Edward Norton ja muut Yhdysvaltoja palvelevat arveluttavat kravattimiehet jutustavat tähän tyyliin: "Bourne Jason Bourne defcon Pentagon pimpeli pom". Tätä läppää riittää. He yrittävät sanoa: "tapetaan omat työntekijämme". Jeremy Renner näyttelee Aaron Crossia, joka on samantapainen superagentti kuin Matt Damonin hahmo aiemmissa elokuvissa. Cross on tapettava. Rachel Weisz näyttelee tohtoria, joka tietää superagenteista sen verran kuin on työssä välttämätöntä. Hänetkin on tapettava. Ellei Weisz olisi hieno näyttelijä, joka osaa ottaa vakavasti pelottavat hetket, Medusan perintö (The Bourne Legacy) saisi tasan yhden tähden. Elokuva muuttuu katsomiskelpoiseksi vasta kun Weisz on hieman panikoinut ja hän ja Renner lähtevät yhdessä pakomatkalle. Pakomatka on hyvin suoraviivainen etenemisoperaatio, joka ei perustele miksi tämä on jatkoa Bourne-elokuville tai miksi jaarittelevia hahmoja on puolet enemmän kuin tarpeellista.

Renner on riippuvainen ihmepillereistä, joten lisää olisi saatava. Damonin elokuvissa juonen taso vaihteli keskinkertaisesta kömpelöön, mutta kyllä muistinsa menettänyt mies kiinnostavampi aihe oli kuin narkkari. Agentti Crossissa ei ole mitään sankarillista. Hahmon myönteisiä piirteitä ovat Rennerin jännä naama ja kohteliaisuus. On se uskottavaa, että toimintaan tottumaton Weisz-tohtori rauhoittuu kohteliaan miehen seurassa. Hahmot ehtivät ystävystyä alustavasti ja ratkaista ilmeisimmän henkilökohtaisen ongelman. Jatko-osa on jo suunnitteilla. Miksi tätäkään piti katsoa?

Kysyn kolmannen kerran tässä kuussa: mihin romantiikka on kadonnut nykyajan elokuvista? Siinäpä ei muuten olisi mitään vikaa, jos Oscar-voittaja ja Oscar-ehdokas pusuttelisivat eksoottisissa maisemissa juostessaan karkuun kaksinkertaista Oscar-ehdokasta. He eivät ole pelastamassa maailmaa - mutta he ovat kokeneet vääryyttä - ja heillä on vain toisensa! Siinä puolestaan ei ole mitään järkeä, jos minua pyydetään kannustamaan vaikkapa kuopiolaista poliisikonstaapeli Möttöstä. Möttönen söi poliisipäällikön kehoituksesta hirveästi steroideja... Kun lööppilehti pääsi Kuopion superkyttähankkeen jäljille, sikäläiset skoudet päättivät, että ammutaan Möttöstä päähän. Nyt pakoileva Möttönen on ilmestynyt minun kotiseudulleni! Hän ammuskelee ympäriinsä ja pieksee paikallisia rehellisiä poliiseja, ja oho, nyt hän tuli ikkunasta sisälle ja varasti moponi. Miksi minun pitää kannustaa tai edes ymmärtää Möttöstä? Minusta olisi helvetin hienoa, jos Möttönen saisi niskalaukauksensa ja tämä tavallisten kunnon ihmisten kiusaus jo päättyisi.

Älä moralisoi? Heitä aivot narikkaan? Niin, se on kohtalaisen helppoa, kun ensimmäinen puolituntinen ei toimi millään tasolla. Jos alkuperäiset elokuvat ovat näkemättä, katsoja takuulla tuumii, että tuo Renner on se Bourne, sillä eihän siinä muuten mitään järkeä ole, että Bournesta puhutaan samalla kun Renner palloilee erämaassa. Muistan aiemmat elokuvat riittävän hyvin, jotten pudonnut kärryiltä, mutta viittauksien ymmärtäminen ei ole sama asia kuin johdonmukaisesta tarinankerronnasta nauttiminen. Viitataanko Marvelin tulevassa tv-sarjassa jatkuvasti Marvelin elokuviin siihen tyyliin, että "juttelin viisi minuuttia sitten Iron Manin kanssa, vaikkei hän koskaan sarjassa vierailekaan"? Ei, koska se olisi typerää, ovat tekijät luvanneet. Mitä muutakaan se voisi olla?

Medusan sinetti voitti kaksi Oscaria äänestä ja yhden Oscarin kuvasta. Upeat toimintakohtaukset pelastivat leffan tarinalta, joka tuolloinkin takkuili. Ohjaaja ja kuvaaja ovat vaihtuneet, joten samaa ei tule odottaa nyt. Toimintaa on vähemmän ja se on vähemmän kiihkeää kuin kahdessa edellisessä osassa, mistä huolimatta tämä puoli periaatteessa ajaa asiansa. Siedettävän kohelluksen keskelle on ripoteltu muutamia aitoja huippukohtia, joille kehtaa tehdä kunniaa kulmakarvoja nostamalla. Tarpeeksi en nostellut, jotta olisin jaksanut tippaakaan välittää esimerkiksi loppuhuipennuksesta. Elokuva on tylsä ja ylipitkä, mistä huolimatta onnistuin yllättymään, kun se töksähtäen loppui. Ihan sama.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa