Drive
Ensi-ilta: | 07.10.2011 |
Genre: | Rikos, Toiminta, Trilleri |
Ikäraja: | 18 |
Drive ei sorru melodramaattisuuteen. Gosling ei vääntele naamaa. Toisinaan hän uudelleenkalibroi osan ajomiehen perusilmeen pinta-alasta, vaikkapa suupielen. Tästä huolimatta Drive on loisteliaan tunteellinen elokuva. Mistä ajomies tulee? Mihin hän on kykeneväinen? Mitä hän suunnittelee? Tämä kaikki on sumuista, mutta soveliaan selvää on, miten ajomiehen tunteet kumpuilevat. Kuvittele, että ilmeettömällä toiminta-apinalla on kerrankin hauskaa. Taustalla säkenöi eeppinen auringonlasku. Erinomaiselta ääniraidalta arvotaan herkkä naisääni, joka laulaa: "A real human being... and a real hero". Kohtaus ei kenties kuulosta hienovaraiselta. Kenties Refn ei hienovarainen olekaan. Syvällinen on parempi sana. Refn yhtyy resursseihinsa ja tekee visiolleen kunniaa kuin sutijoista vakaakätisimmät.
Uuh, jooh! Puolivälin tienoilla leffaa kohtaan tuntemani rakkaus oli täyttänyt ruhoni poskionteloita myöten. Jälkipuolen ainoa todellinen ongelma on tämä kaavamaisuus. Panokset asetetaan niin lumoavan luontevasti, että mieli vaatii muuta, kuin "Jason Statham -elokuvan". Tarina on heikompi kuin tapauksissa Fast & Furious 5 tai Faster. Kaikissa suoraviivaisissa toimintaelokuvissa, jotka ovat vähääkään siedettäviä, on hitusen ideaa, hitusen sielua. Refn ei ole saanut käsiinsä älykästä materiaalia, hän yksinkertaisesti kaivaa sielun jyvät näkysälle röyhkeän itsevarmasti hyvällä menestyksellä. Refn tulkitsee. Hän olisi kyennyt tulkitsemaan vaikkapa The Transporteria. Itseäni kiihkeämmille Drive-faneille sanon, että search your feelings, you know it to be true.
Aloituskohtaus toimisi itsenäisenä lyhytelokuvana. Refn esittelee unohtaneelle kansalle, miten intensiivistä jännitystä viritetään hyvällä maulla: äänillä, kuvauksella, selkeän napakoilla leikkauksilla, Goslingin silmillä. Myöhemmin Drive harjoittaa K18-leiman ansainnutta väkivaltaa. On hykerryttävää, kun runollisen herkkä leffa kehtaa päätellä itsensä parhaaksi näkemällään tavalla. Ymmärsin käytännössäkin, mitä muutamalla raakuudella ajetaan takaa, mutta kohtaus tai pari, joita päähenkilö ei ole todistamassa, lipsuivat nähdäkseni provosoinnin puolelle. Yhdistä tämä miete tuomioon kaavamaisuudesta, ja huomaa, että annoin silti neljä tähteä, niin voit aavistaa, miltä sijoilta pettymys minut pudotti. Drive ei paini samassa sarjassa kuin esimerkiksi Léon, jonka mestarillisuus piilee juuri siinä, miten vaivattomasti ristiriitaiset ja provosoivat piirteet yhdistyvät tunnetasolla ymmärrettäväksi tarinaksi.
Myös Valhalla Risingin arvostelussa uskoin Refnin saaneen aikaan mitä hän halusi (näyttävän, vertauskuvallisen ja pitkäveteisen patsastelun taidehomojen teekutsuille). Julistin, että jokainen kikka, jolla Refn vaikutuksen tekee, pukisi yhtä hyvin suoraviivaista ja viihteellistä elokuvaa. Drive on mitä tilasin. Senkin uhalla, että käsitteet menevät ristiin, ilmoitan, etten ole vakuuttunut, että Refn on keskitasoa osaavampi tarinankertoja. Niinkin mielenkiintoinen tositarina kuin Bronson kärsi hänen käsittelyssään kaikista elämänkertaelokuvien ongelmista. Mitä tulee elävän kuvan luomiseen ja käsittelyyn, viimeistään Drive ansaitsee Refnille arvonimen Lahja ihmiskunnalle. Koe (myös) Drive tunnelman vuoksi.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (8 viestiä)
07.10.2011 klo 11.55
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.10.2011 klo 12.07 1
Haluaisitko kertoa millaisia ihmisiä ovat "taidehomot"?
He ovat samantapaisia ihmisiä kuin minä sillä erolla, että he tuomitsevat rahvaanomaisen taiteen tutustumatta siihen tai periaatteesta, jolloin heiltä jää huomaamatta esimerkiksi se, että Drive on pääpiirtein sama elokuva, kuin rahvaanomainen elokuva. Taidehomoa kiinnostaa enemmän sana taide ja kaikki ylevä mitä sanaan taide perinteisesti yhdistetään, kuin ne elämykset, joita taiteen on tarkoitus herättää ja joita voi herättää minkälainen taide tahansa kokijasta itsestään riippuen. Taidehomo sanoo hjurmaavaa, vaikka hän on pitkästynyt. Taidehomo ei ole seksuaalinen suuntautuminen sinänsä, mutta sanan voidaan katsoa viittaavan fetissiin, jossa ihminen kiihottuu omien - valkoviinillä maustetulta fonduelta tuoksahtavien - ilmavaivojensa aromista.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.10.2011 klo 13.15 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
08.10.2011 klo 12.03 1
Rekisteröitynyt 17.03.2009
15.10.2011 klo 22.25
08.11.2011 klo 23.29 1
Rekisteröitynyt 26.09.2007
02.05.2012 klo 10.14
04.10.2012 klo 17.51 1
Kirjoita kommentti