Warhawkin munasta kuoriutuu Starhawk. Liukas toteutus ja hyvät yksinkertaiset ideat kohtaavat taktisessa 32 pelaajan räiskinnässä, jossa toiminnan ohella rakennellaan asioita energialla, jota saa tapoista ja voimalaitoksista. Reaaliaikastrategioiden metkuista huolimatta kapulaan aiemminkin koskenut oppii sotimaan nopeammin kuin pelin ja PS3:n päivitys, asennus ja aktivointi kestävät. Teokselle voi povata pitkää ikää, kunhan tekijät lunastavat lupauksensa ja korjaavat päivityksillä virheet, jotka kasvavat kärpäsistä kolosseiksi lumipalloefektin vuoksi. Hyvällä tuurilla tämä arvostelu on vanhentunut jo julkaisuhetkellä.



Lyhyt yksinpelikampanja esittelee ominaisuudet. Joutava mytologia lähtee ajatuksesta, että avaruudessa on taikaenergiaa. Siniseksi kullaksi kuvailtua sähköpörinää tavoittelevat cowboyhenkiset opportunistit, kuten Jokaisen Pelin Päähenkilöltä kuulostava sankari, jolla on riitaa pahisveljen kanssa. Toisista miehistä energia tekee hirviöitä kirjaimellisesti, mikä lienee vertauskuvallista. Tehtäviin kuuluu väijytys hökkelikylässä ja junaryöstö planeetan kiertoradalla. Muutkin tyylivalinnat alleviivaavat länkkäriteeman.

Yksinpeli viihdyttää, kunhan sitä ei pidä pääherkkuna. Erilaisia taktiikoita pääsee käyttämään, jos nokkeluus onkin vapaaehtoista. Pienen putkijuoksupaukuttelun jälkeen pelaajalle yleensä vihjataan, minkälaisia konnia on tulossa. Edes tornipuolustuksen periaatteita ei tarvitse muistella, mutta koska tämä on toimintapeli, on tyydyttävää tiputella kiertoradalta maisemiin bunkkeri, tykki ja pari korjauslaitetta ja päteä. Onttoja ovat pahisten päät, joten ilman rakenteluakin saattaa löytyä kolo, jossa päälle puskevia voi puukottaa.

Pikkuasiat poislaskien pelaaminen on nautinto etenemiskeinosta riippumatta. Jäätyäni kolme kertaa jumiin lyhtypylvääseen tankilla nimeän tämän pikkuasiaksi. Tuhoutumaton tanko on nolo juttu, kun huomioidaan muu yksityiskohtaisuus, kuten mahdollisuus kävellä sisään bunkkeriin jo ennen kuin se on tyylikkäästi itsensä rakentanut. Kenties on liikaa pyydetty, että ympäristöt hajoaisivat yksityiskohtaisesti kuin Red Factioneissa, mutta siinäpä on jotakin joka olisi siisteyden määrää lisännyt.

Ominaisuuksista olennaisimpia on lentokoneeksi muuttuva robottihaarniska, hawk. Robotin ollessa tehokas jalkaväkeä vastaan, lentomuodossa kiidetään hetkessä kentän kuin kentän toiselle laidalle. Hektisissä ja aloittelijalle säälimättömissä koiratappeluissa lukitaan ohjuksia ja väistellään ja laukaistaan vastatoimia. Fiksusti kameran voi lukita selkeään nössötilaan, tai antaa kieppua villisti hawkin mukana.

Eipä aikaakaan kun pelaaja kykenee urhoollisuusmitalin arvoisiin suorituksiin puolivahingossa. Kiepuin kerran ilmassa miten sattuu hawk tulessa. Vaihdoin robottimuotoon, jolloin hawk kiepsahti ympäri ja lasketui tuurilla pienelle meteroriitille, jolle rakensin samalla sekunnilla korjausaseman luotien ropistessa yhä niskaan. Yksinpeliltä ei sovi odottaa edes kaikkia perusjuttuja, kuten vaihtelevia vastustajia, mutta hauskaa lämmittelyä se on.



Itse aloitin moninpelillä. Kiitos tuurin, opin olennaisen vartissa ja ehdin nauttia kaaoksesta yli tunnin vailla kriittistä ajatusta. Muurit, bunkkerit ja kanuunat auttavat suojelemaan tukikohtaa. Siellä on kenties lippu ja pelimuodosta riippumatta tuotantolaitoksia, joista voi ostaa ajoneuvoja. Muuallekin saa rakentaa. Voitto tuntuu toissijaiselta aluksi, kun kikkailua, lentelyä ja vaikkapa sissitoimintaa kiikarikiväärin kanssa tekee mieli kokeilla.

Täydellä pelaajamäärällä toiminta on niin ruuhkaista, että vietin eräänkin erän tyytyväisenä bunkkerin katolla lukiten ohjuksia vihollisten hawkeihin, joiden tulo ei koskaan lakannut. Tämän muistaen hyppäsin toisessa pelissä hawkistani vihollisbunkkeriin ja opin, että sinne tosiaan voi tunkeutua yläkautta. Omaehtoisesti vääntäessä alkaa kehittyä tarve: tähänhän voisi vaikka panostaa, klaanissa. Jo se oli hauskaa, kun pykäsin pari pytinkiä hornan kuuseen ja muut rakensivat ympärille ja sitten vihollinen kiinnostui kohteesta. Ehkä tätä väännetään kahden kuukauden kuluttuakin?



Intosoluni tekivät joukkoitsemurhan, kun liityin toisenlaiseen peliin. Uudet pelaajat tietenkin arvotaan joukkueeseen joka on alakynnessä. Alakynsintää on tiedossa. Mahdollisuus rakentaa vihollisen tukikohdan viereen hyvin puolustettu, tankkeja tuottava haarakonttori, jonne liittolaiset vieläpä voivat syntyä, on fiksu taktiikka, joka oikein toteutettuna herättää sellaisia ajatuksia kuin "roaarh puren pelilevyn poikki".

Tekijät pahoittelevat, että "Base Ravaging" on mahdollista. "Base Rape" on pelaajien käyttämä nimitys siitä, kun oma tukikohta on peruuttamattomasti vihollisen, joka on tuhonnut kaiken ja tuhoaa välittömästi kaiken uuden. Syntyvä puolustaja voi koettaa liiskata vihollisen pudotessaan kapselissa, mutta tämä on avuliasta kuin veitsen työntäminen kahvapuoli edellä omaan avanteeseen analogisessa yksipuolisessa intohimotilanteessa.

Lajityyppejä ei voida yhdistellä mielivaltaisesti. Tukikohdan jyräys on reaaliaikastrategioiden juttuja, mutta matsin on tarkoitus loppua siihen. Se on huonoa käytöstä, jos et hävittyäsi luovuta, vaan nylkyttää nilkutat siten kuin Starhawk pakottaa nylkyttämään. Lipunryöstö ja territorioiden valtaus päättyvät kun toinen osapuoli tavoitteen täyttää, mutta nekin kärsivät riisilehmäilystä monilla eri asetuksilla ja pelaajamäärillä. Käsittämätöntä, että pelaajat edes viitsivät käyttää asetuksia, jotka antavat tankit käyttöön välittömästi.

Närää on aiheuttanut sekin, että eniten pelanneille tahdotaan antaa etulyöntiasema (kuten aina). Kykysysteemi on silti fiksummasta päästä. Käyttöön saa yhden pelityyliä tukevan tempun, joka ensin pitää ostaa ja ansaita. Tehtyäsi haulikolla mitä sillä tehdä pitää, voit ostaa ja aktivoida kyvyn, jonka ansiosta haulikko on taskussasi jo syntyessäsi. Onko tämä yhtä hyvä kyky kuin vaikkapa se, että korjaat automaattisesti ajoneuvoa jossa istut? Ei, mutta tämä ei myöskään ole isoin ongelma.

Tukikohtien tuhoaminen ei ole virallinen tavoite kuin kenties territorioissa, joten ei ole syytä, miksi sen pitäisi olla helppoa. Lupauksen mukaan päivitys parantaa puolustajan etua niinkin jyrkästi, että jokin ajoneuvo maksaa puolet enemmän ja jokin ase tekee kolmanneksen vähemmän vahinkoa. Jep jep: betatesti meni poskelleen. Tasapaino on nykyisellään toimiva oikeilla asetuksilla ja kun pelaajat ovat puosta. Jos pelaajat osaavat pelata, kivi ei hajoa, saksia ei saa kiinni ja ne molemmat tuhoavat paperin, joka voi yrittää tuhota toisen paperin. Tämä tuskin houkuttelee laajoja massoja jatkamaan, enkä usko, että tämä on sen hauskempaa, kun osaavat porukat yrittävät kilpaa hyödyntää rikkonaisuutta.



Kun Starhawk toimii, se toimii. Runko on niin onnistunut, että tekijät ovat ansainneet kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa. Lupaus siitä, että uudet kartat tulevat olemaan ilmaisia jotta kaikilla on kaikki kartat, ansaitsevat niitä lisää. Puhtaisiin makuasioihin jos mennään, hahmot ja ajoneuvot saisivat mielestäni olla kestävämpiä yleisesti ottaen, jotta pelaaja ehtisi pidempään vaikuttaa kussakin nautittavan mielipuolisessa tilanteessa ja tehdä päätöksiä. Esimerkiksi jeeppiä ei tee mieli rakentaa eikä kaverin tykkitorniin viitsi kivuta, kun vehje posahtaa saman tien tositilanteessa. Se toisaalta on ominaisuus, että 8 ja 32 pelaajan kärhämät ovat luonteeltaan erilaisia.

Muiden kokemieni nettiräiskintöjen ainoa etu tähän verrattuna on vaisumpi meininki. Vaikka asialla on kaksi puolta, pahalta tämä ei kuulosta.