Amerikkalaisessa aikakausilehdessä on oikeasti ollut tällainen ilmoitus:

"HAETAAN: Henkilöä joka matkustaa kanssani ajassa. Tämä ei ole vitsi. Sinulle maksetaan kun palaamme takaisin. Ota mukaan omat aseesi. Olen tehnyt tämän vain kerran aiemmin. EI TAKEITA TURVALLISUUDESTA."

Tiesin elokuvasta Safety Not Guaranteed vain tämän ja sen, että leffaa on kehuttu ja että sen esikoisenaan ohjannut Colin Trevorrow värvättiin juuri Jurassic Park 4:n ohjaajaksi. On huvittavaa katsoa elokuvaa, kun aikamatkutus on mainittu, mutta ei ole varmaa, onko leffa sci-fiä vai perustuuko se tositapahtumiin jollakin tavalla.

Kolme toimittajaa jäljittää ilmoituksen jättäjää. Vastuussa keikasta on suutaan soittava keski-ikäinen Jeff, joka haluaa lähinnä lomailla ja tavata entisen naisystävänsä. Darius (tyttö) ja Arnau (poika) ovat ilottomia harjoittelijoita, joiden niskaan Jeff kaataa työt. Paljastuu, että pöheikössä tosiaan asuu aikamatkaa suunnitteleva mies. Suhteellisen vaarattomalla hepulla on vauhti päällä. Vaikka hän eläisi fantasiamaailmassa, ehkä se on parempi paikka kuin väkinäisten hipster-toimittajien näkemä todellisuus. Turvallisuudesta ei ole takeita, jos otat riskejä elämässä ja ihmissuhteissa, mutta ehkä niitä kannattaa ottaa sen sijaan, että murehtisit menneitä ja nykyisiä - tämmöisiä leffa pohtii kohtalaisen selkeästi. Safety Not Guaranteed on hahmovetoinen ja asenteeltaan myönteinen pieni komedia, jossa on se mysteerikin. Kestoa on peräti 78 minuuttia plus logot ja tekstit.

Ehdin ymmärtää mm. että Jeff on karkea mulkvisti, jossa on potentiaalia parempaan. Hän on kiinnostuneempi omasta ja muiden seksielämistä kuin juonesta. Onko leffassa sisäistä uskottavuutta ja jännitteitä, se tapaa riippua siitä samaistuuko katsoja hahmoihin. Vaikka Jeff on kiintoisa yksilö, se ei ole järin iskevää, kun hän oman saippuaoopperansa jälkeen vaikuttaa aidosti hämmästyvän, kun outo äijä, jota he tulivat tutkimaan, on outo äijä sillä tavalla, kuin hänen pitää olla, jotta häntä kannatti tulla tutkimaan. Tarinan palat loksahtavat yhteen lähinnä teemojen avulla, ja leffa on liian lyhyt ja ontto onnistuakseen jekussa kunnolla.

Tyttö ystävystyy aikamatkustajan kanssa. Tämä puoli toimii johdonmukaisesti. Mukana on vaivattoman pikkuhauskoja ja herttaisia hetkiä, sekä lukuisia hetkiä, jotka yrittävät olla sellaisia. Käsikirjoituksen oikolukeminen olisi tehnyt hyvää leffalle, joka hipsterimäisesti luottaa liikaa omaan persoonallisuuteensa. Arvostin sitä mitä tekijät yrittävät, mutta - Jurassic Park -uutiseen viitaten - kukaan heistä ei ole luonnonlahjakkuus, joka ansaitsee suurempia tilaisuuksia. Sellaiset kohtaukset kuin pöllähtäneen aikamatkustajan ryöstökeikka laboratorioon ovat hauskoja ja persoonallisia jos tekijätkin ovat - tai sitten ne ovat latteaa täytemateriaalia kuten tässä tapauksessa.

Kun yksi hälläväliätyyppinen ja kaksi kokematonta toimittajaa arpovat hatusta seuraavat siirtonsa, meininki on rentoa. Luonnosteltu vetelyys ei toimi enää, kun elokuvan on aika määritellä mitä se ajaa takaa. Tekijöillä on alustavaa ymmärrystä siitä, mitä on draama ja mitä elokuvan taika, mutta toteutuksessa on amatöörifilmin löyhkää. Tein puoliautomaattisia arvauksia siitä, miten elokuva aikoo sitoa materiaalin yhteen ja huipentua, mutta tasan kaikki odotukseni alittuivat. Olisi haastavaa sanoa mitä merkittävää yksikään hahmo oppii, päättää tai omasta tahdostaan tekee, jos vastaukset on tarkoitus perustella elokuvan avulla. Hahmot eivät vaikuta itsetietoisilta. He ajelehtivat. Sanoma kenties on "tartu tilaisuuteen" tai "relaa ja rakasta", mutta se on sitä aivonsa huumeilla polttaneen hipin aksentilla lausuttuna. "You gotta love, man. Positive energy, man. I have no idea where we are, man."