04.09.2011
18.10.2013 klo 08.52
Juuri koko asetelma, idea ja slogan "Voittaako rakkaus vihan?" tuntui yhdessä kovin kliseiseltä, minkä takia pelottaa nimenomaan mennä katsomaan. Katsastettava se kuitenkin on, kumminkin Karuskoski on tällä hetkellä ainoa ohjaaja, joka tekee yli keskinkertaisuuden yltäviä elokuvia Suomessa (älkää edes mainitko Kaurismäkeä).
Onhan myös Aleksi Mäkelä ja Aku Louhimies.
18.10.2013 klo 16.33 11
Laura Birn varmaan jatkaa tässäkin Vuosaari ja Puhdistus elokuvista tuttua tissien esittelyä.
Ja tämä on väärin, koska?
18.10.2013 klo 17.47
Tähän on nyt pakko nillittää, että Make 'Em Laugh'han itse asiassa ironisoi sitä, miten helppo tapa elokuville voittaa yleisö puolelleen on panostaa ala-arvoiseen huumoriin ilman minkäänlaista pyrkimystä todelliseen sisältöön.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
18.10.2013 klo 18.12
"Kostein silmin ja hymyillen kun kotiin kävelin, päässäni soi musikaalin Singin' in the Rain -kappale "Make 'Em Laugh", jossa kannustetaan olemaan koomikko hapannaamojen maailmassa."
Tähän on nyt pakko nillittää, että Make 'Em Laugh'han itse asiassa ironisoi sitä, miten helppo tapa elokuville voittaa yleisö puolelleen on panostaa ala-arvoiseen huumoriin ilman minkäänlaista pyrkimystä todelliseen sisältöön.
Hyvin mahdollista, en ole leffaa vähään aikaan katsonut. Kerroin vain tarkalleen missä fiiliksissä olin. Muistin biisistä vain tunnelman, sävelen ja pari lausetta.
Tai oikeastaan, juuri sitähän minä ajoin takaa, että "ala-arvoisella" huumorilla on arvoa. Leijonasydämessä on sitä ironiaakin reippaasti, mutta myös melkoista kummelitouhua. Helppotajuinen huumori on varmempi tapa voittaa suuren yleisön suosio kuin raskassoutuinen saarnaaminen ja silloin päästään saarnaamaan suuremmalle joukolle. Loistava elokuva American History X ei menestynyt kaksisesti teattereissa.
Rekisteröitynyt 07.10.2009
18.10.2013 klo 20.56 1
19.10.2013 klo 09.31 3
Konservatiivista kristillisdemokraattia viime vaaleissa äänestänyt Peltonen sanoo, että Tattaraalle ja Veivinheittoviholle totisesti pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tienneet mitä he tekivät.
No se selittää. Kristillisdemokraatithan ne vasta hihhuleita on...
Taitaa peltonen nyt vähän juksata
20.10.2013 klo 09.40
Leffa sopii katsottavaksi mutta *** starbaa on jo ihan riittävä.