Saapasjalkakissa
Ensi-ilta: | 27.01.2012 |
Genre: | Animaatio, Fantasia, Komedia, Lasten, Seikkailu, Toiminta |
Ikäraja: | 7 |
Tiedätkö, mitä munille tehdään vankilassa? Tyyris Tyllerö on omituisen näköinen munamies, joka tietää. Hän ja Saapasjalkakissa olivat kuin veljiä lapsina orpokodissa. Tiet erkanivat ikävissä merkeissä. Menneet ovat menneitä, vakuuttelee Tyllerö maanitellessaan Saapasjalkakissaa keikalle. Tähtäimessä on kultamunia suoltava pulu, joka majailee jättiläisen linnassa, jonne Jaakko aikanaan pavunvarrella pötkähti. Tylleröllä on ilkeä ilme, joka auttaa lapsiakin ennakoimaan juonenkäänteen. Buutsikatti ei mulkeroon luottaisi, mutta tarjoukseen kuuluu tilaisuus lähennellä mirrikelmiä nimeltä Kitty Pehmotassu. Tyllerön munamaisuudesta lohkeaa reippahasti läppää. Kitty sen sijaan on taas yksi markkinatutkimuksella luotu tylsimys, joka osaa tehdä kaiken minkä pojatkin, ja nostaa kulmia, koska tietenkin hän osaa. Peukku pystyyn sen johdosta, että Kitty sentään on kissa, eikä perinteistä furry-propagandaa.
Arvon animaatioille tietyn arvosanan turhauttavan usein, mutta noppaa heittää sydämeni. Saapasjalkakissa mukailee eri kaavaa kuin saman firman Näin koulutat lohikäärmeesi, mutta samalla tapaa nämä kutittavat. On oiva päähenkilö. Siksi tunteiden tavoittelussa ei tyystin epäonnistuta, vaikkeivät tarinan kokoon laskelmoineet ole matikkaneroja. Selittely ja pikakelaus ovat kömpelyyden muotoja. Kissa syyllistyy molempiin jopa yhtäaikaa, kun pitkä takauma valottaa kenkäkollin ja Tyllerön menneisyyttä. Suotavaa olisi, että kaikki mikä tulevaa alustaa sulautuisi huomaamattomaksi osaksi hyvää meininkiä. Tämä on nipotusta. Hain tarinan kaltaisiin kompurointeihin nähden DreamWorksin uusimmat tanssivat ripaskaa. Halpamaisia populäärikulttuuriviittauksia on väittääkseni vain yksi kisussa kuten oli kärmeksessäkin.
DreamWorks on noussut näyteltyjen toimintafantasioiden yläpuolella. Luokattomia eivät ole edes Kung Fu Pandat, ne Kiinaan sijoittuvat tarinat typerästä amerikkalaisesta läskistä. Saapasjalkakissa svengaa suomenkielisenäkin kuin kliseinen latinoplayboy juuri kuten sopii. Jos taistelutanssikohtaus on ylipitkä sisältöön nähden, on se myös puhdasta hubaa. Lohikäärmeen 3D-teatterissa nähneet tietävät missä kissakin katsotaan: DreamWorks on oppinut irroittelemaan syvyydellä. Kun kissat ja Tyllerö syöksyvät pavunvarrella pilviin, kohtaus ei ole yhtä persoonallinen kuin vaikkapa prinsessan pelastus ensimmäisessä Shrekissä, mutta jos ja kun haluamme tämän kertaalleen nähdä, 3D-teatteri on ainoa vaihtoehto. Esimerkiksi saman arvosanan saanut Up – kohti korkeuksia on takuulla kiehtovampi kotona, mutta 3D-elämyksenä ei.
Monet sarjat taantuvat tahattomaksi parodiaksi itsestään. Tämä saaga alkoi satuparodiana. Edellinen ja viimeinen aidosti ärjy herja oli Aasin mutanttivauvat. Kelpo tuotteita Shrek ja ikuinen onni ja Saapasjalkakissa silti ovat, toinen sympaattisella ja toinen menevällä tavalla. Onko se parodian merkki, kun tarina vaikuttaa kerrottaessa keksityltä – mutta lopulta hupaisa vitsi irvailee elokuville, jotka kärsivät samasta ongelmasta? On kai se, mutta pääasia on energia, yritteliäisyys, joka pitää nämä pätkät pystyyn kuolleen Shrek kolmannen yläpuolella.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (8 viestiä)
Rekisteröitynyt 20.12.2010
27.01.2012 klo 16.17
27.01.2012 klo 22.48
28.01.2012 klo 00.03
28.01.2012 klo 11.36
Johan tää nyt on jo bluuraayllä joka kodissa (itellä ainaki)
Nyt taidat erehtyä elokuvasta. Tämä tuli Suomeen elokuvateattereihin vasta eilen ja Amerikkaan tämä taisi tulla lokakuussa.
Joka tapauksessa, hienolta näyttää. Arvostelun perusteella voisi mennä katsomaankin.
28.01.2012 klo 17.01
28.01.2012 klo 21.21
Mutta teatteriin katsomaan? tuskinpa vaan
23.02.2012 klo 00.49
24.02.2012 klo 16.48