Vitun Kova Ääni: Se Kuulee Jotai Äänii Ku Se Kattelee Tonne...
Vitun Kova Ääni -räpryhmän kolmas albumi ”Se Kuulee Jotai Äänii Ku Se Kattelee Tonne...” ilmestyi 31.8., kolme kuukautta alkuperäisestä julkaisuaikataulusta myöhässä. OG Ikosen ja Liigalaiskan lisäksi kokoonpanoon on liittynyt livekeikkailun mahdollistavat soittajat Lassi Ylönen (rummut), Olli Puolakka (basso), Tero Holopainen (kitara) sekä Kyläpäällikkö Kosonen (koskettimet ja saksofoni).
Levyn teemat vaihtelevat osuvasti räplyriikoiden kirjoittamisesta (Kuuroi) ja poikamaisesta itsetutkiskelusta pilven polttoon (Toiset Imut) ja siitä ainaisesta oravanpyörästä irtautumiseen (Muista Tyhjentää Välimuisti, Tauotta Tauol). Hirveän syvällisiä tai mullistavia lyriikoita ei levyltä siis bongaa. Sisäänpäin kääntyvä, oman elämän pienestä piiristä vauhkoaminen on räp-lyriikoissa aika yleinen ja erittäin kulunut lähtökohta. Tässä vaiheessa räpin historiaa odottaisikin jo jotain hieman omaperäisempää näkökulmaa asioihin. Jos ei muuta, niin lyriikoista käy ainakin hyvin selväksi mistä pojat pitävät: oman navan tuijottelusta, hiisaamisesta sekä maailman ”syvällisestä” pohdiskelusta.
Musiikillisesti levy on ihan kohtalainen. Biiseihin on onnistututtu luomaan mukavia, eläviä biittejä, joita täydentävät esimerkiksi ajoittaiset saksofonin törähtelyt. Rento soittelu ja keinuvat rytmit saavat hyvälle mielelle. Mitään pankkia ei näilläkään sävellyksillä räjäytetä, mutta kyllä soittajien tuoma anti on ehdottomasti levyn parempi puolisko.
Levy kipusi julkaisuviikollaan Suomen Virallisen Albumilistan sijalle 29. Vertailun vuoksi sanottakoon, että Jani Petterin ”Haittaakse?” oli samaisella viikolla listasijalla 24. Levy on varmasti OG Ikosen ja Liigalaiskan faneille ehdoton ostos, mutta muille levy ei tarjoa juurikaan mitään uutta. Jos ei keskity pinallisiin lyriikoihin liikaa, niin levy menee mukavasti taustamusiikkina. Yhdestäkään biisistä ei kuitenkaan jää sellainen olo, että tekisi mieli kuunnella uudestaan.
Levyn teemat vaihtelevat osuvasti räplyriikoiden kirjoittamisesta (Kuuroi) ja poikamaisesta itsetutkiskelusta pilven polttoon (Toiset Imut) ja siitä ainaisesta oravanpyörästä irtautumiseen (Muista Tyhjentää Välimuisti, Tauotta Tauol). Hirveän syvällisiä tai mullistavia lyriikoita ei levyltä siis bongaa. Sisäänpäin kääntyvä, oman elämän pienestä piiristä vauhkoaminen on räp-lyriikoissa aika yleinen ja erittäin kulunut lähtökohta. Tässä vaiheessa räpin historiaa odottaisikin jo jotain hieman omaperäisempää näkökulmaa asioihin. Jos ei muuta, niin lyriikoista käy ainakin hyvin selväksi mistä pojat pitävät: oman navan tuijottelusta, hiisaamisesta sekä maailman ”syvällisestä” pohdiskelusta.
Musiikillisesti levy on ihan kohtalainen. Biiseihin on onnistututtu luomaan mukavia, eläviä biittejä, joita täydentävät esimerkiksi ajoittaiset saksofonin törähtelyt. Rento soittelu ja keinuvat rytmit saavat hyvälle mielelle. Mitään pankkia ei näilläkään sävellyksillä räjäytetä, mutta kyllä soittajien tuoma anti on ehdottomasti levyn parempi puolisko.
Levy kipusi julkaisuviikollaan Suomen Virallisen Albumilistan sijalle 29. Vertailun vuoksi sanottakoon, että Jani Petterin ”Haittaakse?” oli samaisella viikolla listasijalla 24. Levy on varmasti OG Ikosen ja Liigalaiskan faneille ehdoton ostos, mutta muille levy ei tarjoa juurikaan mitään uutta. Jos ei keskity pinallisiin lyriikoihin liikaa, niin levy menee mukavasti taustamusiikkina. Yhdestäkään biisistä ei kuitenkaan jää sellainen olo, että tekisi mieli kuunnella uudestaan.
Keskustelut (3 viestiä)
27.09.2012 klo 14.58
Myönnän että edellä mainitut kyllä johdatti lukemaan arvostelun.
01.10.2012 klo 22.20
19.10.2012 klo 17.59