Murhamysteerissä Kuka viritti ansan, Roger Rabbit esiintyy Mikki Hiiri ja Väiski Vemmelsääri, koska heidän läsnäolonsa tekee tarinasta uskottavamman. Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph) soveltaa kaavaa. Tutut pelihahmot kuten Sonic the Hedgehog vilahtavat taustalla, koska tarina sijoittuu pelien sisälle ja pelejä yhdistävään keskukseen. Päähenkilöt ovat uusia, kuten fiksua on. Vaikeammin ymmärrettävää on se, miksi suuri osa elokuvasta sijoittuu fiktiiviseen ällösöpöön peliin. Ihmemaa Ozin kaltaiset hattarafantasiat voivat olla kivoja, mutta onko "Donkey Kong hattarafantasiassa" yhtä hyvä idea kuin "Repe Sorsa mysteeridekkarissa"?

Ralf on kiltti mies, joka työskentelee räyhäävänä roistona vanhassa kolikkopelissä, joka muistuttaa hieman Donkey Kongia. Ralfia ei kunnioiteta, mutta hän saa sympatiaa pahisten vertaistukiryhmässä. Ralf päättää nousta sankariksi vierailemalla valopyssypelissä, mutta hyvin pian hän eksyy Mario Kartin tapaiseen ajopeliin, jossa kaikki on tehty karkista. Poliisit ovat donitseja ja monet muutkin vitsit juuri tällaisia: pelit tuntuvat toisinaan unohtuvan vilkkaalta leffalta.

Ralfin matka aiheuttaa monia ongelmia ja nostaa esille yhteiskunnan epäkohtia. Paskaduunienkin tekijät ovat tärkeitä! Ja voi: karkkipelissä elää pikkutyttö, joka on ohjelmointivirhe. Tyttö tahtoisi ajaa kilpaa muiden kanssa, mutta kansakunnan kerma hylkii vammaista. Nyt pääsee nyyh (vaikka likka on ärsyttävä). Vertauskuvalliset ongelmat ratkaistaan naiivin satumaisesti, kuten ne pitääkin ratkaista: tämä on Disney-animaatio. Myös unohdettujen pelien sankarit ansaitsevat kunnioitusta, kai, vihjaa leffa ohimennen. Potentiaalia jää käyttämättä, mutta disneymäistä tunnelatausta löytyy ja tämä pelastaa paljon.

Hattarafantasia voi päästä eroon luontaisesta teennäisyydestään myös rikkaalla mielikuvituksella. Räyhä-Ralf on erikoinen elokuva, mutta se voisi olla sitä hallitummin. Tässä maailmassa "8-bittiset" hahmot ovat eri asia kuin teräväpiirtohahmot, paitsi että "8-bittinen" Ralf on yhtä terävä kuin teräväksi kehuttu hahmo. Hymyilin, kun leffassa vieraili Mortal Kombateista tuttu Kano, mutta olisin hymyillyt leveämmin, jos realismiin alunperin pyrkineen pelisarjan hahmo näyttäisi itseltään eikä lelu-ukkelilta. Tärkeä uusi hahmo Karkkikuningas muistuttaa enemmän Disneyn omaa Hullua hatuntekijää (vuodelta 1951) kuin mitään peleistä tuttua. Hahmot ovat hupsuja, kyllä vain, mutta eivät verrattuna Roger Rabbitiin, joka käytti taitavasti uusia ja vanhoja naamoja. Jessica Rabbit on vakuuttava jokaisessa kohtauksessaan. Hahmon vastine Räyhä-Ralfissa ajaa asiansa, mutta muistan lyylin jatkossa lähinnä siitä, että hän harrastaa sadomasokismia Rogerin kokoisen käppänän kanssa, enkä ole varma haluanko muistaa.

Rabbitissa tulee puheeksi, että piirroshahmot voidaan nykyään tappaa. Tästä edetään luontevasti kohtaukseen, jossa esitellään tappokeino ja muita asioita. Ralfissa vastaavaa selitystä ei yritetäkään sulauttaa osaksi dialogia, vaan Sonic selittää asian telkkarin tietoiskussa, mikä on sama asia kuin jos Lasse Lehtinen ilmestyisi kävelykadun isoon tauluun muistuttamaan, että auton alle jääminen on epäterveellistä. Vastaavia esimerkkejä olisi pari lisääkin.

Suomenkielinen dubbaus ei käsikirjoitusta paranna. Ääninäyttelijät ovat siedettäviä, mutta dialogi on usein teennäistä. Kun hahmot haukkuvat toisiaan "haisuaivoiksi" (tai joksikin sellaiseksi), en ole varma mitä tekemistä kohtauksella on A. videopelien, B. huumorin, tai C. suomen kielen kanssa. Osa viittauksista pelikulttuuriin on todennäköisesti haihtunut ilmaan. Muutamaan otteeseen yritin arvailla, mistä hahmot oikeasti puhuvat.

Kummaa olisi, ellei pirteä, hyväsydäminen ja liukas leffa lainkaan palvelisi meitä, jotka tykkäämme sekä peleistä että animaatioista. Olen julkisesti intoillut noin kaikista aiheista, joita Räyhä-Ralf käsittelee: myös karkkivärirallista (Speed Racerista) ja tiukkojen muijien ja nössöjen "vuorovaikutuksesta". Olen nauttinut pelihuumorista ja itsekin väsännyt sellaista sarjakuvaa. Räyhä-Ralfin pitäisi tyydyttää kuin pellillinen pizzaa, jossa on kaikkea parasta! Toisaalta myös palanut ketsuppipizza on pizza: Räyhä-Ralf on ihan kiva leffa, joka kärsii tavallaan laiskuudesta ja tavallaan liiasta yrittämisestä. Disneyn omissa (Walt Disney Animation Studios) tietokoneanimaatioissa tapaa olla enemmän potentiaalia ("kana vs. ufo", "aikamatkustusta & dinosauruksia") kuin Disneyn omistaman Pixarin elokuvissa ("kala ui eteenpäin"), mutta kunnianhimo loppuu kesken.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa