Millerit
Ensi-ilta: | 06.09.2013 |
Genre: | Komedia |
Ikäraja: | 12 |
Kyse on pikkuasioista. Ärsyttävästi virnistelevä Jason Sudeikis on teennäisten komedioiden ikoni. Hänen silmänsä ovat puoli senttiä vinossa verrattuna Chevy Chaseen, joka oli omana aikanaan viihdyttävä näytellessään ylimielisiä mutta hyväntahtoisia tavallisen miehen parodiaversioita. Chasen silmissä on hienovaraista hulluutta, joka selitti aina kaiken. Millereissä Sudeikis näyttelee omahyväistä alimman portaan huumediileriä. Siltä hän näyttääkin. Ja sitten tarina tulee avuksi. Äijä joutuu lähtemään Meksikoon, koska hän on omalla tavallaan reilu heppu, mistä seuraa ongelmia. Tämä on suhteellista sympaattisuutta. Virallinen kuspää ei ole täysi kuspää.
Jennifer Aniston näyttelee oma-arvontuntoista naista, joka on taloudellisessa mielessä rahapulasta kärsivä strippari. Emma Robertsilla ei ole paljoa tekemistä teräväkielisenä teinihobona. Vasta jälkikäteen ymmärsin Will Poulterin olevan se tyyppi, joka varasti show'n Eustace Ruikkuna Narnian tarinoissa. Pidin hänen tulkitsemastaan viattomasta hömelöstä yhä enemmän elokuvan mittaan, joten ennustan hänelle valoisaa tulevaisuutta sivuosanaamana. Perhe-elämä eli se että joku on puolellasi vaikka hän tekisi elämästäsi helvettiä tekee hyvää kaikille näille persoonallisuuksille. Asiaa ei sanota ääneen kuten ei monissa perheissäkään.
Keikka takkuilee ja porukka joutuu hengenvaaraan. Laajin ongelma ajankäyttöä ajatellen on se, että asuntoauto reistailee ja sankarit joutuvat perusperinteisesti tulemaan toimeen toisen lomailevan perheen kanssa. Tunteellinen täti, viiksivallu ja heidän tyttärensä koettavat hyväntahtoisesti ymmärtää Millereitä, mistä seuraa keksimällä keksittyä mutta enimmäkseen huvittavaa sähellystä. Tunkeilevia, ylipirteitä, ylisosiaalisia ventovieraita esiintyy muuallakin kuin elokuvissa, mikä entisestään korostaa reissun "arkisuutta". Toki myös Millerit käyttäytyvät oudosti, mutta kyllä minä oman perheeni kanssa maailmalla mekastaneena Millereihin samaistuin pikkuasioista kuten huumeista huolimatta.
Jutut ovat härskin alatyylisiä, mutta toteutus on jopa häveliästä. Vain yksi sketsi on riittävän graafinen edustaakseen kiistattomasti jSM-aikakautta ("jälkeen Sekaisin Marista"). Aniston käytännössä on striptease-artisti nykyään ja painotan sanaa tease: hän haalii rooleja joihin alastomuus kuuluu, mutta ei vilauta värkkejä. Mittauslaitteistoni värähtelyn mukaan merkittävin strippauskohtaus joka tapauksessa toimii, enkä varsinaisesti jäänyt suremaan vitsejä, jotka jäävät kesken potentiaaliin nähden. Harvat törkeydet shokeeraavat, kun olet kerran nähnyt japanilaista lonkeropornoa, mutta jos tunnet että hahmojen välillä on kemiaa, se temppu ei käy vanhaksi. Klassikko Faijalla hommat hanskassa ei ole nerokkain koskaan tehty eteenpäinkävelyelokuva, mutta käytännössä olen katsonut heikotkin jatko-osat, koska tahdoin jatkaa hengailua Chevy Chasen kanssa. Millerit ei ole vastaava koko perheelle sopiva teos, mutta hengailuelämyksenä ja aivonarikkana se on samasta puusta tai metsästä.
Keskustelut (1 viestiä)
Rekisteröitynyt 10.04.2007
07.09.2013 klo 22.53 2
Tän vuoden paras leffa, jos ei Djangoa lasketa tälle vuodelle. 4,5/5 tähteä