Tarkemmin ajatellen strippaavat miehet ovat viihdyttävämpiä kuin strippaavat naiset. "Yleisavain" on aarre verrattuna "lukkoon", joka aukeaa risullakin? En tarkoittanut tätä. Olen tänään feministi. Kun katson tankoa nuoleskelevaa tyttörukkaa, hänestä heijastuu häntä pian parkkipaikalla ahdisteleva Billy Bob, ja pääjohtaja Käteinen, joka pohtii voisiko huoran ostaa. En samaistu heihin. Sen sijaan, kun katson täydellisiä pakaroitaan vatkaavaa miestä, puosta heijastuu lauma nauravia naisia, jotka ovat viettämässä tyttöjen iltaa. Kernaasti olisin yksi heistä.

Toki liikkeellä on juttuja juhlivien naisten järjettömistä tempauksista. Ajatukseni oli ilman empiirisiä tutkimuksia tehty yleistys, jota Magic Mike kuitenkin tukee. Elokuva hyödyntää tähtensä Channing Tatumin nuoruuden kokemuksia. Tuskin Tatum pyllyuraansa näin kivasti muistelisi, jos viisikymppiset virtahevottaret olisivat hänet useinkin raiskanneet.

Tatum on Mike. Kolmekymppinen luova heppu säästää huonekalubisnestä varten. Iltaisin hän heittelee voltteja pakaraklubilla, jonka omistajaa näyttelee se mies, joka ottaa aina paidan pois. Myös klubin osakkuus kelpaisi Mikelle. Sen verran hyvin hänellä hurisee, ettei hän aluksi vaikuta päähenkilöltä. Elämä on leikkiä.

Tutustumme aiheeseen tulokkaan silmin. Alex Pettyferin näyttelemä "The Kid" on nuori rahaton kundi, joka tarvitsee tilaisuuden (kuten tarvitsi varsin siedettävä Pettyferkin, joka on jäykistellyt teinien tehostefilmeissä). Cody Horn näyttelee Kidin maanläheistä siskoa Brookea, jota Mike silmäilee. Huumeistakin on puhetta, nääs kun Magic Mike on draama, joka voidaan ottaa vakavasti. Ei leffa suunnattoman synkkä ole. Mukana on reilusti tanssia, pyllistelyä ja nylkytystä, sekä muuta aiheeseen liittyvää huumoria, joten jos strippaus kiinnostaa, haluat tämän katsoa. Ainoa mutta on se, ettei elokuvassa ole munaa.

Ohjauksesta vastaa Steven Soderbergh. Hän on Soderbergh, satuilipa hän takalistoista tai herrasmieshuijareista tai viidakon sisseistä. Magic Mike on luonteva ja näppärä, muttei järin intiimi työ, koska Soder tarkkailee tapahtumia pari askelta etäämpää kuin moni muu. Valittuina hetkinä miehen värimaailma on jälleen sellainen, kuin linssissä olisi kuivanutta pissaa, mikä ei taaskaan ole negatiivinen asia, koska tällä kertaa karuus auttaa pirteitä showkohtauksia erottumaan arjesta. Muutama kohtaus jatkuu pitkään ilman leikkauksia, mikä on rentoa ja itsevarmaa ammattityötä.

Tuskinpa Soder juksaa, että hän hioi vuosia tätäkään tarinaa. Hän käyttää hyväksi havaittuja tarinan palasia tietäen mitä niillä tehdään. Muutama ihmissuhde muuttuu alustavasti kiinnostavaksi, mutta muutokset ovat samalla loppuhuipennuksia. Leffa ei sano oikeastaan yhtään mitään, vaan se naamioituu puolivakavaksi, jotta Soderbergh kehtaa katsoa peiliin jatkossakin. Stripparit ovat ihmisiä - se selviää luvattujen huippukohtien välillä. Leffa on kompromissi draaman ja hömpän väliltä, ja tiedän, kumpaan suuntaan filmin olisi mielestäni pitänyt kallistua. Striptease esitteli Demi Mooren kumitissejä, mutta jos katsot sen uudestaan muista kuin miehisistä nenäliinasyistä, katsot sen jogurttitorakkajuonen ja vaseliinipoliitikon ja semmoisen vuoksi. En protestoisi, jos Magic Mike olisi puhdasta exploitaatiota, puhdas romanttinen komedia, jossa paloletkua heilutteleva kreikkalainen patsas paljastuu älykkääksi pehmoisäehdokkaaksi, joka vetää Billy Bobia turpiin kun on aivan pakko.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa