Soen: Cognitive
Entisen Opeth-rumpali Martin Lopezin ja monessa mukana olleen bassotaiteilija Steve DiGiorgion (Death, Autopsy, Testament, Iced Earth, Obituary) Soen-projekti on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Kokoonpanon taitoa ja kokemusta ei kiistä kukaan mutta turhan selvät Tool-viitteet ovat aiheuttaneet monelle närästystä. Soen on hyvin lähellä Toolin, Opethin ja Porcupine Treen ulosantia. Soen ei kuitenkaan sorru ylettömään soitinmasturbaatioon tai sooloelvistelyyn. Pakko kuitenkin myöntää Lopezin ja DiGiorgion yltävän paikoin melkoiseen virtuoosirevittelyyn. Kokoonpanon ulosanti on korostetun ilmavaa ja jopa mietteliästä. Mutta, ne yliampuvat Tool-lainat...kuuntele vaikka Canvas tai kiekon alusta löytyvä Fraccions. Kappaleet ovat vaivaannuttavan samankaltaisia Toolin näyttöjen rinnalla, jopa vokaaleja ja soundeja myöten.
Delendan kohdalla huomio kiinnittyy Lopezin ilmeikkaan rumputyöskentelyn ja DiGiorgion bassovirittelyn solmuihin. Oscillation yllättää testaamalla selvästi tukevampaa skebamuuria, tosin vain parin irtioton verran. Myös Purpose säväyttää terävämmällä kitaraulostuksella. Utuisen soljuva Ideate häviää jonnekkin Sólstafirin piirtämän Islannin sumuverhoon. Allekirjoittaneen korviin Slithering osuu grungemaisen alavireisellä tummalla tunnelmalla erityisen hedelmälliseen maaperään. Myös albumin päättävä Savia on monisäikeisyydessään ja tummuuden palvonnassaan hallittu tekele.
Soenin Cognitive vaatii aikaa. Aluksi Tool-vaikutteet lyövät korville turhan selkeinä naapurilainoina. Jatkossa huomaa kokoonpanon rennon vakuuttavan, visuaalisia ärsykkeitä herättävän tunnelman luonnin vahvuudet ja erityisiä ahaa-elämyksiä syntyy virtuoosimaisen soitannan hallituista välähdyksistä. Toivottavasti Soenilla on tulevaisuutta levyttävänä kokoonpanona, sillä Tool-vaikutteiden siistiminen taustalle antaisi yhä enemmän tilaa orkesterin omalle äänelle. Ulosannissa saattaisi olla tukeva lisä Sólstafirin sumuisten saarten mystiikkaa...
Delendan kohdalla huomio kiinnittyy Lopezin ilmeikkaan rumputyöskentelyn ja DiGiorgion bassovirittelyn solmuihin. Oscillation yllättää testaamalla selvästi tukevampaa skebamuuria, tosin vain parin irtioton verran. Myös Purpose säväyttää terävämmällä kitaraulostuksella. Utuisen soljuva Ideate häviää jonnekkin Sólstafirin piirtämän Islannin sumuverhoon. Allekirjoittaneen korviin Slithering osuu grungemaisen alavireisellä tummalla tunnelmalla erityisen hedelmälliseen maaperään. Myös albumin päättävä Savia on monisäikeisyydessään ja tummuuden palvonnassaan hallittu tekele.
Soenin Cognitive vaatii aikaa. Aluksi Tool-vaikutteet lyövät korville turhan selkeinä naapurilainoina. Jatkossa huomaa kokoonpanon rennon vakuuttavan, visuaalisia ärsykkeitä herättävän tunnelman luonnin vahvuudet ja erityisiä ahaa-elämyksiä syntyy virtuoosimaisen soitannan hallituista välähdyksistä. Toivottavasti Soenilla on tulevaisuutta levyttävänä kokoonpanona, sillä Tool-vaikutteiden siistiminen taustalle antaisi yhä enemmän tilaa orkesterin omalle äänelle. Ulosannissa saattaisi olla tukeva lisä Sólstafirin sumuisten saarten mystiikkaa...
Keskustelut (2 viestiä)
08.03.2012 klo 08.44
Röyhkestä Toolin lainaamisesta huolimatta, erittäin mukava lätty.
07.06.2013 klo 17.08