Agentti on petturi. Henkilöllisyys tulee selvittää, juoni ei muuksi muutu. Lähemmäs kymmenen kelpo näyttelijää on istutettu vaarin nojatuolilta haiseviin kuolleisiin, hämäriin tunnelmiin. Katsojan hoksottimiin luotetaan niinkin paljon, että tarina yrittää olla epäselvä, mikä ei välttämättä ole huono idea. Agenttijännärit ovat aikuisten satuja. Pappi lukkari talonpoika vakooja (Tinker Tailor Soldier Spy) panostaa satumaailman uskottavuuteen. Petturin henkilöllisyys on tylsääkin tylsempi mysteeri, mutta toki on elämyksellistä viettää tovi vainoharhaisessa ilmapiirissä silmäillen epäiltyjä, lukien rivien välejä. Tarina on kerrottu aiemmin romaanissa ja tv-sarjassa. Sen ehtii kertaamaan elokuvassa, mutta jos ja kun maailma ja hahmot ovat pääasia, ne tarvitsisivat enemmän tilaa hengittää.

70-lukua eletään. Gary Oldman on George Smiley, eläkkeelle pakotettu brittiagentti, joka kutsutaan nuuhkimaan esiin Neuvostoliiton kätyri. Jos sitä olisi heti teatterin ulko-ovella kysytty, mitä Smiley tarkalleen ottaen teki, pääni olisi kolissut tyhjyyttään. Smiley lähinnä keskustelee kollegoiden kanssa ja muistelee menneitä. Smileyn tai Oldmanin surumielisyydessä on sitä jotakin, vaikka käytännössä kyse on mökötyksestä. Voisin lyödä vetoa, että sunnuntain Oscar-gaalassa nähdään näyte siitä muistelusta, joka ei ole takauma vaan monologi. Se on se kohtaus, jossa ehdokas Oldman tekee vaikutuksen; se kohtaus, jossa Smiley on kiinnostava.

Näyttelijät ovat osaavia, mutta heitä on paljon ja vain muutama saa hetkensä, jotka tapaavat olla pirteämpiä kuin yleisluontoinen "impressionistinen" rönsyily sinne sun tänne. Agentti Benedict Cumberbatch vierailee arkistossa: oho, mielenkiinto herää. Agentti Tom Hardy ajautuu ongelmiin käyttäytyessään jamesbondmaisesti väärässä elokuvassa: tämähän on jo kiinnostavaa, koska panokset ovat henkilökohtaisia ja näyttelijä hyvä. Vanhemmat patut istuvat ja ärisevät ylimielisinä. John Hurt, Colin Firth, Toby Jones, Mark Strong ja muut tuovat kaikki mukaan jotakin.

Luin parikin juonikuvausta varmistaakseni, että ymmärsin tarinan, ja kyllähän minä ymmärsin: kärpäsestä yritetään tehdä härkänen. Kun katsojan mieleen tahdotaan jotakin jättää, liittyipä juttu juoneen tai ei, elokuva varoo visusti olemasta suorapuheinen. Esimerkiksi se, että päähenkilöllä on tai on ollut ongelmia parisuhteessa, tuodaan esille epäsuorasti ja muun muassa kohtauksessa, jonka aikana en vielä ymmärtänyt, mitä siinä tapahtuu. Lopulta se kuitenkin tyhjentävästi selvisi, mitä tälläkin sivujuonen murto-osalla haettiin: eipä juuri mitään, se vain osaltaan luo vaikutelmaa monimutkaisesta kudoksesta.

Erinäisten agenttien syventäminen pikaisesti on tervetullutta, paitsi jos agentin merkitys on se, että hän tekee yhden asian ja siirtyy päivystämään taustalle. Elokuvan ehdottomasti tulisi olla pidempi - tuskin kukaan näistä tunnelmista syttyvä protestoisi. David Fincherin oivat jaarittelut The Girl With the Dragon Tattoo ja eritoten Zodiac olisivat olleet kelpo esikuvia tässä mielessä. Romaanien maailmassa Smiley on kirjailija John le Carrén suosikkihahmo. Pappi lukkari on trilogian avausosa. Romaanit epäilemättä ovat vielä raskaampia tarinan suhteen, mutta varmasti niistä olisi löytynyt enemmän syventävääkin sisältöä, maustetta. Elokuva jää etäiseksi.

Ohjaaja Tomas Alfredson löi itsensä läpi alkuperäisellä Ystävät hämärän jälkeen -kauhuherkistelyllä. Tunkkaisen jännärin ilman jännitystä ja merkityksellisiä panoksia pitäminen käynnissä on taitolaji sekin. Jos kohtauksessa on tarkoitus olla tunteen alkua, Alfredson klaaraa. Visuaalinen kohokohta on traileristakin tuttu lentokoneen epäilyttävä muttei liian uhkaava lähestyminen. Muun muassa tuohon kohtaukseen kuuluu pari lilliputtimaista ahaa-elämystä, kun sotkuun saadaan selvyyttä. Huokaus. Elokuva on sen verran pätevä, että saatan katsoa sen uudestaan ennen mahdollista jatko-osaa (josta Oldmanin mukaan keskustellaan), mutta sen verran kuiva, että haukottelin kuin aneeminen leijona. Jos elokuva ei asiasisällöllä puhuttele, eikä liikuta, eikä elä, paljonpa sillä tekee.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa