Diablo III
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Roolipelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | Blizzard Entertainment |
Julkaisija: | Blizzard Entertainment |
Julkaisupäivä: | 15.05.2012 |
Pelin kotisivut |
Unelmieni grafiikkapäivitys
On ehkä hieman ironista, että uusien ideoiden ollessa ainakin pelaajien puheissa kullan arvoisia, yksi arvostetuimmista pelitaloista maailmassa on olemassaolevien hittikonseptien laadukkaaseen iterointiin keskittyvä Blizzard Entertainment. Valitusta asiasta ei ainakaan täältä suunnalta kuulu, sillä kyseisen lafkan tuotokset ovat järjestäen syöneet elämästäni kohtuuttomia määriä tunteja, genrestä riippumatta. Tähän kykeni myös jo kunnioitettavaan ikään ehtinyt Diablo 2, jonka jatko-osaa olen odotellut mielessäni kysymys siitä, että vieläkö vanhasta hiirisormesta irtoaa kliksutusta tarpeellisella hertsillä. Irtoaahan siitä, kun addiktion taso viritetään sopivan korkealle, ja senhän Blizzard osaa.
Lähes kaikki varmasti tietävät, mistä Diablosta on kysymys. Jos poikkeuksia löytyy, asia korjaantuu hyvin nopeasti: Isometrisestä kuvakulmasta kuvatussa pelissä pelaajan tehtävä on klikkailla hiiren nappuloita ja näppäimistöä sellaisin tavoin, että päälle jatkuvasti vyöryvät demonimassat hajoavat palasiksi, palavat tuhkaksi ja niin edespäin. Vaikka peli periaatteessa antaa pelaajalle tehtäviä, kyse on hyvin suoraviivaisesta toiminnasta. Kartta kertoo mihin mennään, ja sankari voi olla aivan varma siitä, että määränpäässä odottaa vino pino demoneita valmiina rähisemään, eikä juuri mitään muuta.
Tämä saattaa kuulostaa tylsältä, ja sitä se paperilla onkin. Diablon viehätys nojaa kaikkeen muuhun kuin monipuolisuuteen. Taistelu on sujuvaa ja hektistä verikarkeloa, jota suoritetaan huolella suunnitellussa ja komeassa maailmassa. Vastaan tulee kasapäin perusjanttereita, kovempia erikoisvastustajia ja varsinaisia pomoja. Juonen etenemisen lisäksi palkinnoksi jaellaan kokemustasoja, ja varusteita. Hahmon kehittäminen, varusteiden parantelu etulinjassa, onkin Diabloiden suurin addiktiivinen tekijä.
Ensimmäinen valinta uudelle pelaajalle on hahmoluokka. Tarjoilla ovat lähitaisteluun erikoistuneet Barbarian ja Monk, kauempaa räiskivät Demon Hunter ja Wizard sekä apuriotuksista nauttiva Witch Doctor. Kaikilla luokilla on valittavissa läjä erilaisia taitoja, joista samaan aikaan käyttöönsä saa maksimissaan kuusi. Taitoja saa lisäksi mukautettua niitä muokkaavilla riimuilla, joita avautuu käytettäväksi taitojen tavoin kokemustasojen noustessa. Muutaman sekunnin viivettä lukuunottamatta taitojen tai riimujen vaihtamiselle ei ole asetettu mitään rajoitteita, joka mukavasti mahdollistaa vaivattoman erilaisten yhdistelmien kokeilemisen ja löytämisen rähinän ohella.
Taistelu on viimeisen päälle hiottua, hiirenvalmistajien sponssaamaa klikkijuhlaa. Parhaimmillaan kimpussa on kymmenittäin otuksia, mutta ei se mitään, sillä pelaajalle on hahmoluokasta riippumatta annettu aseet melkoiseen massatuhoon. Muutamien sekuntien sisään kuolevat perusimpit lasketaan kymmenissä, kun barbaarini pistää maan tärisemään ja pyörii ympäriinsä kuin hyrrä valtava miekka käsissään. Vaikka homma on sinällään simplististä, ei haastetta pelin edetessä kuitenkaan puutu. Erityisesti satunnaisilla erikoiskyvyilla varustetut erikoisvastustajat voivat aiheuttaa useampiakin kuolemia huolimattomalle sankarille.
Satunnaisuus on oikein käytettynä hieno asia, ja tämä Blizzardilla tiedetään. Vastustajilta tipahtelevat varusteet sekä niiden ominaisuudet, tyrmien kartat ja erikoishirviöiden ominaisuudet ovat kaikki pääsääntöisesti joka pelikerralla erilaisia. Tämä antaa sisällölle lisää ikää, jota se kyllä kovasti kaipaakin. Demoneita ei nimittäin kuulu jättää rauhaan heti pääpahan kuoltua, vaan siitä haasteet vasta alkavat. Normal-tason jälkeen pelaajalle avautuu Nightmare, sitten Hell ja lopuksi jo monet raivon partaalle saanut Inferno. Vaikeustasojen halki jatketaan luonnollisesti samalla hahmolla, eli taitonsa ja varusteensa saa pitää. Pelin aloittaminen alusta ehkä kuulostaa tylsältä, mutta vaikeampien haasteiden kohtaaminen vaivalla varustetulla ja rakennetulla hahmolla on ihan hauskaa, vaikka juonen ja maailman osalta sisältöä kierrätetäänkin. Kokemustasoja on 60, näiden jälkeen keskitytään pelkästään varusteiden paranteluun. Kaikista mielipuolisimmille rotanrunttaajille on tarjolla myös Hardcore-moodi, jossa hahmon kuolema on lopullinen. Itseni pelkkä idea ajaa jo turhaantumiseen.
Varusteita pursuaa joka rakosesta niin, että keräilyhulluakin hirvittää. Värikoodeilla eri arvoluokkiin jaettujen varusteiden statistiikat pääosin arvotaan, joten samalla värikoodilla ja tasovaatimuksellakin oleva varuste on käytännössä joka kerta erilainen. Suurin osa käyttökelpoisesta kamasta tippuu hirviöiltä, niin normaaleilta kuin pomoiltakin, mutta myös arkkuja ja luukasoja koluavalla voi käydä onni. Monia varusteita voi parannella myös maailmasta löytyvillä jalokivillä. Onpa pelaajille annettu mahdollisuus myös koota omia varusteitaan aika yksinkertaisella rakentelusysteemillä, jossa turhat kamat pistetään osiksi ja osista sitten rakennetaan jotain toivottavasti mieluisampaa.
Moninpeli on tehty mahdollisimman mutkattomaksi. Maksimissaan neljä pelaajaa voi mättää demoneita yhteistyössä. Vastustajien voimat ovat suhteessa palvelimelta sillä hetkellä löytyvien pelaajien määrään, ja liittyä tai lähteä voi milloin ikinä huvittaa. Samassa vaiheessa juonta olevia pelaajia löytyy kaikilta vaikeustasoilta muutamalla hiiren klikkauksella. Sinällään muiden kanssa pelaaminen ei eroa yksin suorittamisesta mitenkään, mutta niin se vain on monin kerroin hauskempaa. Itselläni portit muille pelaajille pysyivät suljettuina ainoastaan, kun toisella silmällä piti katsoa MM-pelejä telkusta. Merkittävänä erona edellisosaan kaikki saavat niin vastustajilta kuin muualtakin omat roippeensa, enää parhaat kamat eivät siis päädy nopeimmille hiirikäsille.
Diablo 3 vaatii, pelasit sitten yksin tai kaverien kanssa, nettiyhteyden. Syiksi on erinäisten osapuolien toimesta esitetty niin kopioinninsuojausta, huijausten estämistä, kuin helpompaa kehitystyötä, kun moninpeli piti tehdä joka tapauksessa. Oli syy missä tahansa, hommasta löytyy hyvät ja huonot puolensa. Päällimmäinen huoli on tietysti se, että nettiyhteys pätkii, tai että Blizzardin palvelimet ovat jojossa. Jälkimmäinen on osoittautunut ihan aidoksi ongelmaksi jo ensimmäisen viikon aikana. Tokihan näin suositun tuotteen julkaisussa oli odotettavissakin ongelmia, mutta ei tämä tee siitä yhtään vähemmän mälsää, kun pelailut loppuvat Blizzardin "huoltotöihin", oli tarvetta netissä pelaamiseen tai ei. Toisaalta on kiva, että yksinpeliä varten luodut hahmot toimivat suoraan muiden kanssa, ja eihän huijareita kukaan jaksa katsella. On mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin Diablo 3 myy (päätoim. huom: jo yli 6 miljoonaa), ja saadaanko palvelinongelmat ratkaistua lopullisesti. Käsittääkseni pelin kannalta kriittistä laskentaa suoritetaan palvelinpäässä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että edes yksinpeliä varten tätä peliä voi olla äärimmäisen vaikea murtaa. Jos homma lopulta toimii kuten piti, tätä tullaan varmasti näkemään lisää tulevaisuudessa.
Pelaajille on käytettävissä myös huutokauppa, joka ainakin minussa herättää hieman ristiriitaisia tunteita. Ongelma on siinä, että kaikkea mahdollista on tarjolla, ja sitä on tarjolla paljon. Tämä ajaa hinnat alas, joka taas tarkoittaa sitä, että hetkenä kuin hetkenä hahmollensa saa ostettua reilusti keskitason varustusta kovemmat kamat kohtuuhintaan. Tämähän olisi pelkkää plussaa, mutta kun koko pelin idea nojaa niin kovasti rojujen keräilyyn. Jos niskassa on jo pelkästään huippuromppeita, menee demonijahdin viehätyksestä osa hukkaan, sillä tiedossa on, että kunnollisen päivityksen löytyminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Eihän huutokauppaa pakko ole käyttää, mutta kuka toisaalta tahtoo olla porukan selvästi heikoin sankari vain periaatekysymysten takia. Oikealla rahalla toimiva huutokauppa on vasta tuloillaan, joten sitä on vaikea kommentoida, mutta todettakoon että oikean rahan sotkeminen pelimaailmaan on kirjoissani aina negatiivinen asia.
Teknisesti peli on huoliteltu, mutta varustettu kauneusvirheellä. Tämä on pelimoottori, joka "pätkii" enemmän kuin riittävällä kokoonpanolla hienoisesti, asetuksista riippumatta. Omalla i7-860/8G/560Ti/SSD -kokoonpanollani ruudunpäivitys on numeroiden valossa tasaista, mutta silmieni mukaan ei. Samasta ovat forumeilla valittaneet monet, joten korjausta on toivon mukaan luvassa.
Diablo 3 on juurikin sitä, mitä siltä odotettiin. Se on aikaisemmille osille uskollinen, huolella tuotettu ja addiktiivinen. Blizzardin palvelinongelmat, huutokaupan osittain vioittama kamojen keräilyn viehätys ja tunne siitä, että tämä on tullut koettua ennenkin, ovat ongelmista ainoat merkittävät. Asioiden toimiessa mikään näistä ei kuitenkaan pyöri mielessä, vaan se seuraava avautuva taito, tai entistäkin julmempi mora. Bring it, Torchlight 2.
Ei se vaikeaa ole...
Lähes kaikki varmasti tietävät, mistä Diablosta on kysymys. Jos poikkeuksia löytyy, asia korjaantuu hyvin nopeasti: Isometrisestä kuvakulmasta kuvatussa pelissä pelaajan tehtävä on klikkailla hiiren nappuloita ja näppäimistöä sellaisin tavoin, että päälle jatkuvasti vyöryvät demonimassat hajoavat palasiksi, palavat tuhkaksi ja niin edespäin. Vaikka peli periaatteessa antaa pelaajalle tehtäviä, kyse on hyvin suoraviivaisesta toiminnasta. Kartta kertoo mihin mennään, ja sankari voi olla aivan varma siitä, että määränpäässä odottaa vino pino demoneita valmiina rähisemään, eikä juuri mitään muuta.
Tämä saattaa kuulostaa tylsältä, ja sitä se paperilla onkin. Diablon viehätys nojaa kaikkeen muuhun kuin monipuolisuuteen. Taistelu on sujuvaa ja hektistä verikarkeloa, jota suoritetaan huolella suunnitellussa ja komeassa maailmassa. Vastaan tulee kasapäin perusjanttereita, kovempia erikoisvastustajia ja varsinaisia pomoja. Juonen etenemisen lisäksi palkinnoksi jaellaan kokemustasoja, ja varusteita. Hahmon kehittäminen, varusteiden parantelu etulinjassa, onkin Diabloiden suurin addiktiivinen tekijä.
Väkivallan laadut
Ensimmäinen valinta uudelle pelaajalle on hahmoluokka. Tarjoilla ovat lähitaisteluun erikoistuneet Barbarian ja Monk, kauempaa räiskivät Demon Hunter ja Wizard sekä apuriotuksista nauttiva Witch Doctor. Kaikilla luokilla on valittavissa läjä erilaisia taitoja, joista samaan aikaan käyttöönsä saa maksimissaan kuusi. Taitoja saa lisäksi mukautettua niitä muokkaavilla riimuilla, joita avautuu käytettäväksi taitojen tavoin kokemustasojen noustessa. Muutaman sekunnin viivettä lukuunottamatta taitojen tai riimujen vaihtamiselle ei ole asetettu mitään rajoitteita, joka mukavasti mahdollistaa vaivattoman erilaisten yhdistelmien kokeilemisen ja löytämisen rähinän ohella.
Taistelu on viimeisen päälle hiottua, hiirenvalmistajien sponssaamaa klikkijuhlaa. Parhaimmillaan kimpussa on kymmenittäin otuksia, mutta ei se mitään, sillä pelaajalle on hahmoluokasta riippumatta annettu aseet melkoiseen massatuhoon. Muutamien sekuntien sisään kuolevat perusimpit lasketaan kymmenissä, kun barbaarini pistää maan tärisemään ja pyörii ympäriinsä kuin hyrrä valtava miekka käsissään. Vaikka homma on sinällään simplististä, ei haastetta pelin edetessä kuitenkaan puutu. Erityisesti satunnaisilla erikoiskyvyilla varustetut erikoisvastustajat voivat aiheuttaa useampiakin kuolemia huolimattomalle sankarille.
Mikään ei ole kuten ennen... tai sitä ennen
Satunnaisuus on oikein käytettynä hieno asia, ja tämä Blizzardilla tiedetään. Vastustajilta tipahtelevat varusteet sekä niiden ominaisuudet, tyrmien kartat ja erikoishirviöiden ominaisuudet ovat kaikki pääsääntöisesti joka pelikerralla erilaisia. Tämä antaa sisällölle lisää ikää, jota se kyllä kovasti kaipaakin. Demoneita ei nimittäin kuulu jättää rauhaan heti pääpahan kuoltua, vaan siitä haasteet vasta alkavat. Normal-tason jälkeen pelaajalle avautuu Nightmare, sitten Hell ja lopuksi jo monet raivon partaalle saanut Inferno. Vaikeustasojen halki jatketaan luonnollisesti samalla hahmolla, eli taitonsa ja varusteensa saa pitää. Pelin aloittaminen alusta ehkä kuulostaa tylsältä, mutta vaikeampien haasteiden kohtaaminen vaivalla varustetulla ja rakennetulla hahmolla on ihan hauskaa, vaikka juonen ja maailman osalta sisältöä kierrätetäänkin. Kokemustasoja on 60, näiden jälkeen keskitytään pelkästään varusteiden paranteluun. Kaikista mielipuolisimmille rotanrunttaajille on tarjolla myös Hardcore-moodi, jossa hahmon kuolema on lopullinen. Itseni pelkkä idea ajaa jo turhaantumiseen.
Varusteita pursuaa joka rakosesta niin, että keräilyhulluakin hirvittää. Värikoodeilla eri arvoluokkiin jaettujen varusteiden statistiikat pääosin arvotaan, joten samalla värikoodilla ja tasovaatimuksellakin oleva varuste on käytännössä joka kerta erilainen. Suurin osa käyttökelpoisesta kamasta tippuu hirviöiltä, niin normaaleilta kuin pomoiltakin, mutta myös arkkuja ja luukasoja koluavalla voi käydä onni. Monia varusteita voi parannella myös maailmasta löytyvillä jalokivillä. Onpa pelaajille annettu mahdollisuus myös koota omia varusteitaan aika yksinkertaisella rakentelusysteemillä, jossa turhat kamat pistetään osiksi ja osista sitten rakennetaan jotain toivottavasti mieluisampaa.
Kotelo hyllyssä tai ei, pilvi on täällä
Moninpeli on tehty mahdollisimman mutkattomaksi. Maksimissaan neljä pelaajaa voi mättää demoneita yhteistyössä. Vastustajien voimat ovat suhteessa palvelimelta sillä hetkellä löytyvien pelaajien määrään, ja liittyä tai lähteä voi milloin ikinä huvittaa. Samassa vaiheessa juonta olevia pelaajia löytyy kaikilta vaikeustasoilta muutamalla hiiren klikkauksella. Sinällään muiden kanssa pelaaminen ei eroa yksin suorittamisesta mitenkään, mutta niin se vain on monin kerroin hauskempaa. Itselläni portit muille pelaajille pysyivät suljettuina ainoastaan, kun toisella silmällä piti katsoa MM-pelejä telkusta. Merkittävänä erona edellisosaan kaikki saavat niin vastustajilta kuin muualtakin omat roippeensa, enää parhaat kamat eivät siis päädy nopeimmille hiirikäsille.
Diablo 3 vaatii, pelasit sitten yksin tai kaverien kanssa, nettiyhteyden. Syiksi on erinäisten osapuolien toimesta esitetty niin kopioinninsuojausta, huijausten estämistä, kuin helpompaa kehitystyötä, kun moninpeli piti tehdä joka tapauksessa. Oli syy missä tahansa, hommasta löytyy hyvät ja huonot puolensa. Päällimmäinen huoli on tietysti se, että nettiyhteys pätkii, tai että Blizzardin palvelimet ovat jojossa. Jälkimmäinen on osoittautunut ihan aidoksi ongelmaksi jo ensimmäisen viikon aikana. Tokihan näin suositun tuotteen julkaisussa oli odotettavissakin ongelmia, mutta ei tämä tee siitä yhtään vähemmän mälsää, kun pelailut loppuvat Blizzardin "huoltotöihin", oli tarvetta netissä pelaamiseen tai ei. Toisaalta on kiva, että yksinpeliä varten luodut hahmot toimivat suoraan muiden kanssa, ja eihän huijareita kukaan jaksa katsella. On mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin Diablo 3 myy (päätoim. huom: jo yli 6 miljoonaa), ja saadaanko palvelinongelmat ratkaistua lopullisesti. Käsittääkseni pelin kannalta kriittistä laskentaa suoritetaan palvelinpäässä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että edes yksinpeliä varten tätä peliä voi olla äärimmäisen vaikea murtaa. Jos homma lopulta toimii kuten piti, tätä tullaan varmasti näkemään lisää tulevaisuudessa.
Sitä saa mitä tilaa
Pelaajille on käytettävissä myös huutokauppa, joka ainakin minussa herättää hieman ristiriitaisia tunteita. Ongelma on siinä, että kaikkea mahdollista on tarjolla, ja sitä on tarjolla paljon. Tämä ajaa hinnat alas, joka taas tarkoittaa sitä, että hetkenä kuin hetkenä hahmollensa saa ostettua reilusti keskitason varustusta kovemmat kamat kohtuuhintaan. Tämähän olisi pelkkää plussaa, mutta kun koko pelin idea nojaa niin kovasti rojujen keräilyyn. Jos niskassa on jo pelkästään huippuromppeita, menee demonijahdin viehätyksestä osa hukkaan, sillä tiedossa on, että kunnollisen päivityksen löytyminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Eihän huutokauppaa pakko ole käyttää, mutta kuka toisaalta tahtoo olla porukan selvästi heikoin sankari vain periaatekysymysten takia. Oikealla rahalla toimiva huutokauppa on vasta tuloillaan, joten sitä on vaikea kommentoida, mutta todettakoon että oikean rahan sotkeminen pelimaailmaan on kirjoissani aina negatiivinen asia.
Teknisesti peli on huoliteltu, mutta varustettu kauneusvirheellä. Tämä on pelimoottori, joka "pätkii" enemmän kuin riittävällä kokoonpanolla hienoisesti, asetuksista riippumatta. Omalla i7-860/8G/560Ti/SSD -kokoonpanollani ruudunpäivitys on numeroiden valossa tasaista, mutta silmieni mukaan ei. Samasta ovat forumeilla valittaneet monet, joten korjausta on toivon mukaan luvassa.
Diablo 3 on juurikin sitä, mitä siltä odotettiin. Se on aikaisemmille osille uskollinen, huolella tuotettu ja addiktiivinen. Blizzardin palvelinongelmat, huutokaupan osittain vioittama kamojen keräilyn viehätys ja tunne siitä, että tämä on tullut koettua ennenkin, ovat ongelmista ainoat merkittävät. Asioiden toimiessa mikään näistä ei kuitenkaan pyöri mielessä, vaan se seuraava avautuva taito, tai entistäkin julmempi mora. Bring it, Torchlight 2.
Diablo III (Tietokonepelit)
Diablo 3 on juuri sitä mitä pitikin. Ei enempää, mutta ennen kaikkea, ei vähempää.
- Toiminta toimii
- Graafisesti ja äänien osalta laatutyötä
- Hinta per pelitunti enemmän kuin kohdallaan genren faneille
- Tarina ja dialogi kliseistä, kornia kamaa
- Jos vaaditaan nettiyhteys, olisi kiva jos homma toisessa päässä pelaisi
- Huutokauppa vie pohjaa kamojen keräilyltä
Keskustelut (26 viestiä)
24.05.2012 klo 23.37 1
Servuongelma on pahin.
Rekisteröitynyt 12.04.2007
24.05.2012 klo 23.44 1
Jäin ihmettelemään mitä tämä lause tarkoittaa? Eihän tässä ole mitään kuukausimaksua?
Vai viitataanko tässä, että peli tarjoaa hintansa edestä tekemistä genren faneille?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
25.05.2012 klo 00.35 3
"Hinta per pelitunti enemmän kuin kohdallaan genren faneille "
Jäin ihmettelemään mitä tämä lause tarkoittaa? Eihän tässä ole mitään kuukausimaksua?
Vai viitataanko tässä, että peli tarjoaa hintansa edestä tekemistä genren faneille?
Rekisteröitynyt 22.05.2012
25.05.2012 klo 09.20 1
25.05.2012 klo 10.29 2
"Hinta per pelitunti enemmän kuin kohdallaan genren faneille "
Jäin ihmettelemään mitä tämä lause tarkoittaa? Eihän tässä ole mitään kuukausimaksua?
Vai viitataanko tässä, että peli tarjoaa hintansa edestä tekemistä genren faneille?
Kuka helvetti pelaa pelejä juonen takia?
25.05.2012 klo 11.24 8
Kuka helvetti pelaa pelejä juonen takia?
Aika moni. Ja jos et ole ihan tynnyrissä asunut niin huomaisit että on pelejä jotka nimenomaan seisovat sen juonen varassa, kuten Heavy Rain, Mass Effect ja Ace Attorneyt.
Rekisteröitynyt 21.12.2010
25.05.2012 klo 12.01
Kuka helvetti pelaa pelejä juonen takia?
Minä. Diablo kakkosta tuli joskus kaverilla pelailtua, mutta konsepti ei oikein minulle sovi. Onkos siitä konsoliversiosta kuulunut viime aikoina mitään?
Rekisteröitynyt 04.09.2011
25.05.2012 klo 12.13
"Hinta per pelitunti enemmän kuin kohdallaan genren faneille "
Jäin ihmettelemään mitä tämä lause tarkoittaa? Eihän tässä ole mitään kuukausimaksua?
Vai viitataanko tässä, että peli tarjoaa hintansa edestä tekemistä genren faneille?
No ootko miettinyt, että pelillä on pidempi pääjuoni kun vaikka Skyrimillä. Ei peliä pelaa edes normi tasolla läpi 7 tuntiin, jos skippaa osaa sisällöstä ja rushi vain pääjuonta eteenpäin. Itselläni meni 16h päästä normitasolla läpi. Monella vielä paljon kauemminkin. Yksinpeli normitasolla kestää ihan samanverran kun normi konsolipelienkin. Kyllä nekin voi vetää rushaamalla 7 tuntiin, jos tuntee saavansa siitä hyvityksen. Ehkä Diabloja ei kannata pelata juonen takia, se ei ole mikään erityinen edes genressään. Verrattuna vaikka Baldurs Gate: Dark Alliance II, jossa oli loistava juoni.
25.05.2012 klo 12.25
Diablo 3 olisi ilman tätäkin arviota ollut itselleni pakkohankinta. Mukavaa mättöä. =)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
25.05.2012 klo 12.26 1
"Hinta per pelitunti enemmän kuin kohdallaan genren faneille "
Jäin ihmettelemään mitä tämä lause tarkoittaa? Eihän tässä ole mitään kuukausimaksua?
Vai viitataanko tässä, että peli tarjoaa hintansa edestä tekemistä genren faneille?
No ootko miettinyt, että pelillä on pidempi pääjuoni kun vaikka Skyrimillä. Ei peliä pelaa edes normi tasolla läpi 7 tuntiin, jos skippaa osaa sisällöstä ja rushi vain pääjuonta eteenpäin. Itselläni meni 16h päästä normitasolla läpi. Monella vielä paljon kauemminkin. Yksinpeli normitasolla kestää ihan samanverran kun normi konsolipelienkin. Kyllä nekin voi vetää rushaamalla 7 tuntiin, jos tuntee saavansa siitä hyvityksen. Ehkä Diabloja ei kannata pelata juonen takia, se ei ole mikään erityinen edes genressään. Verrattuna vaikka Baldurs Gate: Dark Alliance II, jossa oli loistava juoni.
25.05.2012 klo 13.01
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
25.05.2012 klo 13.12
Jos sulla kerta on fps tasasen hyvä, ni eiköhän se pätkiminen johdu juuri siitä, että puolet pelin laskennoista tehdään palvelimilla Ranskassa.
Osittain voi olla kyse tästäkin, mutta pelkästään en usko. Pätkimistä esiintyy myös silloin, kun pingi on 50ms luokkaa ja juoksentelen ympäriinsä kaupungissa yksinäni. Näin vaikka mitään rubberbandingia tai muuta tyypillistä lagiin liitännäistä ei olisi havaittavissa. Vastapainoisesti pätkiminen saattaa loppua täysin tietyillä alueilla, vaikka käynnissä olisi isokin taistelu. Lisäksi pätkimisen määrään vaikuttaa esim. se, että onko vsync käytössä vai ei, ja onko se adaptive vai ei. Uskallan siis väittää, että jotain "bugausta" engine vielä harrastaa.
25.05.2012 klo 17.55 1
Rekisteröitynyt 14.07.2008
25.05.2012 klo 17.59 1
"Hinta per pelitunti enemmän kuin kohdallaan genren faneille "
Jäin ihmettelemään mitä tämä lause tarkoittaa? Eihän tässä ole mitään kuukausimaksua?
Vai viitataanko tässä, että peli tarjoaa hintansa edestä tekemistä genren faneille?
Kuka helvetti pelaa pelejä juonen takia?
Minä? KotOR, Mass Effect, Mafia, Deus Ex, joissain määrin Assassin's Creed.
26.05.2012 klo 05.17 1
26.05.2012 klo 10.57 8
26.05.2012 klo 12.35 1
Hahmot on sopivan erilaisia, Demon Hunter ehkä suosikki (Witch Doctoria kyllä eniten käyttänyt).
Vaikkei D2:n tasolle yllä suosittelen kuitenkin kaikkia pelaamaan. Ite en tosiaan oo mikään himo pelaaja, mutta kyllä tätä muutaman tunnin päivässä jaksaa hakata.
Rekisteröitynyt 29.10.2007
26.05.2012 klo 13.08
Ja samaan aikaan sitä yrittää parantaa craftereita ja ostaa lisää tilaa varastoon. Rahat loppuu kesken, mutta mitään AH:ssa myytävän arvoistakaan ei ole tippunut valehtelematta 15 tuntiin monkillani, joka koluaa juuri Hell tasolla Act II:sta.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
26.05.2012 klo 20.31
Täytyy kommentoida sen verran, että itseäni ärsyttää tuo varusteiden putoamistahti, tai lähinnä ne randomit variaabelit, joilla ne attribuutit lisätään niihin. Hyviä varusteita kun tippuu ehkä (EHKÄ) kerran kymmenessä tunnissa kun pääsee tason 50 yli. Samaan aikaan AH on täynnä ylihinnoiteltua kamaa, jota on kuitenkin pakko ostaa, että pystyy pelaamaan Hell tai Inferno vaikeustasoilla.
Ja samaan aikaan sitä yrittää parantaa craftereita ja ostaa lisää tilaa varastoon. Rahat loppuu kesken, mutta mitään AH:ssa myytävän arvoistakaan ei ole tippunut valehtelematta 15 tuntiin monkillani, joka koluaa juuri Hell tasolla Act II:sta.
Rekisteröitynyt 17.09.2007
27.05.2012 klo 15.16
Täytyy kommentoida sen verran, että itseäni ärsyttää tuo varusteiden putoamistahti, tai lähinnä ne randomit variaabelit, joilla ne attribuutit lisätään niihin. Hyviä varusteita kun tippuu ehkä (EHKÄ) kerran kymmenessä tunnissa kun pääsee tason 50 yli. Samaan aikaan AH on täynnä ylihinnoiteltua kamaa, jota on kuitenkin pakko ostaa, että pystyy pelaamaan Hell tai Inferno vaikeustasoilla.
Ja samaan aikaan sitä yrittää parantaa craftereita ja ostaa lisää tilaa varastoon. Rahat loppuu kesken, mutta mitään AH:ssa myytävän arvoistakaan ei ole tippunut valehtelematta 15 tuntiin monkillani, joka koluaa juuri Hell tasolla Act II:sta.
Oikeestiko ostatte rahalla virtuaaliroipetta että voitte pelata pelin toisen kerran läpi?
Sigh.
Rekisteröitynyt 18.12.2009
27.05.2012 klo 17.18 1
Siis, Auction Houseahan voi käyttää myös ihan pelin omalla rahalla. Oikeaa rahaa ei voi peliin sijoittaa vielä lainkaan, todennäköisesti päivitetään peliin vasta kuun vaihteessa.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
27.05.2012 klo 18.57 1
Täytyy kommentoida sen verran, että itseäni ärsyttää tuo varusteiden putoamistahti, tai lähinnä ne randomit variaabelit, joilla ne attribuutit lisätään niihin. Hyviä varusteita kun tippuu ehkä (EHKÄ) kerran kymmenessä tunnissa kun pääsee tason 50 yli. Samaan aikaan AH on täynnä ylihinnoiteltua kamaa, jota on kuitenkin pakko ostaa, että pystyy pelaamaan Hell tai Inferno vaikeustasoilla.
Ja samaan aikaan sitä yrittää parantaa craftereita ja ostaa lisää tilaa varastoon. Rahat loppuu kesken, mutta mitään AH:ssa myytävän arvoistakaan ei ole tippunut valehtelematta 15 tuntiin monkillani, joka koluaa juuri Hell tasolla Act II:sta.
Oikeestiko ostatte rahalla virtuaaliroipetta että voitte pelata pelin toisen kerran läpi?
Sigh.
27.05.2012 klo 19.13 3
"Hinta per pelitunti enemmän kuin kohdallaan genren faneille "
Jäin ihmettelemään mitä tämä lause tarkoittaa? Eihän tässä ole mitään kuukausimaksua?
Vai viitataanko tässä, että peli tarjoaa hintansa edestä tekemistä genren faneille?
No ootko miettinyt, että pelillä on pidempi pääjuoni kun vaikka Skyrimillä. Ei peliä pelaa edes normi tasolla läpi 7 tuntiin, jos skippaa osaa sisällöstä ja rushi vain pääjuonta eteenpäin. Itselläni meni 16h päästä normitasolla läpi. Monella vielä paljon kauemminkin. Yksinpeli normitasolla kestää ihan samanverran kun normi konsolipelienkin. Kyllä nekin voi vetää rushaamalla 7 tuntiin, jos tuntee saavansa siitä hyvityksen. Ehkä Diabloja ei kannata pelata juonen takia, se ei ole mikään erityinen edes genressään. Verrattuna vaikka Baldurs Gate: Dark Alliance II, jossa oli loistava juoni.
Skyrimin juonen läpäisyyn menee myös paljon vähemmän aikaa kuin tuo 70h, jotain 10 tunnin luokkaa tai allekin. Diablossa tosiaan menee se 12-16h yksinpelin läpäisemiseen riippuen kuinka paljon kiirehtii ja tutkiiko joka paikan, mutta tästä huolimatta tässä 1,5 viikon aikana itsellä on pelitunteja takana n. 110h, joten kyllä tästä pelaamista riittää kunhan genrestä/aiemmista peleistä piti.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
27.05.2012 klo 22.06 1
Skyrimin juonen läpäisyyn menee myös paljon vähemmän aikaa kuin tuo 70h, jotain 10 tunnin luokkaa tai allekin. Diablossa tosiaan menee se 12-16h yksinpelin läpäisemiseen riippuen kuinka paljon kiirehtii ja tutkiiko joka paikan, mutta tästä huolimatta tässä 1,5 viikon aikana itsellä on pelitunteja takana n. 110h, joten kyllä tästä pelaamista riittää kunhan genrestä/aiemmista peleistä piti.
28.05.2012 klo 12.51
Kuka helvetti pelaa pelejä juonen takia?
Aika moni. Esimerkiksi Diablot, Half-Life(!), Batman Arkham Asulym ja Arkham City, jotkin CoD:it, Metro 2033 jne jne jne.
Lopeta Farm Villen pelaaminen facebookissa ja pelaa fiiliksellä kunnon pelejä.
30.05.2012 klo 02.17
en itse ole vielä tuollaiseen törmännyt -.-
ps. kuka helvetti edes pelaa codia?