Jälleen onneton mietti, miksi hän kirjoittaa arvostelua elokuvasta, jonka omien kirjoittajien kyvyt ja energia ovat samalla tasolla, kuin kuolleella manaatilla, josta vain potkaisemalla irtoaa viimeinen töräys metaania.

Immortals on lupaavasti ylitseampuvaa taidetta niinä minuutteina, kun tarinasta ei vielä ota tolkkua. En takaa, että kukaan pitää ohjaaja Tarsem Singhin visuaalisesti huikeista töistä The Cell ja The Fall, mutta molemmat ansaitsevat tilaisuuden. Immortals on 300-kopio Tarsemin tyylillä. Tilattu on lihaksikkaita karpaaseja, puolikoomisia hidastuksia ja epätodellinen unimaailma, jollainen syntyy väkisinkin, kun vihreä kangas on lavasteista tärkeimpiä. Kun hohtava kreikkalainen jumala törkeän eeppinen hattu nupissaan pätkii palasiksi kymmenen konnaa, joiden palaset kieppuvat hidastettuina ilmassa... muistin, että minulla todella on rakkautta annettavana. En vain tiedä minne sen laittaisin? En tähän arvosteluun.

Seuraava Teräsmies eli Henry Cavill on Theseus. Jannulla on uhoa silmissä. Uho pukee veistoksellista legoleukaa vakuuttavammin, kuin uusnatsin näköisen Sam Worthingtonin uusnatsimainen viha puki Titaanien taistelun Perseusta. Lapset, kuka on Theseus? Hän on Poseidonin poika, puolijumala, Ateenan kuningas ja Minotauruksen kukistaja! Unohda tämä. Theseus on nyt köyhä duunari, koska kohderyhmä. Theseus on katu-uskottava ateisti, koska kohderyhmä. Leffassa on jumalia, joten kohderyhmää ammutaan jalkaan - mutta turhaapa näin kliseisten virheiden luettelu olisi.

Vaariksi naamioitunut, oikeasti nuorelta Uuno Turhapurolta näyttävä Zeus on kouluttanut Theseuksesta kovan pukarin, koska Theseus on hänestä tosi jees. Kun HYPERION hyökkää Theseuksen kylään, Theseus vannoo kostoa kuten Conan barbaari jo kahdesti. Eräiden juonikuvausten mukaan Mickey Rourke näyttelee titaani Hyperionia, joka on ottanut kuolevaisen ruumiin haltuunsa ja noussut kuninkaaksi. Leffa antaa tyystin eri signaaleja. Mongertava Rourke on maajussi, josta on tullut jumalia uhkaava sadistinen sotaherra. Katkerana hän koettaa vapauttaa titaanit, jotka ovat öljyttyjen discojumalien örkkimäisen persoonattomia vastustajia. Mukana on Minotauroskin, mutta veikkaanpa, ettei moni tätä edes ymmärrä. Kreikkalaista mytologiaa käsitteli yhtä asiallisesti Percy Jackson: Salamavaras, jonka muistamme kukkakauppiaaksi ryhtyneestä Medusasta.

Jeh. Duunari on valittu. Pahuus palailee. Megaesineellä (sinkona ja kiikarikiväärinä toimiva jousi) paluu estetään tai aikaansaadaan. Armeijat kokoontuvat. Oraakkeli selittää loput. Huumoria tai hahmonkehitystä ei harrasteta, mutta jos tykkäät istumisesta, parasta herkkua on tiedossa. Nuotiolla istutaan. Ja lähteellä. Ja perseellään. Theseus ampuu neljä nuolta! Ja pyllähtää hengästyneenä. Aloin jo epäillä, että Tarsem piti kamerat käynnissä tauoillakin ja digitaalisesti poisti sämpylät ja kahvikupit. Tilaisuuden saadessaan ohjaaja tekee aina parhaansa: esimerkiksi se kohtaus, jossa sankarin on uhottava voitontahtoa liittolaisiin, on varsin vakuuttava, vaikka kaikki asianomaiset ovat jääneet etäisiksi. Istuminen on istumista.

Visuaalisesti Immortals on kuin liikkuva sarjakuva: niin iskeviä ovat kuvakulmat, niin harkittuja ovat pröystäilevät asetelmat - Zeuksen amisnaama poislaskien. Jopa 3D-väärennös on taidokas ja elämykselle eduksi. Se, kuinka painostavan julma elokuva on, olematta kuitenkaan tauotonta teurastuspornoa, on erikoista nykypäivänä. Viis tarinasta, 300:n ystävänä ylistäisin uutta tyylikästä toimintafantasiaa, jos päähenkilöiksi kutsutut pastajalat pysyisivät pikkaisen pidempään pystyssä ja mieluiten liikkeessä. Loppuhuipennus on kolme taistelua leikattuna yhteen, siitäpä ehtii siis jo nauttia.

Titaanien taistelun ja Conan barbaarin masentavan hutiloidut, sumeat ja sekavat kuvastot ovat tuoreessa muistissa. Siksikin Immortals on ansainnut hitusen kiitosta. Odotan entistä suuremmalla innolla Tarsemin seuraavaa ohjausta Mirror, Mirror, jonka pelkissä kuvissa on enemmän lämpöä ja leikkimieltä, kuin Immortalsissa on mitään sisällön tapaistakaan. The Fall todisti jo, että ohjaajasta löytyy tasoja. Immortalsin kirjoittajat tulisi ruoskia torilla. Eräs heistä on amerikankreikkalainen entinen jalkapalloilija, joka ei aiemmin ole kirjoittanut mitään. Joohh. Meksikolaisella Ramírez Mäkelällä, joka kävi kerran uimassa, on suomalainen isoisä. Palkataan se kirjoittamaan Kalevalasta leffa. Takashi Miike ohjaa. Nerokasta.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa