Ennen kuin sain purkautua kirjallisesti, Johnny English oli yksi leffa, joka ei ollut pahinta kuonaa, mutta joka pettymyksen vuoksi iski äänihuuliini kuin salmonella. Olen ulostanut jonkun niskaan analyysin siitä, kuinka Johnny English ei vie tilanteita loppuun ja turvautuu huippukohdissakin vitseihin, jotka on nähty identtisinä versioina toisissa valtavirran komedioissa - juuri äsken! Mr. Beanin ollessa ainoa tv-sarja johon voin samaistua, odotin tuohon aikaan enemmän Rowan Atkinsonilta. Luotettavuusrajoitteiset brittilehdet raportoivat, että Atkinson masentui, kun leffasta ei tykätty, mutta tieto kumottiin oikeusjutulla: hän sittenkin naureskeli matkalla pankkiin. Kahdeksan vuotta myöhemmin tehty jatko-osa ei ole yllätys vaan myöhässä.

Johnny English – Uudestisyntynyt on takuutavaraa. Koomikon itsemurha tyyliin The Love Guru teos ei ole, vaan uskoakseni moni perusnormaali tykkää tästä vilpittömästi. Tohelo salainen agentti English on vetäytynyt luostariin häpeää pakoon kuten esimerkiksi Ace Ventura toisen elokuvansa alussa. Yhdentekevästä syystä hän on ainoa mies, joka voi estää uuden kansainvälisen kriisin. Tarina on tarkoituksella vastaava kuin vakavissa tällaisissa, eli luvassa on visiitti kasinolle, takaa-ajoja ja sanailua konniksi tiedettyjen kanssa. Ohjaaja Oliver Parker tekee mitä on tilattu. Liukkaasti etenevä leffa näyttää ja kuulostaa agenttiseikkailulta.

Iskuja sataa munille. Puolustuskyvyttömiä piestään. Klassista kikkaa, jossa kohtaus on vakava päähenkilön venkoilua lukuunottamatta, käytetään innottomasti: English muun muassa temppuilee tuolinsa kanssa. Mielestäni hauskimmassa kohtauksessa mielenrauhaa tavoitteleva English onnistuu pysyttelemään kävelemällä villisti pomppivan parkour-roiston perässä. Vaikka vastaavaa huumoria on nähty, en poikkeuksellisesti osaa kertoa, mistä kohtaus on sellaisenaan varastettu. Muut jutut ovat klisettä kliseen perään.

Näkyvimpänä kestovitsinä raskaasti aseistettu tappajamummo yrittää pysäyttää Englishin. James Bond taisteli armotonta mummoa vastaan jo toisessa elokuvassaan, joten mikäköhän se vitsi oikeastaan on? Myöskään Englishin agenttivarusteet eivät pärjää Bondin arsenaalille ja puhun edelleen vitsikkyydestä. Joo ja niin: Iso-Britannian salaisen palvelun omistaa nykyään Toshiba. Eh heh.

Kuten Salainen agentti 86 elokuvassaan, sankari on nyt "kätevä" yhdistelmä toimintahirmua ja imbesilliä. English kykenee yli-inhimilliseen. Kuitenkin jopa hän, joka nauroi kuollakseen Mitäs me spartalaisten ensi-illassa, tajuaa jutut joita English ei. Bondeille pätkä pärjää siinä, että Atkinsonilla on enemmän brittikarismaa kuin Daniel Craigilla. Patentoitu itserakas Musta kyy -ilme pelastaa paljon.

Paha John Malkovich antoi lisäarvoa viime leffalle, jatko-osalle ei kukaan. Mukana on Gillian Anderson, mutta edes tilaisuutta tienata puoli tähteä bonusta ei käytetä: Mr. Bean ei imuttele Dana Scullya, vaan itseään puolta nuorempaa tusinablondia. Tusinablondi on erikoistunut todellisten aikeiden lukemiseen kasvojen hienovaraisista liikkeistä. Ideaa tietenkin hyödynnetään ei v***u mitenkään.

Johnny English tunnetaan Brasiliassa nimellä Mr. Bean - Um Agente Muito Louco. Atkinson on kalliita autoja rakastava monimiljonääri, jonka taktiikka on pysyä vuosia sivussa ja palata tienaamaan bensarahat naamallaan, joka raportoidusti herättää ihmiset hihkumaan "Bean!" noin kaikkialla paitsi Yhdysvalloissa. Jos jäljellä on kunnianhimon rippeitäkään, hänen kannattaisi kokeilla masentumista ihan oikeasti.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa