Naamiomies jahtaa laivalla kakaroita, jotka ovat merkittäviä tekijöitä kansainvälisissä yhtiöissä ja entisiä huumekauppiaita. Roisto ilmoittaa, ettei hän aio tuhota vain päähenkilöiden seuruetta, vaan muutkin puheroolit. Varokaa siis tekin siellä, herra pääjohtaja Tittelityy ruututakissa ja avustaja Tittelitom punaisessa takissa ja shortseissa. Tittelitom on eräs epäillyistä. Pääjohtaja haukkui hänen power-point-esitystään, mikä saattaa selittää kaiken. Tässä vaiheessa pääsin tunnelmaan. Olen itsekin ollut lapsena ja kypsempänä tilanteissa, joissa laumaraivon sokaisemat paviaanit tulevat uhoamaan viattomalle, koska he "tietävät" jotakin, koska yksi heistä luulee jotakin. Toivoin elokuvan jatkuvan siten, että ruosteinen moottorisaha työnnetään jokaisen päähenkilön hyh-hyh-reikään. Valitettavasti paska roiskuu vain kuvainnollisesti. Muista risteilyvieraista vapailla käytävillä hillutaan, kunnes naamiomies tulee halaamaan, jolloin uhri pyörtyy ja katoaa toistaiseksi. Myöhemmät käänteet ovat vähemmän julmia kuin Disneyn piirretyissä, joten kenties ikäraja 12 tulee kamelinvarpaasta, jollaisen ainakin kuvittelin näkeväni.

Magee englanninkielinen sana - selitämme merkityksen äitillesikin on jatkoa Salatuille elämille. Siitä on ikuisuus kun seurasin sarjaa, joten koin elokuvan kuten se tulisi kokea. Sarjaa ei tarvitse tuntea... tai siis, jos sittenkin tarvitsee, kohtaukseen pieraistaan vielä selittelyt päälle. Esimerkiksi se oli hauskaa, kun satunnainen julli puhui tytölle todennäköisissä iskuaikeissa, mutta selittikin lopuksi katsojalle, että olen muuten tämän tytön velipuoli. Näitä hetkiä on useita.

Titanic on ainoa laivaleffa, joka tekijöille tuli mieleen. Koska ei ole kovinkaan todennäköistä, että muut ovat nähneet ihan saman elokuvan, Titanicin tunnussävelestä on pöllitty pari nuottia luomaan tunnelmaa, kun päähenkilö Peppi ja kirveellä veistetty kaiffari nussivat vaatteet päällä. Pennut ovat naimisissa, mutta stressi koettelee suhdetta, joten jännitteitä löytyy. Peppi vakiintuu päähenkilöksi seisoessaan pitkään paikoillaan kameran edessä. Käytännössä hän on hahmoista hyödyttömimpiä, sillä hän ei opi pistämään hanttiin kuten "viimeiset tytöt" perinteisesti. Toisaalta Peppi kiroilee kerran ja tämä riittää tuhoamaan täydellisesti erään naamiohalaajan suurimmista suunnitelmista. Tässä asiayhteydessä Pepillä on sisua kuin Sisu-askissa, joka on tyhjä mutta haisee yhä.

En ymmärrä miten toiminta on mahdollista tyriä näin puhtaasti. Zoomaus viedään äärimmilleen ja jokin heiluu, joten jotakin ehkä tapahtui. Olen mietiskellyt nimenomaan nollabudjetin toimintaa, toimintaa ilman tehosteita. Luulisin saavani leikkauksilla aikaan esimerkiksi kohtauksen, jossa murhaaja pysäyttää uhrin työntämällä pitkän tangon polkupyörän renkaan väliin. Toki kohtaus olisi naurettava, mutta uskon että se olisi ymmärrettävä, joten katsoja tajuaisi nauraa. Nightmaren taiteellisen tason ylittäisi kuka tahansa motivoitunut tyyppi pulujenkuvauskurssilta.

Leffa nousee viiden viihdyttävimmän tänä vuonna Suomessa tehdyn trillerin joukkoon. Vareksen seikkailut ovat hauskempia, koska se että Vares on maailman huonoin etsivä on uskottavampaa ja herttaisempaa kuin se, että saippuapennut ovat mitä väittävät. (Jos leffan nimi olisi Invasion of the Body Snatchers, tietäisin mitä he ovat.) Nightmaren hauskuus on tahatonta, vai onko? Kun naamiomies juoksee ylinäyttelevien juoppojen nasse-setien ohi, tämä on niin epähauskaa kotimaista farssia suoraan 80-luvulta, että melkeinpä tämä on hauskaa. Nightmare epäonnistuu ja naurattaa useinkin, kunhan se yrittää olla elossa, mutta en voi suositella kokonaisuutta. Telkkarissa ilmaiseksi pyörivää lässynlässyä ehditään harrastaa reilusti, ennen kuin näyttelijät yhtäkkiä ryhtyvät tulkitsemaan "hovimestari teki sen" -tyyppistä kartanomysteeriä ikään kuin tämä olisi Vedetään hatusta.

Tekijät varmasti aavistavat, ettei parissa viikossa kuvattu fanien kynimisyritys ole suurta taidetta, joten eipä tämä aiheuta edes kunnon vahingoniloa tai myötähäpeää.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa