Keira Knightley näyttelee hoitoon päätyvää hysteeristä lyyliä 1900-luvun alkuun sijoittuvassa draamassa A Dangerous Method. 1800-luvun lopulle sijoittuvassa elokuvassa Hysteria kiihkeitä naisia hoidettiin menestyksekkäästi vibraattorilla, joten mikä voi olla tämä uusi "vaarallinen metodi"? Jos mieleesi tulee Mies ja alaston ase -trilogiassa nähty täryporadildo tai jotakin vastaavaa, saatat tarvita psykiatria.

Leffalla on tyhmä nimi. Viggo Mortensen on tohtori Sigmund Freud, jonka metodit ovat vaarallisia korkeintaan hänelle itselleen, jos hän yrittäisi parantaa Juha Mieton näköisen metsurin alkoholismista selittämällä, että toistuva pölleistä uneksiminen on merkki tukahdutetusta homoseksuaalisuudesta. Freudin klassinen alatyylinen ajattelutapa on mielestäni erinomaisen terveellinen, koska se on niin hauska. Älä anna päiväsi mennä pilalle, vaan ajattele. Ehkä sinulle taas huutanut työkaveri on puutteessa elävä sadisti. Ehkä sinulle paskat haistattanut tuntematon on anaalivaiheeseen jumiutunut koprofiilistelijä. Michael Fassbender näyttelee tohtori Carl Jungia, joka syvästi ihailee Freudia, mutta yrittää tuoda teorioihin muitakin näkökulmia, vaikka kaikki tosiaan näyttää pyörivän seksuaalisten traumojen ympärillä.

Knightleyn hahmo Sabina Spielrein sätkii ja saa hulluuskohtauksia, kun hänet tuodaan Jungin hoivaan. Knightley tekee uskaliaan ja vakuuttavan suorituksen, jota elokuva ei välttämättä osaa käsitellä oikein. Kamera kuvaa Knightleytä suoraan pitkän aikaa hänen vääntäessä kasvojen luustoa uuteen uskoon. Tässä on tahattoman koomisia sävyjä, mutta niin on hulluudessa oikeastikin jos rehellisiä ollaan, joten nähdäkseni Keira ansaitsee vain ylistystä. Jung hoitaa naista keskustelemalla. Spielrein on älykäs nuori nainen, joka ei ole sinut tunteidensa kanssa: hän ei voi hyväksyä likaisia ajatuksiaan lapsuutensa kokemuksista. Spielrein haaveilee lääkärin urasta, mihin Jung tarttuu. Elämän tarkoituksen antaminen potilaalle on selkein leffasta löytyvä järkiteko.

Spielrein on eräs Jungin ja Freudin puheenaiheista. Miehet ystävystyvät ja väittelevät hillityn sivistyneesti. Kun Freud eräässä vaiheessa sanoo Jungille, että ymmärrätkö meidän puhuneen kellon ympäri, minä en ollut tätä ymmärtänyt, joten mielipide leffasta alkoi vakiintua. Sekä hahmot että aihe ovat erittäin kiinnostavia, mutta kokonaisuus on turhauttava kokoelma pintaraapaisuja. Ajassa hypitään surutta. Ulkopuolisiin asioihin kuten tiedeyhteisön ajatuksiin Freudista viitataan ohimennen. Niinkin iso ja ristiriitainen asia kuin Jungin taipumus taikauskoon tuntuu tyhjästä pieraistulta maininnalta. Edes Spielreinin eheytymistä ei todella käsitellä: se on vain kynnysvaihe, jotta elokuva pääsee kysymään mikä olikaan tämän naisen merkitys. Sadan minuutin leffa ei ehdi hyödyntää edes pinnallisella tavalla Knightleyn alkuvoimaista suoritusta, tai sitä, miten vangitseva Mortensen on muuttaessaan eleitään ja ääntään. Fassbender ja Vincent Cassell pienessä pervon roolissa ehtivät tehdä tyydyttävästi mitä he tekevät.

On kivaa analysoida ylianalysoijia. Jung mielellään työntäisi peniksensä potilaan vaginaan. Hänellä on jo vaimo. Vaimolla on omat alemmuuskompleksinsa ja suhde on etäinen. On huvittavaa seurata, kuinka henkilö, joka yrittää auttaa ihmiskuntaa ajattelemaan selkeämmin, tekee yksinkertaisesta tuntemuksestaan monimutkaisen. Kuten elämän järkeistäjät yleensäkin, yhteiskunnan hyväksymillä tavoilla partakarvansa trimmanneet herrat hienoissa asuissaan vaikuttavat omalla tavallaan höperöiltä. Se on älyn hysteriaa, kun järkeistäjä järkeilee elämänsä epätyydyttävästi.

Jotakin tämäntapaista leffa yrittääkin sanoa: ehkä vain ohimennen. Sitä en tiedä oliko minun tarkoitus pärskähtää hahmojen myöhemmistä vaiheista kertovalle lopputekstille. Saattaa olla, että mikäli katsoja tuntee asiat entuudestaan hyvin, elokuva tarjoaa erilaisen näkökulman. Itselleni ei jäänyt käteen kuin inspiraatio lukea joku näiden tyyppien kirjoista: ajan testaama tiede on kiinnostanut itseäni enemmän viimeaikoina kuin tuore tiede, jonka merkityksellisyys ja virheellisyys ovat tutkimatta.

Ohjaaja David Cronenberg ei vaikuta järin intohimoiselta tällä kertaa tyylikeinoja ajatellen, mutta ei liian lyhyeltä tuntuva leffa hänen legendaansa tahraakaan.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa