Pacific Rim
Ensi-ilta: | 02.08.2013 |
Genre: | Fantasia, Sci-fi, Toiminta |
Ikäraja: | 12 |
Turhia sivujuonia on kaksi. Molemmat liittyvät teknologiaan jolla robotteja ohjaillaan. Robottien päässä sijaitseviin jumppavehkeisiin on pultattava kaksi ihmistä, sillä yhden pilotin aivosolut eivät neurohöpöä kunnolla juveloi. Pilottien mielet yhdistyvät toistensa ja robotin kanssa. Ihanteellisessa tilanteessa pilotit ovat vaikkapa veljeksiä, joilla on valmiiksi syvä side. Elokuva kertoo... miehestä ja naisesta, jotka ovat traumatisoituneita menneiden tapahtumien johdosta, mutta joiden on muodostettava tiimi! Elokuva nostatti maanista innostusta, voi pojat, joka lässähti komeaksi depressioksi. Melkein alkoi itkettää, kun hyviä ideoita paiskottiin pönttöön hartiavoimin.
Älä luule, että elokuvasta löytyy edes sen verran draamaa, että päähenkilöt käsittelevät traumojaan. Älä unelmoi, että mielten yhdistymisellä tehdään jotakin jännää tai söpöä. Elokuva ei ole Inception, eikä romantiikkaa harrasteta. Ainoan kerran kun hahmojen ajatuksiin sukelletaan, sessio johtaa tarkalleen ottaen sellaiseen paljastukseen (spoileri), että eräät toisensa tuntevat hahmot ovat tunteneet tosi kauan. Jaa. Elokuva hukkaa leijonanosan kestostaan tympeään hahmovetoiseen vaiheeseen ja sitten hahmonkehitys loppuu. STOP. Kuin seinään. Ongelmia ei ratkaistu. Viis hahmoista. Miten olisi kohtaus, jossa joku pilotti tekee jotakin, mitä hän oppi elokuvan aikana? Ei, liikaa pyydetty.
Toisessa sivujuonessa kaksi sketsisarjasta karannutta tiedehemmoa - Mark Ruffalon untelo pikkuveli ja Sigmund Freudin kummeliversio - yrittävät tehdä tiedettä. Toinen muistaa, että elokuvassa Independence Day presidentti onnistui telepaattisesti urkkimaan tietoonsa pahojen hemmojen taustatarinan, joten sitähän voisi kokeilla. Siinä se. Hahmot ovat kuoria käsikirjoittajan armoilla, he ovat aina valmiita tarjoamaan kankeita selityksiä suoraan katsojalle. En tiedä, onko vuoden 1998 Godzillan "sielukasta ja inhimillistä" kerrontaa koskaan muisteltu haikeasti, mutta nyt on, minä sen tein.
Toimintakohtaukset ovat heikkoja, olettaen että katsojan on tarkoitus tuntea luissaan uho, tuho ja vaara. Kaikki varmasti muistavat, miten lentäjistä kertovat toimintajännärit toteutetaan? Pilotin kasvoja kuvataan läheltä hänen puhuessaan koko ajan radioon. Leikkaus: ohjus tuhoaa pahisten hävittäjän. Leikkaus: pilotti huutaa woo-hoo. Tämä toimii. Kun Pacific Rim leikkaa pilotteihin, näyttelijät vemppaavat tv-shopin soutulaitteissa. Sitten näemme kuinka animaatiorobotti takoo nyrkillä godzillaa, jonka kaatamiseen ohjuksilla menisi kuulemma päivä. Fysiikan lait toimivat muutenkin miten sattuu, joten se jää hyvin hämäräksi miten robotit käytännössä toimivat. Kuvittele, että 90-vuotias reumapotilas pukeutuu robotiksi ja toinen dinosaurukseksi. Heille annetaan terävät veitset. Heitä kuvataan niin läheltä, että vain jalat tai rintakehä mahtuvat ruutuun. Heillä on vaikeuksia tappaa toisensa, mutta jos toinen osuu, tappelu saattoi olla siinä. Silloin tällöin toinen hyppää toisen niskaan ja heittää volttikiepautuksella toisen seinään. Tätä on Pacific Rim.
Arvosanan toinen tähti tulee joka tapauksessa hirviökohtauksista. Yleisilme on hyvin synkkä, mutta värit ovat hohtavan kirkkaita. Korkeakontrastinen tyyli toimii erinomaisesti 3D-elokuvissa, kuten muun muassa Avatar ja Hugo ovat aiemmin oivaltaneet. Tyyli tekee syvyydestä ja muodoista käsinkosketeltavia ja toisaalta satumaisia. Kun hohtavaa mönjää kuolaava deluxe action-figuuri lähestyy jättirobottia rankkasateessa, kun kameramies malttaa mennä vähän kauemmas, Pacific Rim on oikein soma. Parikin kertaa tahdoin pysäyttää kuvan ja unelmoida itse, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan ja miksi hemmetissä.
Kiitos Guillermo del Torolle hänen varhaisista töistään, mutta nykyään hän on kupla, joka puhkesi. Vaikka elokuvat joita hän on aidosti ollut mukana tekemässä viime vuosina ovat olleet kliseisiä ja korkeintaan keskinkertaisia, olen elätellyt toiveita siitä, että kun hän itse ohjaksiin palaa ja vapaat kädet saa, hän luo jotakin, joka on suurta kuin hänen suunsa, joka on luvannut kymmenen intohimoista ihmeleffaa aina avautuessaan. "Inhimillinen" Godzilla -98 on yksi Pacific Rimiä viihdyttävämpi leffa, "mielikuvituksellinen" Transformers 2 on toinen.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (20 viestiä)
01.08.2013 klo 20.30 4
Rekisteröitynyt 17.01.2012
01.08.2013 klo 21.18 12
2 tähteä?! Onneksi tätä on jo muut luotettavina pitämäni lähteet ehtineet hehkuttaa, koska muuten voisi pelottaa tämän näkeminen kun on kyseessä vuoden odotetuin leffa minulle ja niin kovin usein on mennyt mielipiteet yksi yhteen Peltosen kanssa. Täytyy vaan toivoa, että tällä kertaa meni vähän metsään tämä arvostelu.
No jos et odota Godzilla-tribuutilta muuta kuin Godzilla-tribuuttia, en usko että petyt.
01.08.2013 klo 21.25 3
Rekisteröitynyt 11.04.2007
01.08.2013 klo 23.17 5
En vielä heitä odotuksiani jorpakkoon, antoihan Peltonen Man Of Steelille 4,5 tähteä. Omasta mielestäni ihan luokattoman huono elokuva. Muutenkin aika heitteleviä arvioita saanut tämä elokuva.
02.08.2013 klo 01.06 8
Rekisteröitynyt 03.08.2011
02.08.2013 klo 01.23 10
Peltonen, kuten muutkin arvostelijat ovat vain yksi mielipide muiden joukossa. Se ei ole sen arvokkaampi tai arvottomampi, kuin Sinun. Joten jos Peltonen antaa kaksi tähteä, niin se on sitten niin hänen mielestään ja sillä sipuli. Esim. minä annan kolme tähteä ja sillä sipuli. Miksi arvostelijan tähtiä katsotaan totuuksina? Se on vain yksi mielipide ja jokaisella on yksi.
Miksi edes tähtiä tuijotetaan kuin jumalan sanaa? Katsokaa hemmetti se elokuva, lukekaa arvostelu ja miettikää, että olisiko kenties joku asia ihan hyväkin pointti. Lopullisen päätöksen teette omin päin, jos osaatte itsenäisesti ajatella. Silloin ei (ainakaan pitäisi) jonkun toisen ihmisen asettamat tähdet merkata yhtään mitään, mutta sen sijaan hänen esittämät väitteensä.
02.08.2013 klo 09.13 5
Eräästäkin arvostelusta luin, että räimettä ja jäägerteitä on liian vähän ja keskitytään liikaa ihmisiin. Tämä olisi minusta mitä mainiointa, mutta kun samassa arvostelussa sanottiin, että ne hahmot ovat paperinohuita, niin silloin siinä ei vaan ole mitään mieltä.
Kun Peltonen täydensi että hahmot eivät kehity, ja vihjasi koko homman olevan epäuskottavaa roskaa, niin kiinnostus meni lopullisesti. Aiemmin vielä ajattelin että josko kuitenkin, koska Guillemo del Toro. Mutta jäätävä paska on jäätävää paskaa vaikka se olisikin Guillemo del Toron ohjaama.
02.08.2013 klo 09.52 3
02.08.2013 klo 17.47
Tämän otan katseluun heti huomenna.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
02.08.2013 klo 19.08 4
Se on todettava, että Transformers 2:n kutsuminen tätä viihdyttävämmäksi pätkäksi pääsi kyllä omissa kirjoissani ihan suoraan sinne Speed Racerin 5 tähden rinnalle "JTP, mitä... mitä...." -listalla. :)
Rekisteröitynyt 11.04.2007
02.08.2013 klo 20.27 4
Tämä oli kovaa kamaa. Ihan kohtuullisen, mutta puuduttavan määrän toimintaa sisältäneen Man of Steelin jälkeen en uskonut, että samana kesänä jaksaisin toista toimintapläjäystä. Eihän tässä järjen häivääkään ollut, mutta viihdyin alusta loppuun. Pätkä ei yrittänyt olla yhtään mitään muuta kuin oli, vältti pahimmat kliseet ja toiminta oli kuin suoraan 20 vuotta nuoremman itseni päiväunista. Kesän paras räimintä aika isolla marginaalilla omissa kirjoissa.
Se on todettava, että Transformers 2:n kutsuminen tätä viihdyttävämmäksi pätkäksi pääsi kyllä omissa kirjoissani ihan suoraan sinne Speed Racerin 5 tähden rinnalle "JTP, mitä... mitä...." -listalla. :)
Juurikin näin! Perhanan viihdyttävä tekele kaikin puolin.
02.08.2013 klo 20.47 3
Warner tuhlasi kaikki Pottereista tienaamansa rahat tähän ja hävisi ne. Kannattiko?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
02.08.2013 klo 21.25 3
Kun vannoutuneen hahmovetoinen tehoste-elokuva Speed Racer lähestyy loppuaan, jokainen katsojista tietää, mitä tulee tapahtumaan. Elokuvat ovat ennalta-arvattavia, aivan. Mitä elokuva tekee?
http://www.youtube.com/watch?v=DvwhIStnDw8
Se jatkaa luovaa ja ainutlaatuista leikkaustyyliään ja alleviivaa, mistä tässä oli kyse. Tehosteet ovat pintaa. Kyse on hahmoista. Loppuhuipennus on epilogi. Speed on jo voittanut. Sitähän sä halusit? Tietenkin.
Toivoin, että Pacific Rim on tämän vuoden Speed Racer, mutta Pacific Rim on tämän vuoden Battleship (joskin rohkeammalla ja onnistuneemmalla visuaalisella tyylillä).
02.08.2013 klo 21.42 9
03.08.2013 klo 02.17 2
Jos taas on löytänyt elokuvat nyt 2000-luvulla, voi mennä asiat vähän yli, niin kuin esimerkiksi arvostelijalla.
03.08.2013 klo 16.40 1
Hahmoihin keskityttiin mielestäni hyvin, vaikka olisin kaivannut enemmän aikaa sekä päähenkilöiden välisen ystävyyden kehittymiselle että myös muille piloteille. Elokuvan huumori oli välillä varsin väkinäistä, mutta kokonaisuudessaan viihdyttävää.
Elokuvan robotit, Jägerit, näyttivät hyviltä, vaikka niiden ns. epäuskottavuutta yritettiin selvästi korostaa myrskyisillä yökohtauksilla. On kuitenkin hyvä muistaa, että myrskyisellä merellä tapahtuvat taistelut ovat saaneet inspiraationsa Japanin vanhoista meriaiheisista maalauksista, jos englanninkieliseen Wikipediaan on uskominen.
Animen ystävänä olen kiinnostunut monista eri mechasarjoista, kuten legendaarisesta Gundamista ja Neon Genesis Evangelionista. Siksi olen tyytyväinen, että myös länsimaissa päätettiin tehdä Pacific Rimin kaltainen elokuva, joka kunnioittaa niitä asioita, joista Japani on tunnettu: fiktiivisistä hirviöistä ja roboteista.
Elokuvan kohderyhmä ei ole kovin suuri, minkä vuoksi ymmärrän hyvin, jos kaikki eivät siitä pitäneet.
03.08.2013 klo 17.31
04.08.2013 klo 01.21
Rekisteröitynyt 11.04.2007
04.08.2013 klo 02.30
Mielenkiintoisia uudissanoja, ts. itsekeksittyjä! Olen joskus pohtinut, joutuuko Web 2.0:ssa viestittämään niin äkkiä, että sanat täytyy keksiä itse...?
05.08.2013 klo 09.36
toiminta oli kuin suoraan 20 vuotta nuoremman itseni päiväunista.
Jollekulle tämä voi olla hyvä asia, mutta itse en kyllä jaksa enää katsoa niitä elokuvia mistä kovasti pidin 20 vuotta sitten. Toiminta maistuu edelleen, mutta hahmoilta toivoisin moniuloitteisuutta ja kiinnostavuutta, ja juonen pitäisi olla jollain tapaa mielekäs ja ennenkaikkea sellainen jota ei ole nähty jo lukuisissa aiemmissa elokuvissa identtisenä.
Toivoin, että Pacific Rim on tämän vuoden Speed Racer, mutta Pacific Rim on tämän vuoden Battleship (joskin rohkeammalla ja onnistuneemmalla visuaalisella tyylillä).
Ja ilman Rihannaa.
(Ja juu, en ole nähnyt edelleen kumpaakaan)