Vuonna 2008 Kokkolan suunnalla perustettu death metal -akti Mesetiah harrastaa toisella kokopitkällään edelleen hartaanpuoleista kuolonjyystöä. Albumin soundit ovat hyvällä tavalla alavireiset ja lokaiset, varsinkin albumin kiireisempi kuolonmurina tuo mieleen viitteitä Exhumedin ja Six Feet Underin suuntaan. Raskas rässiriffi johtaa mielleyhtymää myös Crowbarin harrastamaan louhintaan.

Rumpuosasto jää ikävästi murskaavan riffityöskentelyn jalkoihin, vokaalit hoituvat turhankin kireän oloisesti. Koko albumin mitalle ajateltuna vokaalien yksipuolisuus osoittautuu selkeäksi miinukseksi. Viisumateriaali ei häikäise omaperäisyydellään - ennemminkin levyn läpikäynti antaa aihetta ajatukselle ankarasti puurtavasta orkesterista, joka kaipaisi enemmän Eaten by the sun -tehoiskun kaltaisia tyrmäystippoja. Liian usein bändi jää löytämänsä tehoriffin vangiksi eikä viisulle tunnu löytyvän luontevaa liikkumatilaa. There will be blood ansaitsee erityishehkutuksen todella tiukasta ja painostavan kireästä kuopankaivuusta. Myös kiekon päättävä The Inevitable löytää doom-vaihteen kautta maittavan lokaisen kuolonirvistyksen.

Mesetiah kaipaisi miehistöönsä kahden pätevän huutajan yhteismurinaa. Viisuihin toivoisi enemmän liikettä ja vaaratilanteita, There is no such thing as salvation -siivun tyyppiset ankarat väkivaltahetket erottuvat liian selkeästi tuiman mutta paikoin värittömän kuolonmessun keskeltä.