Kenties yksi suomalainen jättää ampumatta naamansa irti ilotulitteella, koska hän katsoi Juoppohullun päiväkirjan aatonaattona. En viittaa siihen, että trailerissa räiskitään paukuilla, vaan puhun kokonaisuudesta, joka on salakavala moraalisaarna ensi-iltapäivää myöten. Leffa juhlii viinalla läträystä energisesti ja houraillen! Katsoja tuskin pettyy, jos hän maksoi nähdäkseen kuinka ruma, lihava, punaiseksi maalattu suomalainen sika rellestää ilkosillaan. Tunnelmat kuitenkin sivuavat myös krapulaisuutta ja alkoholistin levottomuutta, ja sekin muistuu mieleen, miten surkealta viinalla tekaistu ilo voi näyttää, kun seuraat sitä vierestä selvin päin. Jos leffa kiinnostaa ja olet varma, ettet tulita ketään tykistöpatterilla naamaan, neuvon juhlimaan uutta vuotta ennen elokuvaa. Aloita kulttuuri-illalla tipaton tammikuu? Henkilökohtaisesti näin leffan pari viikkoa sitten, joten en kanna kaunaa hyvän janon pilaamisesta.

Juha on kolmekymppinen rappioalkoholisti ja tahtookin olla. Kenties hän on hyvä jätkä kohtalotovereiden silmissä, mutta tokko se on vaativaa näissä piireissä. Kännissä hyristessään Juha näyttäytyy karismaattisena mahtisonnina, joka hihkuen ja hekumoiden selviää kunnialla tai ainakin hengissä väkivaltatilanteista ja järjestysvallan ilonpilausyrityksistä. Jutuissa on vahvaa legendan makua. Koska osa tapahtumista tuntuu kuvitelmalta, on tarpeen tullen helppo ajatella, että mikä tahansa typerä ylilyönti kuten pervo poliisi on vain sotkuinen muisto epäluotettavan kertojan päässä. Juttu paranee kerrottaessa ja sitä rataa. Tämä lienee alkuperäisen painotuotteenkin idea.

Juha päätyy AA-kerhoon. Hän ei tahdo raitistua, mutta pian tapahtuu perinteiset. Kerhoa vetää haltiamaisen näköinen uskovainen nuori nainen Tiina. Tiina tahtoo auttaa. Nainen joka tahtoo auttaa, näyttää miehen näkökulmasta naiselta joka saattaa antaa aukkoa, joten koska reikää saattaa olla tulossa, miehellä on motiivi parantaa käytöstään, joten nainen tuntee onnistuvansa, joten nainen antaa reikää. Juhalla on nyt vaihtoehtoja. Ryhtyisikö hän raittiiksi ja hankkisi elämän, vai vieläkö janottaisi? Kehtaako sitä muka kavereita hylätä? Punainen sikakaveri suhtautuu dramaattisesti uuteen tilanteeseen. Punkero hankkii itselleen uuden tuttavan, jonka näyttelijä on joko tuomittu seksuaalirikollinen, tai ammattissaan osaava.

Löivät pokkarin kouraan lehdistönäytöksessä. Alkuperäismateriaaliin en ollutkaan tutustunut sitten Myrkky-lehtien. Pokkari on siedettävää tajunnanvirtaa. Veikkaan että se on kirjoitettu kahvipäissään keskellä yötä eikä rehdissä pierussa. Keskittymishäiriöiset kiittänevät, kun vitsejä ja usein pelkkiä ideoita luetellaan: nyt juodaan, pannaan, ulostetaan, juotetaan mummoa, käydään ulkomailla. Elokuva ei voi seurata kaikkea tätä, koska se olisi liian kallista ja hätäistä, mutta olennainen on ymmärretty. Tajunnanvirta on käännetty uuteen muotoon. Kuva- ja äänimaailma myötäilevät villisti ja jopa tyylikkäästi Juhan mielentilojen nousuja ja laskuja. Jos tarina ei elokuvassakaan kummoinen ole, niin vuoristoratamaisuus lähes kyllä tuntuu tarinalta. Hyvin tulkittu.

Vihjatessani että tyhmät jutut on helppo antaa anteeksi, tarkoitin että jouduin etsimään sydämestäni laupeutta. Hutilyöntejä riittää. Kokonaisuus on epävakaa tarkoituksellakin. Typykkä on parodiaa, kaverit ovat parodiaa, poliisit ovat parodiaa. On tärkeää että Juhaa tulkitseva Joonas Saartamo osaa virittäytyä maanisiin täpinöihin, jotta mukana on tunnettakin. Silmäkulmassa näkyy itsetietoisuutta hulluuden hetkillä, sillä juurihan silloin äijä uskoo tietävänsä miten maailma pyörii. Juhakaan ei ole kiinnostava hahmo hahmona, mutta apeat hetket antavat kokonaisuudelle tiettyä syvyyttä. Tuskinpa tahdot päätyä Juhaksi Juhan paikalle möllöttämään tyhjäilmeisesti unohdettujen renttujen loppusijoituspisteisiin. Mitä Juha itse tuumii? Tuskin enempää kuin sellaisetkaan kirjallisuuden hahmot kuin Nalle Puh.

Kulman poikien tavoin Juoppohullun päiväkirja on kiva kotimainen ääliökomedia. Tekijöillä on selvästi ollut hauskaa ja aivojakin on monella tapaa vaivauduttu käyttämään, joskin ensimmäinen ajatus vaikuttaisi olleen molemmissa tapauksessa "läskillä on penis ja se juoksee RÖHÄHÄHÄHÄ".


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa