Avril Lavignen menestystarina jatkuu myös kolmannella albumilla, sillä The Best Damn Thing nousi listojen kärkeen ympäri maailmaa. Entisestä teinisensaatiosta on tullut poptaivaan kestosuosikki, eikä kukaan voi puhua enää tähdenlennosta.

Uusi levy ei yllätä. Avril ei ole mennyt sorkkimaan tutuksi tullutta menestysreseptiään - ja miksipä turhaan järkyttää kohdeyleisöään, joka näin kuuliaisesti kipittää levykauppaan.

Lavignen mukaan edellinen Under My Skin-levy syntyi ahdistuksen keskellä, kun taas tämä uusi auvoisen onnen keskellä. Niinpä The Best Damn Thing rokkaa iloisen huolettomasti, kun taas Under My Skiniltä löytyi pateettisiakin hetkiä.

Levy alkaa Girlfriend-singlen huolettomalla purkkarockilla. Osapuilleen sama rockrallatus jatkuu kakkosraidalla I Can Do Better´. Molemmat biisit jäävät takuulla päähän, mutta niiden sisällöllinen anti on yhtä "syvällistä" kuin Ben Stillerin komedioissa on totuttu näkemään.

Hieman yllättäen tällä kertaa toimivat parhaiten Avrilin hitaammat herkistelyt Innocence sekä jousilla kuorrutettu When You`re Gone. Niiden soidessa levyn teiniyleisölle räätälöidyt kornit kannet murtuvat - onneksi edes hetkeksi.