Tuorein sisältö

Rakkaus

Ensi-ilta: 05.06.2013
Genre: Draama
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

11.06.2013 klo 19.00 | Luettu: 11352 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Aivoinfarkti on alkusoitto iäkkään rouvan viimeiselle elämänvaiheelle. Aluksi hän ei ymmärrä alamäen alkaneen, mutta se on jyrkkä. Hänen puolisonsa päättää hoitaa häntä kotona. Otsikko Rakkaus (Amour) on yksinkertainen, ylväs ja nöyrä: rakkaus kantaa loppuun saakka. Pariskunta on arkisella tapaa miellyttävä. He käyttäytyvät kuten normaalien hyvien ihmisten voi olettaa käyttäytyvän - varsinkin elokuvassa, varsinkin jos elokuva ei käsittele persoonallisuushäiriöitä. Muutamat miehen repliikit olisivat töykeitä suomalaisen suusta, mutta kyseessä on charmikas ranskalaismies, joka osaa pyytää anteeksi, jos hän on toisinaan turhan ranskalainen.

Koin vähäeleisen tyylin tukevan tällaista, teoriassa hyvin dramaattista, mutta käytännössä arkista ja hiljaista tarinaa erinomaisesti noin puoliväliin saakka. Sitten aloin aavistaa, ettei elokuva kykene tekemään saavutuksillaan paljoa. Tapahtumat sijoittuvat loogisesti pariskunnan pienehköön asuntoon, koska sen vangiksi nainen - ja mieskin - jää. Kuvakulmat ovat pääasiassa jäykkiä ja kohtaukset pitkiä. Toisinaan kamera vaikuttaa unohtuneen päälle, kun alleviivaavia lähikuvia ei harrasteta ja kun hahmot jopa kävelevät ulos kuvasta. Iloton toteavaisuus puhuttelee. Tuskinpa omaishoitajan on mahdollista selvitä arjesta, jos hän kokee tunnekuohun joka käänteessä.

Tyyneys ja tosiasioiden hyväksyminen ei tietenkään tarkoita, etteikö potilaan lähimmäinen voisi olla ristiriitaisia tunteita täynnä. Surun ja turhautuneisuuden sekaan saattaa eksyä puhdasta iloa, sillä ei ole väärin muistella, miksi rakasta ihmistä on tullut rakastettua, vai mitä, häh? Ehkä puhun vain omasta puolestani, mutta siinä se ongelma juuri on. Tämä elokuva onnistuu kuvaamaan, miltä ihmisen viimeiset kuukaudet saattavat näyttää, jos aiheesta tosi-tv-show tehtäisiin. Tämä elokuva ei kerro tyydyttävästi miltä tilanne tuntuu päähenkilöistä. Tarinassa ei ole persoonallisuutta. Tarinassa ei ole tarinaa, ellei katsoja ole valmis märehtimään omaa elämäänsä tai käyttämään mielikuvitusta elokuvan antamien visuaalisten vihjeiden tahtiin.

Muutamilla kohtauksilla kuten papan pulujahdeilla ei ole selkeitä merkityksiä, joten väitän niitä turhiksi, tai sovitaan että tyylirikoiksi, jos joku niissä symboliikkaa näkee. Kokonaisuudesta luonnostellun tekee myös heikosti määritelty näkökulma. Pidin tätä pariskuntaa herttaisena, joten tietenkin pidin surullisena heidän kohtaamaansa kriisiä. Ennen pitkää nainen ei voi - tällaisessa elokuvassa, joka ei harrasta luovaa kerrontaa - ilmaista itseään muuten kuin näyttämällä surkealta. Tässä tilanteessa se voisi korostua, että näkökulma on pariskunnan: ei kahden yksilön, vaan yhdessä elävän parin. Tässä ei onnistuta. Eräässä vaiheessa mies kertoo sivulliselle, minkälaiseksi arki on mennyt. Toistan: kertoo. Elokuva sijoittuu pieneen asuntoon ja kestää yli kaksi tuntia, mutta se joutuu suusanallisesti selventämään, miten tilanne on kehittynyt. Näyttelijät ovat vakuuttavia ja naaman halvaantuneisuutta simuloiva naispuoleinen jopa kisasi Oscarista, joten olisin kernaasti nähnyt mummelin koko suorituksen, enkä kuullut parista sen piirteestä mieheltä.

Lieviä konflikteja aikaansaa empatiarajoitteinen sairaanhoitaja, sekä pariskunnan tytär, joka saapuu toisinaan sopottamaan, vaikka isä takuulla tietää paremmin missä mennään. Nämä käänteet varmasti puhuttelevat monia. Mutta edelleenkin: katsoja vastaa sisällöstä itse. Pulukohtaukset kestävät kauemmin kuin mainitun hoitsun osuus, vaikka vieraan hoitajan aiheuttama mielipaha jos mikä olisi luonteva tapa järisyttää miehen mielenterveyttä, tuoda hänen tunteensa pintaan ja tehdä hänestä kokonainen hahmo.

Ohjaaja Michael Hanekella on kyky tehdä laatuelokuvia, mutta toisaalta hän on ohjannut katsojia tahallaan ärsyttävän pohjakosketuksen Funny Games kahteen kertaan. En väitä tietäväni, hukkaako Rakkaus potentiaalinsa valitettavasti, vaiko tarkoituksella siihen tyyliin, että kyseessä ei sittenkään ole kertomus vanhuudesta ja rakkaudesta... vaan kritiikkiä sellaisia katsojia kohtaan, jotka mieluummin katsovat vanhusten kärsimyksiä kuin pulujen jahtausta... En oikeastaan edes vitsaile. Sellaiseen roskaan kaasujensa tuoksua rakastava Haneke on kykeneväinen.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Masteroid - MMXIII... Jessica Wolff - Rene... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (6 viestiä)

vieras

12.06.2013 klo 02.40

Kun kerran Funny Gamesia olet useampaankin otteeseen arvostelujesi sivulauseissa haukkunut, niin minua kiinnostaisi tietää, että mikä siitä tarkalleen ottaen tekee sinun silmissäsi niin kehnon? En siis ole itse leffan suuri fani enkä mitään, vaan onpa vain pistänyt silmään tuo antipatiasi kyseistä filmiä kohtaan.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.06.2013 klo 11.36 3 tykkää tästä

Funny Games on kohtalainen, kliseinen perusjännäri, kunnes se päättää ilmoittaa, ettei se ole oikeasti kliseinen: perustuubaa katsova katsoja on kliseinen, joten elokuva näyttää katsojalle keskisormea. Keskisormea näytetään lähes kirjaimellisesti. Elokuvalla ei ole älyllistä tasoa. Ruokavertaus asiasta olisi se, että Haneke on turhautunut kokki, joka työskentelee hampurilaisravintolassa vastoin tahtoaan. Asiakas nauttii purilaisesta. Kokki voisi halutessaan purkaa turhautumista paljastamalla asiakkaalle että pihvi on tehty lehmän peräsuolesta kuten maailman muutkin hampurilaiset ja tuoda tilalle jotakin ravitsevampaa. Kokki ei tätä tee, vaan yhtäkkiä hyökkää ravintolan puolelle ja kusee asiakkaan naamalle juosten sitten karkuun uskoen todistaneensa olevansa mahtava gourmet-mestari, joka on roskaväen yläpuolella.
lainaa
asdasffa

14.06.2013 klo 09.28

vieras kirjoitti:
Kun kerran Funny Gamesia olet useampaankin otteeseen arvostelujesi sivulauseissa haukkunut, niin minua kiinnostaisi tietää, että mikä siitä tarkalleen ottaen tekee sinun silmissäsi niin kehnon? En siis ole itse leffan suuri fani enkä mitään, vaan onpa vain pistänyt silmään tuo antipatiasi kyseistä filmiä kohtaan.


Funny games on kuvottava sadistinen paskaleffa. Ei kestä toista katselukertaa sitten yhtään.
lainaa
Haneke

14.06.2013 klo 15.30 2 tykkää tästä

asdasffa kirjoitti:
Funny games on kuvottava sadistinen paskaleffa. Ei kestä toista katselukertaa sitten yhtään.


Sinänsä kiinnostavaa, missä määrin elokuva kestää tai edes vaatii sitä yhtä katselukertaa. Ilmestyessään Haneke sai tulista palautetta katsojilta: miksi teet näin sadistista ja kuvottavaa elokuvaa? Tämähän on aivan sairas! Haneken vastaus tylyydessään, "aivan oikein, ymmärsit elokuvan, joten viestini meni perille." Elokuvahan herättää poleemisen kysymyksen: miksi katson väkivaltaa? Se on järjetöntä ja raakaa, mutta ehkä se on sitten niin, että he jotka eivät ole sitä tajunneet, katsovat elokuvan loppuun. Muille se on yhtä tyhjän kanssa ja tarpeeton.

Puhtaasti elokuvallisia ansioita, juonen nihilistisiä ratkaisuja ja tunnelman virittämistä kun katsotaan, kukaan ei voi kiistää etteikö Funny Gamesia olisi kursinut kokoon rautainen ja näkemyksellinen elokuvantekijä. Tarkasteli elokuvaa miltä kantilta tahansa, se aina kampittaa ja voittaa katsojansa. Astuu sisään silkkihansikkaat kädessä, lyö golfmailalla ja iskee silmää katsojalle, joka luuli jo turtuneen kaikkeen.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

14.06.2013 klo 15.42 1 tykkää tästä

Haneke kirjoitti:
Tarkasteli elokuvaa miltä kantilta tahansa, se aina kampittaa ja voittaa katsojansa. Astuu sisään silkkihansikkaat kädessä, lyö golfmailalla ja iskee silmää katsojalle, joka luuli jo turtuneen kaikkeen.


Aivan oikein. Ja täsmälleen samalla tapaa moraalisen voiton ottaa mainitsemani kokki, joka kusee rahvaanomaisen asiakkaan naamalle. Tiedätkö tarkalleen miten epäterveellistä roskaruoka on? Luuletko ajatelleesi asian puhki? Tiedätkö tarkalleen mitä terveydelläsi teet? Etkö yksinkertaisesti välitä? Oletko koko keskustelun yläpuolella? Niin tai näin, välität takuulla siitä, kun kokki kusee naamallesi.

lainaa
Lihatuomari

Rekisteröitynyt 17.01.2012

15.06.2013 klo 20.35

Jari-Pee kirjoitti:
Haneke kirjoitti:
Tarkasteli elokuvaa miltä kantilta tahansa, se aina kampittaa ja voittaa katsojansa. Astuu sisään silkkihansikkaat kädessä, lyö golfmailalla ja iskee silmää katsojalle, joka luuli jo turtuneen kaikkeen.


Aivan oikein. Ja täsmälleen samalla tapaa moraalisen voiton ottaa mainitsemani kokki, joka kusee rahvaanomaisen asiakkaan naamalle. Tiedätkö tarkalleen miten epäterveellistä roskaruoka on? Luuletko ajatelleesi asian puhki? Tiedätkö tarkalleen mitä terveydelläsi teet? Etkö yksinkertaisesti välitä? Oletko koko keskustelun yläpuolella? Niin tai näin, välität takuulla siitä, kun kokki kusee naamallesi.


Eli ihminen joka katsoo Funny Gamesin on joka tapauksessa sadisti?
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova