Maarit on syntynyt miehenä vähän niinkuin minäkin. Psykiatri käskee elää elämää rohkeasti. Hanki itsellesi mies ja kunnon ammatti! Mistä päättelet että edes haluan, vastaisin minä, mutta puhumme nyt Maaritista, joka innostuu ja ajautuu puolivahingossa tilanteeseen, jossa söpö liikunnanopettaja luulee häntä ammattilaisauttajaksi. Tyhmempi leffa innostuisi väärinkäsityksistä ja rakentaisi kokonaisuuden ennalta-arvattavasti niiden varaan. Kerron sinulle kaiken on nimensä veroinen: vaikeista asioista puhutaan avoimesti. Avoimuus on riski, mutta elokuvan maailmankuvan mukaan se palkitsee. Kun ihmissuhdesotku alkaa mutkistua, avoimuus jää vähemmälle ja tästä sitten kehkeytyy tarinan tarvitsemia ristiriitoja.

Olisi ihanteellista, jos transsukupuolisen hahmon näyttelijä edustaisi sukupuolta, johon hahmo on syntynyt. Cillian Murphyja (Aamiainen Plutolla, Peacock) ei kasva puissa, joten keskitytään kiittelemään Maaritiksi valittua Leea Klemolaa. Hän on uskottavasti nainen. On hänessä miestäkin, jos käytämme mielikuvitusta: ehkei yhtä paljon kuin Paula Koivuniemessä, mutta sen verran kuin Transamerican pääosanesittäjässä Felicity Huffmanissa. Maarit on pohjimmiltaan avoin ja rehellinen ihminen, mutta ympäristö muistuttaa, että puolustuksiin on panostettava, jottei paha maailma iske oma-arvontuntoon. Tästä ristiriidasta Klemola selviää hienosti. Maarit käyttäytyy toisinaan fiksusti ja toisinaan hölmömmin, mutta terävän katseen takana näkyy ajatustoimintaa ja sielua.

Kerronta tasapainottelee luontevuuden ja kätevyyden rajalla hieman pyllähdellen. Mutkia vedetään suoriksi tiputtamalla hahmoja sattumalta juuri sinne missä heidän on oltava. Sekä Maaritilla että opella on perheongelmia, eräs oppilaista vedetään osaksi tarinaa ja poliisitutkintakin saadaan käyntiin. Sivujuonista löytyy ajatusta: näkökulmat rikastavat kokonaiskuvaa siitä, mitä transhenkilön elämä voi olla. Yhden elokuvan ei kuitenkaan tarvitse kertoa kaikkea kaikesta. Leffa on ylikirjoitettu. Dialogi sortuu toisinaan silmän iskemiseen. Se on sivuhahmo, joka ei vielä tiedä transjutuista mitään, joka käyttää vitsikkäästi sanaa transferenssi (vai olikohan se transgressio).

Ohjaajaa ja kirjoittajaa Simo Halista voidaan kiitellä asenteesta. Hän selkeästi yrittää tehdä omaa juttuaan, vaikka hän toisinaan eksyy helpoille ja tutuille poluille. Esimerkiksi Maaritin ja open ystävyys on kiinnostava juttu. On yllättävää, ettei palloa potkiva sänkiparta säikähdä transua. Hän opettaa terveystietoa. On helppo ihailla kansankynttilää, joka tietää olevansa itsekin oppilas elämän ihmeiden edessä... Aivan näin yksinkertainen asia ihmisten jalous ei ole. Miljonäärien rouvat harrastavat hyväntekeväisyyttä. Minä suhtaudun toverillisesti moniin vähemmistöihin. Olemmeko parempia ihmisiä kuin muut, vai onko kyse siitä, että rouvilla on liikaa vapaa-aikaa, ja siitä, ettei ulkopuoliseksi itsensä aina tunteneella allekirjoittaneella ole varaa nostaa itseään muiden yläpuolelle? Elokuva onnistuu tekemään vastaavia huomioita. Kestoa on kuitenkin vain puolitoista tuntia ja hienoista ajatuksista on jo edettävä sivujuonien ratkaisuihin, jotka ovat käyttökelpoisia mukaelmia kliseistä. Eräskin käänne on suoraa lainaa vanhan ajan juonellisista pornoelokuvista.

Näyttelijöiden luontevuus siistii pahimmat rosot, eikä hallaa tee sujuva kuva- ja äänipuoli. Kenties johtuen siitä, ettei tarinassa ole selkeää suurta koukkua vaan lukuisia pienempiä, elokuva kesti pääni sisäisen kellon mukaan kauemmin kuin se kesti. Tylsäksi en teosta hauku. Kerron sinulle kaiken on sujuva ja kiinnostava ihmissuhdedraama, joka käsittelee vähemmistön edustajaa kypsästi ja kertoo yleisinhimillisesti myös liikunnan maikan avioliitosta, jonka osapuolet ovat ajautumassa erilleen. Nuorien sivuhahmojen lisäily soppaan tekee siitä tv-sarjamaisen tilkkutäkin, jolla joka tapauksessa on sanottavaakin eli syy olla olemassa.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa