Miten käy tieteissankarille, joka saa tietää olevansa sadussa? Tony Stark on murjonut avaruusmörköjä ukkosenjumalan kanssa. Hänellä sirittää päässä. Hän on yrittänyt luoda entistä parempia haarniskoita pitääkseen kiinni voimafantasiastaan; todellisuudentajun kustannuksella. Yhdysvaltoja uhkaava terroristi Mandariini onnistuu yllättämään Starkin, eikä Mandariini tee tätä ovelasti tai taikavoimilla, vaan helikoptereilla päivänvalossa.

Miksi Stark päättää jatkossa sooloilla rämässä haarniskassa ja jopa ilman haarniskaa sen sijaan, että hän käyttäisi resurssejaan tai kilauttaisi Kostajille, siinä on tasan ei mitään järkeä. En kuitenkaan syytä leffaa vaan Starkia. Hän on eksentrisesti itsekeskeinen. Hän pelkää tuntematonta ja kärsii paniikkihäiriöistä, mutta kun hän ymmärtää haasteen, hän suhtautuu siihen puolihuolimattomasti kätkien epävarmuutensa vitseihin. Hahmonkehityksen kannalta on tärkeää, että Stark oppii luottamaan itseensä. Hahmo on kiinnostavampi kuin vaikkapa Batman on koskaan ollut, koska Robert Downey Jr. on hyvin hauska silloinkin kuin vitsit eivät täysin peitä tuskaa. Iron Man 3 kujeilee toisinaan niin ahkerasti, että mieleeni muistui Austin Powers -saaga, mutta en lakannut uskomasta Downeyn suoritukseen.

Mandariinia näyttelevä Ben Kingsley on viihdyttävä harvoissa kohtauksissaan. Ikonisen sankarin ansaitsema vastustaja Jokerin tai edes Lokin tyyliin hän ei ole. Samaa voi sanoa Iron Man 2:n Mickey Rourkesta. Guy Pearce on omalla tutulla tavallaan OK limaisena tiedemiehenä, jolla on historiaa Starkin kanssa ja tykinruokapahiksia kypsymässä laboratoriossa. Samaa voi sanoa Iron Man 2:n Sam Rockwellistä. Marvelin elokuvauniversumin roistot eivät läpäise action-figuuri-testiä: en tahdo tarttua heitä vyötäröstä ja takoa heitä yhteen ulisten whoaa tuf tuf. Iron Man 3 jopa pilkkaa katsojaa, joka tahtoo pahiksen olevan lelumainos ja hyväksyn vitsin, mutta tyydytystä hihittely ei He-Man-kakaralle tuo.

Iron Manin molemmat jatkeet mukailevat sarjakuvissa yleistä "neljän lehden kaavaa" perinteisemmän "kolmen näytöksen kaavan" sijaan. Ensimmäinen neljännes päättyy, kun Stark ummistaa silmänsä. Kun hän ne avaa, leffa on vaihtanut suuntaa ja ympäristöä kenties rikkoen odotukset. Kohtausten väliltä ei puutu muuta kuin takakansi jossa on purkkamainos ja uusi etukansi, jossa lukee "Part 2/4 In Thrilling Saga".

Jokaisen "lehden" lopussa nähdään huipennus. Jokainen "lehti" esittelee uusia ideoita ja tunnelmia joista imetään hätäisesti mutta tehokkaasti enimmät mehut. Pidin tästä viimeksi ja nyt. Leffa on liukas, rento, viihdyttävä. Ensimmäinen Iron Man kenties on Marvelin elokuvauniversumin ehein ja itsenäisin elokuva, mutta kuten olen tuuminut, myöhemmät filmit on helppo ottaa vastaan kuin tv-sarja, koska seuraavaa leffaa ei tarvitse odottaa kolmea vuotta (Thor: The Dark World nähdään jo syksyllä). Iron Man 3 ei selkeästi alusta tulevaa, joten perinteisen ajattelutavan mukaan se on hieman hallitumpi tapaus kuin Iron Man 2. Itse en sillä tapaa ajattele.

Toiminta täyttää ison kankaan, juupeli juu. Downey ei käsittääkseni tehnyt juuri mitään elokuvassa The Avengers, koska haarniska on tietokoneanimaatiota, mutta tällä kertaa hän riehuu kaikella innolla. Haarniskan käyttö on monipuolisempaa kuin koskaan: Stark käyttää joskus vain osaa puvusta ja usein hän kuoriutuu siitä dramaattisesti ja kekseliäästi. Mytologian kannalta on outoa, miten helposti puvut hajoavat, mutta hajoilukin opettaa Starkille jotakin. Vain se vastustaja - Skeletor, Magneto - puuttuu. Mandariini johtaa terroristijärjestöä Kymmenen sormusta, joka kidnappasi Starkin ensimmäisen elokuvan alussa ja täten tavallaan loi Iron Manin. Olen tästä varma, koska Iron Man 3:ssa esiintyy sama logo kuin ensimmäisessä elokuvassa. Tämän enempää asiaa ei käsitellä, mikä on melkeinpä uskomatonta.

Iron Man 3 on toimintakomedia kuten ovat ohjaaja-kirjoittaja Shane Blackin aiemmat työt. Hänen kirjoittamissaan leffoissa Tappava ase ja The Long Kiss Goodnight luultavasti on pahiksia ja juoni, mutta muistan ainoastaan sankarit ja pari hassua juttua.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa