Urhea
Ensi-ilta: | 24.08.2012 |
Genre: | Animaatio, Fantasia, Komedia |
Ikäraja: | 7 |
Mikä Disneyn tuottama animaatio?
5 pisteen vihje:
Se kertoo punahiuksisesta prinsessasta, joka viihtyy paremmin seikkaillessa kuin velvollisuuksien äärellä hovissa.
3 pisteen vihje:
Kun prinsessaa rankaistaan tuhoamalla hänen rakkain esineensä, hänellä kilahtaa, eikä hän näe katumusta vanhempansa kasvoilla.
1 pisteen vihje:
Prinsessa anoo apua noidalta ja ajautuu suuriin vaikeuksiin.
Vastaukseksi kelpaa Pieni merenneito tai Urhea (Brave). Noitakohtauksen jälkeen Urhea mukailee yhtä selkeästi toista Disney-animaatiota (ja muita elokuvia), mutta pidetään salassa mitä, kuten tekevät mainoksetkin. Kierrätys on pieni synti. Autot on Doc Hollywood, Ötökän elämää on Seitsemän samuraita ja Ihmeperhe on Ihmeneloset. Nekin Pixar-pätkät joista en ole pitänyt ovat mielestäni olleet persoonallisia kuvaston tai tunnelmien ansiosta. Urhea ei ole.
Äiti komentelee tytärtään. Budjetti: 185 miljoonaa dollaria. Tapahtumapaikkoja ovat linna ja kaistale metsää. Maisemissa sekoilee kymmeniä huru-ukkoja, jotka huutavat ja mätkivät toisiaan ja kaikkea mikä liikkuu alusta loppuun. Elokuva yrittää naurattaa myös paljaalla pyllyllä laskutavasta riippuen 3-4 kertaa, eli useammin kuin suomalaiset draamat.
Tarina ja hahmot ovat heikkoja, mutta päähenkilöön tykästyin alustavasti. Prinsessa Merida seuraa sydäntään ja osaa kantaa vastuuta mokailtuaan. Jalolla tapaa sankarillinen hän ei ole. Brave on harhaanjohtava nimi. Ehkäpä Heart olisi parempi? No, tokkopa kukaan silloin tajuaisi, että tämä sijoittuu keskiajalle Skotlantiin.
"I want my freedom", sanoo Merida kuten skotit aina. Naapuriklaaneja suututtaa, kun tyttö ei valitse sulhoa. Kaikkien tyrittyä aikansa luvassa on standardienmukainen Adam Sandler -huipennus: kansa kerääntyy yhteen, ja koska kaikki ovat viisivuotiaan tasolla, asiat on helppo puhua selviksi, vaikkei mitään käänteentekevää ole tapahtunut. Loppu? Ei. Elokuva tarvitsee oikeankin huipennuksen, joten se toistaa itseään vielä hyvän tovin. Taustalla pyörivä maaginen mytologia on niin päälleliimattua, että Meridakin kritisoi asiaa.
Meridan persoonallisuutta tukee villi kutripehko ja muutamat höpönassuilmeet. Vastapainoksi kuningatar on kuin yksi Shrek-saagan taustapahveista, joita ei koskaan saisi päästää hahmojen eteen. Se kuinka puunaaman käytös muuttuu, toi mieleeni komedian, jossa tiukkapipo muuttui pissikseksi nautittuaan lasin viiniä, johon oli tiputettu pilleri. Urhea ei osaa rakentaa liikuttavia Disney-hetkiä, joissa selkeästä syystä muutetaan mieli. Kelpo esimerkki yleisestä hajamielisyydestä on se, että kuningas ei kriittisillä hetkillä kuuntele sanaakaan, mitä Meridalla on sanottavaa, mutta tätä ei edes kommentoida, koska leffa kertoo äidistä ja tyttärestä. He muuttuvat, koska... kriisitilanne auttaa ajattelemaan eri tavalla? Koska hahmot eivät koskaan ole jättäneet muuttumatta?
Leffa näyttää hitiltä Näin koulutat lohikäärmeesi, joskin henkeäsalpaavien toimintahetkien tilalla on lähinnä sitä tukkaa. Alussa kun pikku Merida pomppii pöheikössä näyttäen Anita Hirvosen ja Pikku Myyn risteytykseltä, tätä on sadunomaiseksi kutsuttava, ui jui ja jui! Sittemmin se on yksi ja sama, onko kyseessä 3D-spektaakkeli vai radiokuunnelma. Tarina olisi sama tehtynä Röllin ja metsänhengen tyylillä. Tarinaan kuuluvat karhut (työnimi oli The Bear and the Bow) toki ovat eloisampia kuin olisi Ylen lavastevaraston nallepuku, mutta muiden hahmojen ja tapahtumien toteutus ei todella hyödynnä taidemuotoa. Klaanien johtajat ovat yli-ilmeikkäitä kuten pitääkin, mutta kokonaisuus tiivistyy sanaan: "vaisu".
Eräs harvoista huippukohdista on tuttu lukuisista Robin Hoodeista. Nuoli halkaisee nuolen. Hetki on toteutettu moitteetta, jopa draamantajun kanssa. Taika uupuu. Walt Disneyn kuoltua tehty Robin Hood on tekniseltä toteutukseltaan Disneyn häpeäpilkkuja, mutta: taikaa on se, kun Hood tekee Hood-tempun mutkikkaammin kuin perinteisesti, saaden aikaan hämmentyneitä ja merkitseviä katseita eri tavoin itserakkaissa vastustajissaan. Tätä sopii verrata siihen, kun moneen kertaan nähty temppu vähän ihmetyttää setää, joka on äkäinen, taipuvainen näyttämään persettä, eikä mitään muuta.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
5 pisteen vihje:
Se kertoo punahiuksisesta prinsessasta, joka viihtyy paremmin seikkaillessa kuin velvollisuuksien äärellä hovissa.
3 pisteen vihje:
Kun prinsessaa rankaistaan tuhoamalla hänen rakkain esineensä, hänellä kilahtaa, eikä hän näe katumusta vanhempansa kasvoilla.
1 pisteen vihje:
Prinsessa anoo apua noidalta ja ajautuu suuriin vaikeuksiin.
Vastaukseksi kelpaa Pieni merenneito tai Urhea (Brave). Noitakohtauksen jälkeen Urhea mukailee yhtä selkeästi toista Disney-animaatiota (ja muita elokuvia), mutta pidetään salassa mitä, kuten tekevät mainoksetkin. Kierrätys on pieni synti. Autot on Doc Hollywood, Ötökän elämää on Seitsemän samuraita ja Ihmeperhe on Ihmeneloset. Nekin Pixar-pätkät joista en ole pitänyt ovat mielestäni olleet persoonallisia kuvaston tai tunnelmien ansiosta. Urhea ei ole.
Äiti komentelee tytärtään. Budjetti: 185 miljoonaa dollaria. Tapahtumapaikkoja ovat linna ja kaistale metsää. Maisemissa sekoilee kymmeniä huru-ukkoja, jotka huutavat ja mätkivät toisiaan ja kaikkea mikä liikkuu alusta loppuun. Elokuva yrittää naurattaa myös paljaalla pyllyllä laskutavasta riippuen 3-4 kertaa, eli useammin kuin suomalaiset draamat.
Tarina ja hahmot ovat heikkoja, mutta päähenkilöön tykästyin alustavasti. Prinsessa Merida seuraa sydäntään ja osaa kantaa vastuuta mokailtuaan. Jalolla tapaa sankarillinen hän ei ole. Brave on harhaanjohtava nimi. Ehkäpä Heart olisi parempi? No, tokkopa kukaan silloin tajuaisi, että tämä sijoittuu keskiajalle Skotlantiin.
"I want my freedom", sanoo Merida kuten skotit aina. Naapuriklaaneja suututtaa, kun tyttö ei valitse sulhoa. Kaikkien tyrittyä aikansa luvassa on standardienmukainen Adam Sandler -huipennus: kansa kerääntyy yhteen, ja koska kaikki ovat viisivuotiaan tasolla, asiat on helppo puhua selviksi, vaikkei mitään käänteentekevää ole tapahtunut. Loppu? Ei. Elokuva tarvitsee oikeankin huipennuksen, joten se toistaa itseään vielä hyvän tovin. Taustalla pyörivä maaginen mytologia on niin päälleliimattua, että Meridakin kritisoi asiaa.
Meridan persoonallisuutta tukee villi kutripehko ja muutamat höpönassuilmeet. Vastapainoksi kuningatar on kuin yksi Shrek-saagan taustapahveista, joita ei koskaan saisi päästää hahmojen eteen. Se kuinka puunaaman käytös muuttuu, toi mieleeni komedian, jossa tiukkapipo muuttui pissikseksi nautittuaan lasin viiniä, johon oli tiputettu pilleri. Urhea ei osaa rakentaa liikuttavia Disney-hetkiä, joissa selkeästä syystä muutetaan mieli. Kelpo esimerkki yleisestä hajamielisyydestä on se, että kuningas ei kriittisillä hetkillä kuuntele sanaakaan, mitä Meridalla on sanottavaa, mutta tätä ei edes kommentoida, koska leffa kertoo äidistä ja tyttärestä. He muuttuvat, koska... kriisitilanne auttaa ajattelemaan eri tavalla? Koska hahmot eivät koskaan ole jättäneet muuttumatta?
Leffa näyttää hitiltä Näin koulutat lohikäärmeesi, joskin henkeäsalpaavien toimintahetkien tilalla on lähinnä sitä tukkaa. Alussa kun pikku Merida pomppii pöheikössä näyttäen Anita Hirvosen ja Pikku Myyn risteytykseltä, tätä on sadunomaiseksi kutsuttava, ui jui ja jui! Sittemmin se on yksi ja sama, onko kyseessä 3D-spektaakkeli vai radiokuunnelma. Tarina olisi sama tehtynä Röllin ja metsänhengen tyylillä. Tarinaan kuuluvat karhut (työnimi oli The Bear and the Bow) toki ovat eloisampia kuin olisi Ylen lavastevaraston nallepuku, mutta muiden hahmojen ja tapahtumien toteutus ei todella hyödynnä taidemuotoa. Klaanien johtajat ovat yli-ilmeikkäitä kuten pitääkin, mutta kokonaisuus tiivistyy sanaan: "vaisu".
Eräs harvoista huippukohdista on tuttu lukuisista Robin Hoodeista. Nuoli halkaisee nuolen. Hetki on toteutettu moitteetta, jopa draamantajun kanssa. Taika uupuu. Walt Disneyn kuoltua tehty Robin Hood on tekniseltä toteutukseltaan Disneyn häpeäpilkkuja, mutta: taikaa on se, kun Hood tekee Hood-tempun mutkikkaammin kuin perinteisesti, saaden aikaan hämmentyneitä ja merkitseviä katseita eri tavoin itserakkaissa vastustajissaan. Tätä sopii verrata siihen, kun moneen kertaan nähty temppu vähän ihmetyttää setää, joka on äkäinen, taipuvainen näyttämään persettä, eikä mitään muuta.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (2 viestiä)
25.08.2012 klo 10.33 5
26.08.2012 klo 23.19 1