Django Unchained
Ensi-ilta: | 18.01.2013 |
Genre: | Draama, Komedia, Toiminta, Trilleri, Western |
Ikäraja: | 16 |
Tarvitseeko elokuva fiksua valkonaamaa tasapainon vuoksi tai muista syistä? Kyllä vaan, "muista syistä", mutta eräs monista pienistä mestarillisista silauksista on se, että Djangon valkoinen liittolainen tohtori King Schultz on hienostunut ja trimmattu saksalainen, jonka saksalaisuutta korostetaan. Ottaen huomioon, että perinteisesti tyhmät viihde-elokuvat pyrkivät tarjoamaan porkkanan erikseen eri kohderyhmille (klassinen esimerkki: mustavalkoinen kyttäpari ja latinosivuhahmo kaupan päälle), pidän sitä erinomaisena vitsinä, ettei valkoihoisille amerikkalaisille anneta selkeää samaistumisen kohdetta. He ovat pahiksia: örkkejä. Murjaani on ainoa kokojyväamerikkalainen. Eräs zoomaus sivuhahmon ilmeeseen sanoo suoraan sen, että vähemmistöt saavat voimaa sankareista. Enemmistölle tekee hyvää näyttäytyä örkkeinä, vaikka synnit olisivat isien tekemiä.
Django Unchained on jälleen yksi kostoleffa Quentin Tarantinolta. Kosto on aihe, jota tahdon vastustaa varsinkin, jos tarinankertojat ovat riittävän älykkäitä ollakseen tosissaan, mutta Tarantino on vastustamaton, sanoipa hän mitä tahansa. Vanha vääräleuka tunnetusti ihailee surkeita, väkivaltaisia kostoelokuvia. Django Unchained vaikuttaa asettuvan tälle polulle. Tohtori Schultz on palkkionmetsästäjä, joka vapauttaa Djangon bisneksiinsä liittyvistä syistä. Hän lupaa auttaa pelastamaan Djangon vaimon. Kun pahojen miesten verta on roiskittu, leffa ottaa askeleen asialliseen suuntaan. Djangon vaimon omistaja ei ole rikollinen. Palkkionmetsästäjät teloittavat konnia tässä todellisuudessa, joten onko järkevää lähteä itse rikoksen polulle? Tarantino muuttuu puheliaaksi tätä ongelmaa käsitellessään. Ja leffa on yhä vain jännittävämpi. Odotukset rikkoontuvat ja ilmassa on ristiriitaisia kysymyksiä: voiko tarina enää päättyä tyydyttävästi katsojan ja hahmojen tarpeita ajatellen? Onko katsojalla oikeus odottaa, mitä hän odottaa?
Episodielokuvilla tyyliin Pulp Fiction ja Kunniattomat paskiaiset on se etu, että rakenne korostaa sisällön omalaatuisuutta, ja se heikkous, että rikottu rakenne väistämättä etäännyttää. Djangon vasta kerran katsottuani en mieti, mikä on Tarantinon paras ohjaus, mutta aion väittää, että Tarantinon tunteellisin työ on tämä yhden miehen matka. Django itse on länkkärihahmo; mystinen miesten mies. Hän on koston henki: syvällisempää sisältöä löytyy sivulauseista, jotka kertovat, miksi hän on. Vaimoaan Django rakastaa puhtaasti. Lisätään tähän mahtipontista musiikkia ja sielukkaasti kuvattuja maisemia, niin tunteelliseksi tätä on kuvailtava. Sisällökkäämpiä ihmissuhteita on nähty, mutta tarinan yleispätevät merkitykset saivat jonkin suolipumpun silmieni takana aktivoitumaan usein ja pysymään siinä tilassa, vaikken pillittänyt visuaalisesti. Tunnelatausta auttaa sekin - varsinkin Kill Billeihin verrattuna - että Tarantino rajoittaa leffafaneille suunnattujen silmäniskujen määrää. Eräs cameorooli on sellainen, monet hetket ovat mageita ja kärjistettyjä, eräässä vaiheessa jopa kuullaan hip hoppia, mutta temppuilu ei estä uskomasta tähän maailmaan.
Schultzia näyttelevä Christoph Waltz sai Oscar-ehdokkuuden, vaikka pahana plantaasinomistajana virnistelevälle Leonardo DiCapriolle ehdittiin ennustaa jopa voittoa. Waltz ja DiCaprio ottavat pienen "hienostuneisuuskisan" Tarantinon dialogista nautiskellen. Vaikka DiCaprio on kiitettävän perverssi keikari, hän ei yksinään saa aikaan niin paljon pahaa, kuin karismaattinen Waltz tuo mukanaan muuta. Väitänpä jopa, että plantaasinomistajan pimahtanutta mutta terävä-älyistä herra pääneekeriä näyttelevä Samuel L. Jackson varastaa show'n DiCapriolta heti, kun hän esiin linkuttaa - hahmo ensinnäkin on kiinnostavampi. Foxx on erinomainen valinta rooliinsa, mutta kuten sanottua, Django on ensisijaisesti cool: Foxx selviäisi mutkikkaammastakin roolista, jollaista elokuva ei kaipaa.
Lähes kolmen tunnin kesto tarkoittaa ennen muuta täyteläisyyttä. Pitkät, ihailtavan itsevarmat kohtaukset lumosivat, enkä useinkaan tiedostanut istuvani teatterissa. Muutamat heikommat mutta viihdyttävät hetket, kuten Ku Klux Klanin esiasteen korostetun koominen hyökkäys, rikkoivat lumouksen vain hetkeksi. Kutsun kokonaisuutta hallituksi vielä näin erikseen, sillä Tarantino tekee muutamia ratkaisuja, jotka tulevat jakamaan mielipiteitä, ja siksikin, että tahdon myöntää tälle Arska & Subotai -leiman. Joskus harvoin tämäntyyppinen seikkailu vakuuttaa jo varhain, että asenne ja otteet ovat niin omintakeisia (toki Tarantino kopioi muita elokuvia, mutta ne ovat kiinnostavampia kuin ne elokuvat, joita muut kopioivat), että matka saisi johtaa minne vain ja kestää vaikka kymmenen tuntia (!), ja minä olisin silti mukana kaikella innolla. Näin kun käy, mieleeni palautuvat ne hetket Conan barbaarista, joina Conan ja Subotai juoksentelevat minne sattuu upean musiikin soidessa.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (26 viestiä)
17.01.2013 klo 22.11 11
Rekisteröitynyt 10.04.2007
17.01.2013 klo 22.13 14
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.01.2013 klo 22.16 7
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
18.01.2013 klo 05.56 1
Liput varattu parhaille paikoille lauantaille. Vuoden leffa lienee tässä, jos on läheskään yhtä hyvä kuin Basterds. Tarantino. Mahtava näyttelijäkaarti. Oscar-ehdokkuudet. Lupa odottaa hyvää, odotukset korkealla.
Tarkennatko hieman määritelmää "parhaille paikoille", kiitos. Itse valitsisin isossa salissa rivin viisi, pienessä rivin kolme. Joillakin ihmisillä tuppaa mystisesti olemaan jokin sellainen käsitys että parhaat paikat olisivat tätä kauempana valkokankaasta, jota ne eivät ole. Elokuvateatterin idea kun sattuu olemaan jonkin sellaisen saavuttaminen mikä on kotioloissa tehty kohtuullisen haastavaksi: elokuvakokemuksen jossa kuva täyttää koko näkökentän.
Pitäisiköhän se nazielokuva katsella pois päiväjärjestyksestä, niin voisi rauhallisin mielin alkaa funzimaan milloin tämä.
Rekisteröitynyt 01.07.2009
18.01.2013 klo 11.09
18.01.2013 klo 11.55
18.01.2013 klo 12.46 2
Liput varattu parhaille paikoille lauantaille. Vuoden leffa lienee tässä, jos on läheskään yhtä hyvä kuin Basterds. Tarantino. Mahtava näyttelijäkaarti. Oscar-ehdokkuudet. Lupa odottaa hyvää, odotukset korkealla.
Tarkennatko hieman määritelmää "parhaille paikoille", kiitos. Itse valitsisin isossa salissa rivin viisi, pienessä rivin kolme. Joillakin ihmisillä tuppaa mystisesti olemaan jokin sellainen käsitys että parhaat paikat olisivat tätä kauempana valkokankaasta, jota ne eivät ole. Elokuvateatterin idea kun sattuu olemaan jonkin sellaisen saavuttaminen mikä on kotioloissa tehty kohtuullisen haastavaksi: elokuvakokemuksen jossa kuva täyttää koko näkökentän.
Pitäisiköhän se nazielokuva katsella pois päiväjärjestyksestä, niin voisi rauhallisin mielin alkaa funzimaan milloin tämä.
Eiköhän se nimenomaan ole henkilöstä kiinni, missä ne ''parhaat paikat'' on. Joku tykkää niska kenossa istua eturivissä, joku taas pitää salin keskellä sijaitsevia paikkoja parhaina jne.
Tämä leffa on kyllä pakko nähdä! Voisi jopa suunnata pitkästä aikaa ihan teatteriin asti.
Rekisteröitynyt 20.12.2010
18.01.2013 klo 15.02 3
18.01.2013 klo 16.43 2
18.01.2013 klo 17.46
Mutta Tarantino saisi itse pysyä kameran takana, ainoa miinus.
18.01.2013 klo 18.13 6
Hyiii... Homooo...!
Rekisteröitynyt 10.04.2007
18.01.2013 klo 19.30 2
Liput varattu parhaille paikoille lauantaille. Vuoden leffa lienee tässä, jos on läheskään yhtä hyvä kuin Basterds. Tarantino. Mahtava näyttelijäkaarti. Oscar-ehdokkuudet. Lupa odottaa hyvää, odotukset korkealla.
Tarkennatko hieman määritelmää "parhaille paikoille", kiitos. Itse valitsisin isossa salissa rivin viisi, pienessä rivin kolme...
Mielipideasioitahan nämä on. Varasin paikat, jotka on keskiriviä yhden rivin verran lähemmäs valkokangasta, ja luonnollisesti keskellä. Tosin nyt ei ole kyse isoimmasta salista (koska siellä pyörii ilmeisesti edelleen se HFR-Hobitti, joten edes tällainen megajulkaisu ei pääse ennakkonäytöstä lukuunottamatta ykkössaliin), mutta valitsen suurin piirtein samat paikat myös isoimmassa salissa (eli keskimmäisin rivi tai yksi, kaksi riviä siitä lähemmäs).
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
18.01.2013 klo 20.19
Liput varattu parhaille paikoille lauantaille. Vuoden leffa lienee tässä, jos on läheskään yhtä hyvä kuin Basterds. Tarantino. Mahtava näyttelijäkaarti. Oscar-ehdokkuudet. Lupa odottaa hyvää, odotukset korkealla.
Tarkennatko hieman määritelmää "parhaille paikoille", kiitos. Itse valitsisin isossa salissa rivin viisi, pienessä rivin kolme...
Mielipideasioitahan nämä on. Varasin paikat, jotka on keskiriviä yhden rivin verran lähemmäs valkokangasta, ja luonnollisesti keskellä. Tosin nyt ei ole kyse isoimmasta salista (koska siellä pyörii ilmeisesti edelleen se HFR-Hobitti, joten edes tällainen megajulkaisu ei pääse ennakkonäytöstä lukuunottamatta ykkössaliin), mutta valitsen suurin piirtein samat paikat myös isoimmassa salissa (eli keskimmäisin rivi tai yksi, kaksi riviä siitä lähemmäs).
Jooh tein samaa ennen. Sittemmin on tullut hivuttauduttua lähemmäs kangasta vähitellen. Kakkosriviä taisin kokeilla joskus. Ei hyvä. Takarivi lol. http://www.iltalehti.fi/viihde/2013011716571439_vi.shtml
Kun on oma leffateatteri niin ei meinaa malttaa odottaa br-levyä tulevaksi. Kuitenkin pakko on pärkkele. Mutta onhan se sitten sen odotuksen arvoista nami nami. T. Useampi tonni laitteissa kiinni.
Jooh sama mutta 125. Kyllä se vaan on rattosa kotosalla töllistellä.
Rekisteröitynyt 03.08.2011
18.01.2013 klo 21.03 3
Rekisteröitynyt 08.12.2007
18.01.2013 klo 23.07 1
19.01.2013 klo 09.05 10
1,5/5.
19.01.2013 klo 12.47 3
Rekisteröitynyt 03.08.2011
19.01.2013 klo 14.46 9
Oli kyllä aika tekotaiteellista paskaa keskinkertaisella juonella.
1,5/5.
The Avengers on paras ja silleen?
19.01.2013 klo 16.35
Liput varattu parhaille paikoille lauantaille. Vuoden leffa lienee tässä, jos on läheskään yhtä hyvä kuin Basterds. Tarantino. Mahtava näyttelijäkaarti. Oscar-ehdokkuudet. Lupa odottaa hyvää, odotukset korkealla.
Tarkennatko hieman määritelmää "parhaille paikoille", kiitos. Itse valitsisin isossa salissa rivin viisi, pienessä rivin kolme. Joillakin ihmisillä tuppaa mystisesti olemaan jokin sellainen käsitys että parhaat paikat olisivat tätä kauempana valkokankaasta, jota ne eivät ole. Elokuvateatterin idea kun sattuu olemaan jonkin sellaisen saavuttaminen mikä on kotioloissa tehty kohtuullisen haastavaksi: elokuvakokemuksen jossa kuva täyttää koko näkökentän.
Pitäisiköhän se nazielokuva katsella pois päiväjärjestyksestä, niin voisi rauhallisin mielin alkaa funzimaan milloin tämä.
Eiköhän se nimenomaan ole henkilöstä kiinni, missä ne ''parhaat paikat'' on. Joku tykkää niska kenossa istua eturivissä, joku taas pitää salin keskellä sijaitsevia paikkoja parhaina jne.
Tämä leffa on kyllä pakko nähdä! Voisi jopa suunnata pitkästä aikaa ihan teatteriin asti.
Suuressa salissa keskellä on yleensä hyvät jos otetaan mielipiteitä huomioon mahdollisimman vähän. Sopiva katseluetäisyys, korkeus ja näkökenttä kankaaseen. 3D elokuvia kannattaa katsoa vähän lähempää kuin normaaleja.
Django on kyllä perus Tarantino tyylillä tehty. Välillä huumoria ja sitten taas ei. Välillä mällätään verellä ja toisaalta ei. Ihan hyvä tekele kyllä. Suosittelen.
19.01.2013 klo 20.20
Rekisteröitynyt 10.04.2007
19.01.2013 klo 22.51 3
20.01.2013 klo 20.09 9
ei vittu kun tää leffa haluttaa
Sorry, ikäraja 16.
Rekisteröitynyt 27.05.2008
21.01.2013 klo 22.09 4
Tarantinon tinkimätön visio b-luokan äijäilytoiminnasta, jollaisen hän haluaisi itsekin katsella, pitää kiinni penkissä viimeiseen minuuttiin asti. Kolmen tunnin jälkeen tarinakaari on kävelty useamman mielenkiintoisen käänteen läpi loppuun ja vain tiukimmalle päähänsä siveyden sipulin vääntäneet kukkahattutädit välttyvät kävelemästä teatterista ulos leveä virne naamallaan. "Jumalauta tämä oli hyvä leffa!"
Elokuvasta kritiikkiä täytyy oikeastaan etsimällä etsiä. Peltosen esimerkki KKKn esiasteesta on yksi sellainen, mutta toisaalta se korostaa varsin selvästi sitäkin, mikä motivoi liihottamaan lakana päässä tappamaan nekru seuraavaan laaksoon: Koska olen niin saatanan tyhmä.
Toiminta ja tarina vuorottelevat sopivassa määrin, tarinassa vakavuutta ja huumoria on juuri oikeassa suhteessa. Vaikka tarina sijoittuukin yhteen amerikan historian synkimpiin ajanjaksoihin, ei tarina silti tunnu moralisoivalta tai yritä piilotella sitä häpeillen. Tätä Tarantinokin on joutunut toistamaan lähes joka haastattelussa, koska lähes poikkeuksetta ensimmäinen kysymys on nekru-sanan avokätisestä jakelusta puheessa. "Autenttisuuden vuoksi", sanoo Quentin.
Elokuva on nyt jo kahdesti katseltu ja elokuva kestää katselua useamman kerrankin. Vaikka Tarantinon elokuvat eivät ehkä niitä monimutkaisimpia olekaan, löytyi toisella katselukerrallakin vielä uusia nyansseja ja eri kohtauksia mietittäväksi. Salakavalasti piilotettuja merkityksiä ja ajatuksia popcorn-räimeessäni? Kerettiläisyyttä!
09.02.2013 klo 13.57 1
04.03.2013 klo 09.54 1
17.04.2013 klo 20.27