Jonakin päivänä Sota, Nälkä, Rutto, Kuolema, ohjaaja Jyri Kähönen ja käsikirjoittaja Tuomas Parviainen saapuvat rankaisemaan kaikkia.

Ja saapuu oikea yö on draamajännäri. Ensimmäinen kohtaus on kiva. Se on mykkä ja tunnelmallinen: nuorimies kosii tyttöä huvipuistossa. Heti tämän jälkeen tyttö tiedustelee, josko poika auttaisi häntä tappamaan hänen isänsä. Perusidea on paljastettu.

Kaikki on paljastettu.

Tyttö tahtoo isän hengiltä, muttei kertoa miksi. Niinpä hän ei kerro. Hän käy ostamassa vasaran. Poika pohtii onkohan tämä hyvä idea. Hän käy juomassa oluen potentiaalisen uhrin kanssa. Isä on tavallinen suomalainen mies. Hän yrittää ottaa kontaktia tyttäreensä, mutta keskeisin hahmo jää luokalle mykkäkoulussa.

Hahmonkehitystä, ihmissuhteita, sivuhahmoja, hahmoja, sivujuonia, juonta tai kiinnostavia keskusteluja ei harrasteta. Lehdistömateriaalin mukaan elokuva kysyy: olisitko valmis tekemään mitä tahansa rakkaasi vuoksi? Paskat se kysyy. Rakkautta ei voida käsitellä ilman rakkautta. Väkinäisesti väkinäiset päähenkilöt vitsailevat, että toi varasti mun sukat, joten en tykkää siitä. Tässä oli 50% elokuvan huumorista ja kuvatun ihmissuhteen positiivisista ja/tai arkisista puolista. Ainoa selitys näin uskomattomalle mitäänsanomattomuudelle on se, että kyvytön kynäilijä yrittää imitoida sitä, mikä hänen tulkintansa mukaan myy. Mihinkään näin innottomaan en muista törmänneeni nuorempana, kun luin lukuisia suomalaisten amatöörien foorumeille kirjoittamia novelleja.

Pitäisi ottaa valokuva lehdistöläpyskästä. Tässä seisoo, että itseoppinut omaperäinen nuori kirjoittaja tavoittelee tarinoihinsa aina jotakin, jota ei ole ennen kerrottu. Outoa kyllä, noiden sanojen päällä on kosteita pisaroita ikään kuin joku olisi aivastanut tai muutoin pärskähtänyt. Jos Parviainen on saanut tällaista rehellistä palautetta aiemminkin, hän on saanut sitä liian vähän.

Pari vinkkiä selviytymiseen. Leffan ollessa tällainen, mahdolliset käänteet on helppo käydä läpi mielessään vartin sisällä. Onko iskä pedofiili, vai murhaaja, vai onko syyllinen joku muu, vai onko tytär yksinkertaisesti hullu, vai yhdistelläänkö näitä käänteitä? Yksi mainituista asioista oli juonipaljastus, mutta entäs sitten. Nyt kun elokuvaan ei tarvitse keskittyä, teet olosi mukavaksi. Lönötä. Sulje silmät. Meditoi. Jos tauoton alakuloinen pimputus masentaa, ryhdy musisoimaan Ally McBeal -tyyliin. Älä laula ääneen, mutta käytä kieltäsi, liikuttele hartioita ja naputtele tahtia varpailla.

"She never talks about history... That kind of girl is just a mystery...."

Jees, positiiviset energiat alkoivat virrata. Ehkei perseeni muutukaan mustaksi ja putoa pois.

"Andersson ja Itula, seilasivat vanhalla vitulla. Kyrvät oli heillä airoina ja munapussit peräpainoina. Huh hah haa. Tsa tsa tsaa. Ja munapussit peräpainoina."

Mitä?! Elokuva jatkuu yhä? Puoli tuntia senkin jälkeen, kun se "loppui"? Joko kerroin, että aiheena on tyttö, joka ei tahdo kertoa, miksi hän tahtoo tappaa isänsä, ja poika, joka miettii, että onkohan tämä hyvä ajatus?

Tytön persoonallisuutta voi kuvailla vaikkapa siten, että hän haluaa tappaa isänsä, mutta ei kertoa miksi. Pojan luonne on sellainen, että hän kyllä miettii, jotta onkohan isin teloitus terve ajatus.

Kriitikko puristaa hampaita yhteen. Hän heiluttaa tärisevää nyrkkiä. Huulikin väpäjää, mutta silmiä hän ei räpäytä. Yhtäkkiä kaulasuoni pullistuu! Varaudu kuulemaan kommentti, jota ei saisi käyttää mediassa silloinkaan, kun se on ainoa keino kuvata käsiteltävää teosta. "Voi vittu mitä paskaa...!!"

War of the Dead - Stone's War ei ole vuoden huonoin elokuva enää.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa