Tiesitkö, että Alexandre Dumas kirjoitti yli yhden romaanin muskettisotureista? Tiesitkö, että muskettisoturit seikkailivat myös historiassa? Hollywood ei tiedä. Musketööriajan turpajouhissa, pulleissa pöksyissä ja hulppeissa hatuissa on sitä jotakin, mikä pukisi muitakin seikkailuita kuin Kolmea muskettisoturia (The Three Musketeers). Jatko-osa on paras toivo. Ohjaava pässi Paul W.S. Anderson on muiluttanut omaan aloitukseensa steampunk-henkisen ilmalaivan, joten jos alamme vartoa jatkoa, emmekä seuraavaa alkua, joudumme varautumaan ihmissusiin tai pahempaan.

Resident Evil -Anderson pilaa klassikon hauskalla tavalla, kuten ennustin. Haastateltaessa herra hihkuu, että voi, kuvauksissa on aina niin kivaa! Kivalla on ongelmia välittyä synkästä uhoamisesta. Pirteä pöksyfilmi on asia erikseen. Näyttelijöillä on kielet syvällä poskissa. Panokset ovat yhdentekeviä, jännitystä ei kehity minkäänlaista, mutta elokuva henkii rentoa asennetta. Toimintaohjaaja Anderson on, kuten olen häntä kehunut häntä solvatessani. Lasketaan tyylin ja energian määrä, ja Anderson saavuttaa vaivatta pöksyhitin Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä tasot, pistäen paremmaksi kuin pöksyfloppi Prince of Persia: The Sands of Time. Nuo tekeleet maksoivat tuplasti enemmän, koska ei-toimintaohjaajat hutiloivat rahaa.

Anderson on pelle, toki. Hän tuskin kykenisi puhaltamaan henkeä sankarin matkaan, jonka nuori d'Artagnan yleensä läpi käy. Hyvä siis, ettei tässä versiossa ole päähenkilöä, vaan tasa-arvoinen röykkiö roskaväkeä. Kardinaali Christoph Waltz koettaa saattaa Ranskan ja Englannin sotaan. Riikinkukkoherttua Orlando Bloom pitää ideasta. Kardinaali ja herttua juonivat myös toisiaan vastaan, ja molempien apuna on (vai onko?) hymysuinen umpikiero superninja Milla Jovovich. Jovovich on niin paha, että kun Ranskan hepsankeikkakuningas pyytää muotivinkkiä, silloinkin hän neuvoo väärin. Parikymmentä versiota tarinasta kokeneena en ymmärrä tai muista motiivia, mutta sama se.

Lopulta myös muskettisoturit pistävät tikkua ristiin, etsiväthän he elämälleen "tarkoitusta". Anderson unohtaa selittää, miksi sotilaita on lupa teurastaa kansan hurratessa, joten Athos, Porthos ja Aramis vaikuttavat psykopaateilta, joita pidetään barbaarikulttuurissa performanssitaiteilijoina. Myös d'Artagnan intoilee tappamisesta kuin Grand Theft Auton piratisoinut teini. Äänestäisitkö arveluttavaa kardinaali Waltzia, joka lupaa Mads Mikkelsenin pitävän järjestystä yllä, vai muikistelevaa transvestiitti-kunkkua, jonka mielestä järjestysvaltaa silpovat juopot täytyy palkita prameammilla pöksyillä? Ei tämä kamala leffa ole, tämä on Pirates of the Caribbean -mukaelma, jossa syntiset kiusaavat toisiaan ja joku tekee jotakin ns. sankarillista, jos viitsii.

3D-kameroita harkiten ja osaavasti käyttävä Anderson hyödyntää syvyysvaikutelmaa, niin poikkeuksellista kuin se onkin. Leffaa on ilo katsoa, on komiat lavasteet ja hintahtavat hynttyyt, on selkeitä toimintakohtauksia ja niissä tyylikkäitä hidastuksia. Koin sen herttaisena, kuinka rakastavasti ohjaaja nuoleskelee somasti puettua vaimoaan Jovovichia, joka heittelee voltteja kuten pariskunnan "kauhuelokuvissa". Se ei naurata niin paljon kuin sen pitäisi, kun pilipali-ohjaajan pilipali-tulevaisuuteen sijoittuvaan zombiefilmiin ilmestyy selityksettä nuijalla huitova jättiläisörkki... Kun muodollisesti pätevä filkka tavoittelee ajankuvaa, mutta taustalla savuaa sci-fi-ilmalaiva, jota hahmot eivät vaivaudu vilkaisemaan, tämä on jo tyylikästä imbesillismiä. Siksi ennustin, että Anderson on oikea mies pilaamaan klassikon. Jos Monte-Criston kreivi löytää vankilan kellarista Atlantiksen rauniot ja pakenee äyriäisen näköisellä tankilla, Anderson sen leffan ohjatkoon.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa