Sampsa Astalan johtama Stala & So muistetaan varmaan rasittavuuteen asti Astalan Lordi-kuvioista. Stalan & So:n euroviisukeikka ei sopinut Lordin mielestä hirviöbändin rumpalin sopivaksi vapaa-ajan toiminnaksi ja niinpä Stala & So sai pitää nokkamiehensä kokonaan oman bändin kuvioissa. Euroviisuista ei irronnut vihreää oksaa mutta Gimme Five -pikkukiekon mukana tuleva kehumiskirje väittää bändin helmikuussa ilmestyneen debyytin herättäneen mielenkiintoa Japanissa asti. Niinpä kyseiseltä ep-tuotokselta löytyy Japanin markkinoille räätälöidyn debyyttikiekon bonarit ja pari muuta mukavaa renkutusta.

Stala & So on selvästi keventänyt glam-vaikutteita, tosin käveleviltä joulukuusilta jannut yhä näyttävät. Musiikissa kasarirockille on annettu lisää painoarvoa ja mukavan vanhakantainen tuotanto antaa viisuille tilaa hengittää ilman turhaa media-ähkyä. Pirteän 70-lukulainen Hey What’s Goin’ On? soi mukavan rennosti ja albumin lainapalana kuultava McAuley Schenker Groupin vuoden 1989 Save Yourself -albumilta napattu maanmainio powerballadi/AOR-hehkutus Anytime herättää herkkiä fiiliksiä. Robin McAuleyn kohtalokkaan hunajainen ääni teki Anytime-viisusta aikoinaan takuuvarman kutuviisun - Stalan porukka keventää AOR-kuormaa ja ilmavampi versio jää hieman vaisuksi. Pikkuletun parhaita hetkiä kuullaan Life’s Too Hard -revittelyssä, joka on jostain Michael Monroen ja Private Linen välimaastosta.

Stala & So jättää kuitenkin hieman taskulämpimän jälkimaun. Jostain syystä kuulostaa, kuin bändi kaasuttelisi käsijarru päällä. Tuotannosta puuttuu se viimeinen loppusilaus ja paikoin vokaalisuorituskin on oudon innotonta - kuin demoa kuuntelisi. Viisumateriaali on kuitenkin lupauksia herättävää. Kaikesta kuulee, että asialla on asiansa tuntevia äijiä eikä aloittelevia teinijannuja.