Tulevaisuus on täällä! Rentoja Lego-pelejä on kiva mättää nuoren tai vanhan, kokeneen tai kokemattoman kaverin kanssa. Välinäytökset löytävät huumoria kulloisestakin aiheesta olipa se Star Wars, Harry Potter tai Batman. On takuulla olemassa pitkän linjan faneja, joita kiinnostaa mitä uudessa pelissä tapahtuu, vaikka he ovat jo kyllästyneet toimintaan. He saattavat eksyä YouTubeen ja katsoa läpipeluuvideon. Kiusalliseen pulmaan kenties löytyi ratkaisu. Lego Batman: The Movie - DC Super Heroes Unite on elokuvaversio pelistä Lego Batman 2: DC Super Heroes. Leffa koostuu pelin välinäytöksistä ja uudesta materiaalista, jolla korvataan pelattavat osuudet. Kun haluat tietää mitä Lego Batmanille kuuluu - ja todettakoon, ettei LEGO BATMANIN fanittaminen ole pakollista sivistyneestä ihmiskunnasta haaveilevalle kulttuurinystävälle - tarjolla on kaksi asiallista tapaa kokea uusin kertomus.

Moni parempikin peli on heikoilla jäillä kun sitä on verrattava leffoihin eli tässä tapauksessa Lumikin ja seitsemän kääpiön aloittamaan lajityyppiin. Alkutekstien aikana soi Tim Burtonin Batmaneista pöllitty musiikki. Kun ohjaajan nimeksi paljastui Jon Burton, sain allergisen reaktion elokuvakriitikkona, vaikka tutustuin tähän tyyliin pelikriitikkona jo kahdeksan vuotta sitten. Loppujen lopuksi Batman-tuotteesta järkyttyminen on mahdotonta. Lego Batman on hölmö omalaatuisesti, mikä on aito saavutus 60-luvun Batman: The Movien ja Batman & Robinin jälkeen. Alunperin Lego-pelien välinäytökset olivat irrallista mykkää komediaa. Nykyään kirveen varrella veistetyt hahmot harjoittavat asiallista ääninäyttelyä ja tarina on melkeinpä olemassa. Henkilökohtaisesti otin elämyksen vastaa vaihteluna ja yleissivistyksenä. Ensi vuonna teattereihin saapuu ison rahan animaatio The Lego Movie, joten on hyvä tietää missä mennään tänään.

Jokeri harrastaa anarkiaa ja Lex Luthor pyrkii presidentiksi. He liittoutuvat. Muut tutut konnat mekastavat vieressä syvällisinä kuin lelupalikat. Kissanaisen vähiten seksikäs versio tähän mennessä hyrisee ja Kaksinaama tekee päätöksiä kolikolla, mutta on haastavaa nähdä heidät muuna kuin kahtena eri tavalla maalattuna ukkelina, jotka juoksevat Batmania karkuun. Tulkinta Batmanista on tulkinta. Hänet kuvataan jörönä mököttäjänä, joka ei tykkää yhtään ylipirteästä ja voittamattomasta Teräsmiehestä. Vitsi on osuva: Batman tuntuu Batmanilta vaikka häntä pilkataan. Mököttäjä-Batman joutuu lopulta turvautumaan muiden apuun, mikä melkeinpä on sanoma ja/tai hahmonkehitystä.

Tässä todellisuudessa tukka on pään nuppiin kiinnitettävä koriste ja ajoneuvon tuunaaminen on kuin leikkiä vaan. Entinen legolapsi tietenkin pitää tällaista sympaattisena nostalgiantuskissaan ja kerran taisin jopa ääneen naurahtaa. Digitaalisia legotuotteita on kritisoitu siitä, että ne onnistuvat hylkäämään alkuperäisidean kutakuinkin täydellisesti antamalla palikkaleikin valmiina: lapsi painaa nappia tai katsoo videota luovan toiminnan sijaan. Asialla on sekin puoli, että näillä (mainos)tuotteilla on mahdollisuus olla niin mielikuvituksellisia, että ne inspiroivat leikkiin (ja osteluun). Jo brändin mainitseminen varmasti tehostaa myyntejä, mutta jos kysymys on se, purkaako Batman lepakkoauton ja tuunaako hän siitä superversion yhdistämällä sen iloisen eläinhahmon ohjastaman siipiratasjokilaivan kanssa, vastaus on ei. Niin mielikuvituksellinen leffa Lego Batman ei ole. Toivon että The Lego Movie on. Lego Batmanissa on silti huvittavia ideoita. Esimerkiksi vaaralliset kemikaalit kuvataan värikkäinä palikoina, joiden yhteen loksauttaminen kuvaa niiden yhdistämistä.

Katsoin hetken läpipeluuvideota. Pelin ja elokuvan jakamat kohtaukset eivät ole identtisiä. Leffaversiosta on pyritty tekemään mahdollisimman hyvä leffa - halpa maksullinen mainosleffa DVD-hyllyyn, mutta leffa. Tarinaa on sulavoitettu. Edes visuaalinen ilme ei ole täysin vastaava, vaan esimerkiksi varjot ovat laadukkaampia elokuvassa. Tekijät ovat Batman-faneja (kaikki ovat Batman-faneja, joten en sano "luultavasti ovat") ja he pyrkivät viihdyttämään kokeneempaakin katsojaa pienillä sisäpiirivitseillä. Vaikka elokuva on lyhyt, tympäännyin loppupuolella, kun elokuva keskittyi liian pienille pikkupojille suunnattuun mekastukseen (heille ei kannata suunnata mitään, heidän pitäisi katsoa salaa Batman - paluu). Sarjakuvatalo DC:n kuuluisimpien sankareiden (Ihmenainen, Salama, jne.) turhien palikkaversioiden pulttaaminen tarinaan heppoisin perustein menee turhan vahvasti kaupallisuuden ja laskelmoinnin puolelle. Alussa leffa onnistuu olemaan reippaasti aidompaa elokuvataidetta kuin vaikkapa 30 sekunnin mainos jossa käsketään ostamaan grillimakkaraa.