Louna, Louna, Louna. Laitoin Lounan uuden levyn soittimeen hieman pelonsekaisin tuntein, koska pelkäsin, että Täältä tullaan lujaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että edellinen albumi jätti aika hiomattoman maun suuhun, mutta uusi tallenne, “Antaa heidän puhua” alkaa vahvasti. Louna on tehnyt varteenotettavan levyn.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy artistin lauluääneen, joka on kehittynyt varmempaan suuntaan oikein toden teolla. Liekö kysymys äänen käytöstä vai kappaleiden tuottamisesta enemmän Lounan äänelle sopiviksi, mutta nyt laulua kuuntelee pääosin mielellään. Persoonallisen raukea tyyli tosin saattaa tuntua ajoittain liian vetelältä, mutta miksipä kaikkien pitäisi istua samaan muottiin. Aavistuksen ylipitkä saatekirjelmä kertoo, että paria viisua lukuun ottamatta levy on sävelletty pianolla, ja sen tosiaan huomaa. Piano on läpi kappalelistan väkevässä roolissa, ja hyvä niin. Melodioissa on Lounalle ennen kuulematonta herkkyyttä ja syvyyttä. Etenkin 2. kappale, Tiellä tuntemattomaan, asettaa odotukset korkealle. Piano- ja rumpusoundit on saatu haettua kohdilleen mukavasti.

Kerään sua säästöön on kaunis sävelmä hienoine rumpuineen, selloineen ja tunnelmineen. Vanha kompastuskivi, eli lauluäänen taipumattomuus suuriin skaalavaihteluihin, nostaa hieman päätään, ja kappaletta kuuntelisi mahdollisesti mieluummin joko ilman lauluraitaa tai jonkun muun esittämänä. Sanoitukset ovat levyllä myös suuressa roolissa, haikeita ja hauskojakin tarinoita mahtuu mukaan. Toiseksi viimeinen kappale, Et ollut aikoihin, tuntuu yhdeltä eheimmistä kappaleista, mutta on samalla ehkä myös eniten yleisöä kosiskeleva. Albumi loppuu iloluontoiseen kipaleeseen nimeltä Yöaikaan, joka voisi pelkkänä runona luettuna kuulostaa huomattavasti vähemmänkin iloiselta.

Antaa heidän puhua löi minut muutamista puutteistaan huolimatta ällikällä. Louna on kolmessa vuodessa kasvanut sekä artistina että tuottajana uudelle tasolle. Myös levyllä soittava bändi on hoitanut hommansa erinomaisesti, eikä vähätellä voi myöskään miksaajan tai äänittäjän työsarkaa. Nostan hattua Lounan sitkeydelle tehdä musiikkia sekä kyvylle tuoda oma taiteensa näkyvästi esiin. Uusi albumi on eheä teos, joka antaa uskoa siihen, että Lounasta tullaan kuulemaan vielä enemmänkin. Tästä on hyvä jatkaa.