Pappi lukkari talonpoika vakooja
Ensi-ilta: | 24.02.2012 |
Genre: | Trilleri |
Ikäraja: | 16 |
70-lukua eletään. Gary Oldman on George Smiley, eläkkeelle pakotettu brittiagentti, joka kutsutaan nuuhkimaan esiin Neuvostoliiton kätyri. Jos sitä olisi heti teatterin ulko-ovella kysytty, mitä Smiley tarkalleen ottaen teki, pääni olisi kolissut tyhjyyttään. Smiley lähinnä keskustelee kollegoiden kanssa ja muistelee menneitä. Smileyn tai Oldmanin surumielisyydessä on sitä jotakin, vaikka käytännössä kyse on mökötyksestä. Voisin lyödä vetoa, että sunnuntain Oscar-gaalassa nähdään näyte siitä muistelusta, joka ei ole takauma vaan monologi. Se on se kohtaus, jossa ehdokas Oldman tekee vaikutuksen; se kohtaus, jossa Smiley on kiinnostava.
Näyttelijät ovat osaavia, mutta heitä on paljon ja vain muutama saa hetkensä, jotka tapaavat olla pirteämpiä kuin yleisluontoinen "impressionistinen" rönsyily sinne sun tänne. Agentti Benedict Cumberbatch vierailee arkistossa: oho, mielenkiinto herää. Agentti Tom Hardy ajautuu ongelmiin käyttäytyessään jamesbondmaisesti väärässä elokuvassa: tämähän on jo kiinnostavaa, koska panokset ovat henkilökohtaisia ja näyttelijä hyvä. Vanhemmat patut istuvat ja ärisevät ylimielisinä. John Hurt, Colin Firth, Toby Jones, Mark Strong ja muut tuovat kaikki mukaan jotakin.
Luin parikin juonikuvausta varmistaakseni, että ymmärsin tarinan, ja kyllähän minä ymmärsin: kärpäsestä yritetään tehdä härkänen. Kun katsojan mieleen tahdotaan jotakin jättää, liittyipä juttu juoneen tai ei, elokuva varoo visusti olemasta suorapuheinen. Esimerkiksi se, että päähenkilöllä on tai on ollut ongelmia parisuhteessa, tuodaan esille epäsuorasti ja muun muassa kohtauksessa, jonka aikana en vielä ymmärtänyt, mitä siinä tapahtuu. Lopulta se kuitenkin tyhjentävästi selvisi, mitä tälläkin sivujuonen murto-osalla haettiin: eipä juuri mitään, se vain osaltaan luo vaikutelmaa monimutkaisesta kudoksesta.
Erinäisten agenttien syventäminen pikaisesti on tervetullutta, paitsi jos agentin merkitys on se, että hän tekee yhden asian ja siirtyy päivystämään taustalle. Elokuvan ehdottomasti tulisi olla pidempi - tuskin kukaan näistä tunnelmista syttyvä protestoisi. David Fincherin oivat jaarittelut The Girl With the Dragon Tattoo ja eritoten Zodiac olisivat olleet kelpo esikuvia tässä mielessä. Romaanien maailmassa Smiley on kirjailija John le Carrén suosikkihahmo. Pappi lukkari on trilogian avausosa. Romaanit epäilemättä ovat vielä raskaampia tarinan suhteen, mutta varmasti niistä olisi löytynyt enemmän syventävääkin sisältöä, maustetta. Elokuva jää etäiseksi.
Ohjaaja Tomas Alfredson löi itsensä läpi alkuperäisellä Ystävät hämärän jälkeen -kauhuherkistelyllä. Tunkkaisen jännärin ilman jännitystä ja merkityksellisiä panoksia pitäminen käynnissä on taitolaji sekin. Jos kohtauksessa on tarkoitus olla tunteen alkua, Alfredson klaaraa. Visuaalinen kohokohta on traileristakin tuttu lentokoneen epäilyttävä muttei liian uhkaava lähestyminen. Muun muassa tuohon kohtaukseen kuuluu pari lilliputtimaista ahaa-elämystä, kun sotkuun saadaan selvyyttä. Huokaus. Elokuva on sen verran pätevä, että saatan katsoa sen uudestaan ennen mahdollista jatko-osaa (josta Oldmanin mukaan keskustellaan), mutta sen verran kuiva, että haukottelin kuin aneeminen leijona. Jos elokuva ei asiasisällöllä puhuttele, eikä liikuta, eikä elä, paljonpa sillä tekee.
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa
Keskustelut (8 viestiä)
24.02.2012 klo 18.51
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
25.02.2012 klo 18.22
25.02.2012 klo 18.23
25.02.2012 klo 19.26
25.02.2012 klo 21.16
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
25.02.2012 klo 22.35
Mikä toi nimi on olevinaan... Suomennosta tarkotan siis.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
26.02.2012 klo 11.41
Joujou tuleeko Oscar-valvojaisia?
Samaa tulin kysymään. Itse ainakin valvon.
EDIT: Silmä käteen:
http://www.v2.fi/uutiset/viihde/12818/Oscar-gaalan-kanssa
28.02.2012 klo 23.42