Stala & So: Gimme Five (ep)
Sampsa Astalan johtama Stala & So muistetaan varmaan rasittavuuteen asti Astalan Lordi-kuvioista. Stalan & So:n euroviisukeikka ei sopinut Lordin mielestä hirviöbändin rumpalin sopivaksi vapaa-ajan toiminnaksi ja niinpä Stala & So sai pitää nokkamiehensä kokonaan oman bändin kuvioissa. Euroviisuista ei irronnut vihreää oksaa mutta Gimme Five -pikkukiekon mukana tuleva kehumiskirje väittää bändin helmikuussa ilmestyneen debyytin herättäneen mielenkiintoa Japanissa asti. Niinpä kyseiseltä ep-tuotokselta löytyy Japanin markkinoille räätälöidyn debyyttikiekon bonarit ja pari muuta mukavaa renkutusta.
Stala & So on selvästi keventänyt glam-vaikutteita, tosin käveleviltä joulukuusilta jannut yhä näyttävät. Musiikissa kasarirockille on annettu lisää painoarvoa ja mukavan vanhakantainen tuotanto antaa viisuille tilaa hengittää ilman turhaa media-ähkyä. Pirteän 70-lukulainen Hey What’s Goin’ On? soi mukavan rennosti ja albumin lainapalana kuultava McAuley Schenker Groupin vuoden 1989 Save Yourself -albumilta napattu maanmainio powerballadi/AOR-hehkutus Anytime herättää herkkiä fiiliksiä. Robin McAuleyn kohtalokkaan hunajainen ääni teki Anytime-viisusta aikoinaan takuuvarman kutuviisun - Stalan porukka keventää AOR-kuormaa ja ilmavampi versio jää hieman vaisuksi. Pikkuletun parhaita hetkiä kuullaan Life’s Too Hard -revittelyssä, joka on jostain Michael Monroen ja Private Linen välimaastosta.
Stala & So jättää kuitenkin hieman taskulämpimän jälkimaun. Jostain syystä kuulostaa, kuin bändi kaasuttelisi käsijarru päällä. Tuotannosta puuttuu se viimeinen loppusilaus ja paikoin vokaalisuorituskin on oudon innotonta - kuin demoa kuuntelisi. Viisumateriaali on kuitenkin lupauksia herättävää. Kaikesta kuulee, että asialla on asiansa tuntevia äijiä eikä aloittelevia teinijannuja.
Stala & So on selvästi keventänyt glam-vaikutteita, tosin käveleviltä joulukuusilta jannut yhä näyttävät. Musiikissa kasarirockille on annettu lisää painoarvoa ja mukavan vanhakantainen tuotanto antaa viisuille tilaa hengittää ilman turhaa media-ähkyä. Pirteän 70-lukulainen Hey What’s Goin’ On? soi mukavan rennosti ja albumin lainapalana kuultava McAuley Schenker Groupin vuoden 1989 Save Yourself -albumilta napattu maanmainio powerballadi/AOR-hehkutus Anytime herättää herkkiä fiiliksiä. Robin McAuleyn kohtalokkaan hunajainen ääni teki Anytime-viisusta aikoinaan takuuvarman kutuviisun - Stalan porukka keventää AOR-kuormaa ja ilmavampi versio jää hieman vaisuksi. Pikkuletun parhaita hetkiä kuullaan Life’s Too Hard -revittelyssä, joka on jostain Michael Monroen ja Private Linen välimaastosta.
Stala & So jättää kuitenkin hieman taskulämpimän jälkimaun. Jostain syystä kuulostaa, kuin bändi kaasuttelisi käsijarru päällä. Tuotannosta puuttuu se viimeinen loppusilaus ja paikoin vokaalisuorituskin on oudon innotonta - kuin demoa kuuntelisi. Viisumateriaali on kuitenkin lupauksia herättävää. Kaikesta kuulee, että asialla on asiansa tuntevia äijiä eikä aloittelevia teinijannuja.
Keskustelut (2 viestiä)
04.10.2011 klo 06.43
06.10.2011 klo 11.32
Kokeileppas vaihteeksi julkaista täällä joku mielestäsi viiden tähden albumi. Vaihtoehtoisesti yhden tähden albumikin käy. Ihan vain osoituksena että kykenet antamaan muunkinlaista arviota ja arvosanaa kuin tätä harmaata kolmea-kolmeapuolta.
Jos sellaisia ei enää julkaista?