Thaimaahaan piakkoin matkustavan sukulaiseni mukaan hänen lomakohteessaan ei ole tsunameita tähän aikaan vuodesta. Ahaa. Tekisi mieli huijata hänet vuoden 2004 tsunamista kertovan elokuvan Selviytyminen (Lo imposible) näytökseen ennen matkaa, mutten ole varma mikä sanoma tempullani olisi. Leffa kuvaa luonnon majesteetillista, diktaattorimaista voimaa. Sisämaassa asuvat onnittelevat itseään ymmärtäessään, että vaarallista ei ole ainoastaan vesimassan jysähtävä voima: kamalaa olisi jo se, jos muualla maailmassa hyvin yleinen uhka nimeltä tulva yllättäisi ja tempaisisi virran armoille lukemattomien liikkuvien esineiden keskelle. Jatkossa en näe painajaisia piraijoista vaan oksista. Elokuva tietenkään ei pyri tuhoamaan turistirysien vetovoimaa. Pääasiallinen sanoma löytyy tuhon keskeltä nousevasta inhimillisyydestä. Samaa voi sanoa monesta tekeleestä, mutta harva elävä kuva lajityypistä riippumatta on niin luontevasti niin herkkä ja tunteellinen, kuin on järjestyksessä toinen elokuva erinomaisen Orpokodin ohjaajalta J.A. Bayonalta.

Espanjalaisohjaajan espanjalaiselokuva kertoo tositarinan espanjalaisen perheen koettelemuksesta, mutta ei hätää! Tämä on normaali leffa. Normaalin väriset Naomi Watts ja Ewan McGregor näyttelevät pääosapariskuntaa englanniksi. Tämä on herättänyt keskustelua, koska elokuva-alan kabineteissa monet ovat oikeasti sitä mieltä, että ainoastaan valkoihoisissa päähenkilöissä on kaupallista potentiaalia. Elokuva osaa puolustaa itseään: tämä voisi olla kertomus siamankimummosiskoksista ja Watts ja McGregor olisivat silti vahvoja valintoja, koska he uskovat rooleihinsa ja antautuvat niille. Pariskunnalla on kolme nuorta poikaa. Heillä on hyvä elämä arkisilla pikkuongelmilla. Elokuvan alkupuolella he kääntävät hieman päätään ja - ei jumalauta.

Näin onnistunutta tällaista teosta ei ole nähty sitten Titanicin, jos luotamme kokemuksiini ja googletustaitoihini. Katsoja viedään katastrofin keskelle. Vaikka ehdin hämmästellä sitä miten tämä kaikki on tehty, tehosteet ovat vain taustaa ja huomio on lukittu tiukasti ihmisiin. Vaihe jossa aalto iskee on vakuuttavampi kuin massasurmaporno-ohjaaja Roland Emmerichin koko tuotanto: Emmerich voisi yrittää tuhota monumentit vielä parikymmentä kertaa ja edelleenkin hän vaikuttaisi soittavan nyrkillä pianoa tähän verrattuna. Selviytyminen onnistuu terästämään tunnelmia varsinaisen aallon jälkeenkin, koska päähenkilöt ovat todellisuudessa eläviä nisäkkäitä. Teetkö muistiinpanoja, Emmerich, vai lyönkö uudestaan?

Riippumatta siitä miten tarkasti tositarinaa seurataan, tositarina on haastava. Tarina on tämä: perheenjäsenet lipuvat erilleen. 80-luvun tv-elokuva yksinkertaisesti kertoisi tarinan ja haisisi pahalle, mutta laatuelokuvan on ratkaistava monta kerronnallista ongelmaa. Merkittävin pulma on se, miten katsoja voi eläytyä useiden hahmojen kokemuksiin, jos katsoja tietää enemmän kuin hahmot. Jos musiikki ja muut tyylivalinnat elävät mukana yksilöiden tunnemaailmassa silloinkin, kun katsoja odottelee että elokuva kommentoi sitä, minkä katsoja jo tietää, tämä saattaa pudottaa katsojan kolmanneksi pyöräksi. Näin oli vähällä käydä itselleni, mutta puhun nyt vain minuuteista. Melkeinpä heti kun protestiajatus heräsi, heijastui kankaalle sydämestä kouraisevaa hysteerisyyttä ja välittömästi olin jälleen matkalla hahmojen ehdoilla. Tuomitsen rakenteen ja yksityiskohdat hallituiksi.

Wattsin ja McGregorin ohella lapsinäyttelijät tekevät kiitettävän uskottavaa työtä. Vanhinta, miehisyyttä lähestyvää poikaa näyttelevä Tom Holland saattaa olla huomisen tähti. Hahmot ovat ns. yleisinhimillisiä, millä tarkoitan sitä, etteivät he ole erikoisia persoonallisuuksia. Tämä on tietoista: elokuva ei tutki yksilöitä, vaan tarjoaa asiallisia samaistumisen kohteita viedäkseen tavalliset (vauraat pullamössö)ihmiset eli sinut keskelle katastrofia, joka tietenkin kosketti pääasiassa köyhiä aasialaisia. Kammottava aalto jättää jälkeensä maailmanlopun tunnelmat, joissa saattaa olla pikkuisen liikaa kaikkein herkimmille. Sisu, toivo ja rakkaus, sekä yksinkertaisesti kiltteys lähimmäisiä eli kaikkia muita ihmisiä kohtaan tulevat irroittamaan varsinkin täti-ihmisistä tsunamit, joten suosittelen herättämään heidät hajusuolalla viivyttelemättä.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa