Törmäsin tsekkiläiseen Amanita Designiin Manun vinkkaamana muutama vuosi sitten. Jo ensimmäiset yritelmät, lyhyet point-and-click-seikkailut Samorost ja The Quest for the Rest, jäivät mieleen sievän ulkoasunsa sekä viihdyttävän pikku pulmanratkonnan ansiosta. Vuosien varrella Amanitan hankkeet ovat kasvaneet kertaluokkaa suuremmiksi, mutta tyylistä ja lupsakkaasta otteesta ei ole missään vaiheessa tingitty. Vuonna 2009 julkaistu indiehitti Machinarium kahmi lukuisia pelialan palkintoja ja nosti firman viimeistään kaiken kansan tietoisuuteen.

Seuraavaa peliä saatiin odottaa lähes kolme vuotta, mikä nosti fanipojan ennakko-odotukset pelottavankin korkealle. Huhujen perusteella Botaniculasta piti tuleman pikemminkin interaktiivinen taideteos kuin peli, mihin osaltaan viittasi myös firman väliprojektina tekemä musiikkivideo. Hieman yllättäen Botanicula meni suoraaan Humble Bundle -julkaisuun Machinariumin ja Samorost 2:n kera, eikä vaikkapa aluksi kalliimmalla Steamiin (riittävästi maksamalla saa käteensä Steam-avaimetkin). Tuttuun tapaan myös Macille ja Linuxille on omat versionsa heti julkaisussa, ja myöhemmin peli tullaan näkemään ainakin iPadilla.




Se ei käy hyvän edellä, kun häijyt loiset hyökkäävät kotipuun ja sen rauhallisten asukkien kimppuun. Hämähäkkiä muistuttavat tuholaiset imevät lonkeroillaan elonkajon kaikesta mikä tielle sattuu. Puuta pelastamaan lähtee viisi ötökkää: Herrat Lyhty, Unikko, Risu ja Sulka, sekä Rouva Sieni. Kullakin pikku sankarilla on omat erikoiskykynsä, joiden käyttö jää tosin vähäiseksi – lähinnä muutamassa paikassa hahmot pitää arpoa läpi, jotta löytää juuri kyseiseen tilanteeseen sopivan.

Seikkailu etenee tuttuun tapaan ruutu kerrallaan perinteisen point-and-clickin hengessä. Ratkotaan pikku pulmia, etsitään uusia sopukoita ja kuskataan esineitä paikasta A paikkaan B mönkiäiselle C, jotta saadaan lopulta tarvekalu D. Machinariumissa nähtiin joitakin pirullisen matemaattisia logiikkapuzzleja, mutta Botaniculassa niistä on luovuttu ja ongelmia ratkotaan astetta kepeämmin. Etenkin alussa peli on suorastaan helppo, mutta pimeyden ytimeen edetessä sai muutamaa ratkaisua pähkäillä sentään jo ihan tosissaan.




Amanitan peleissä on totuttu näkemään kaunista grafiikkaa, eikä tyylitaju petä tälläkään kertaa. Osa maisemista on suorastaan unenomaisen kauniita, eikä huonoimmillaankaan sorruta rimanalituksiin. Luonnonvärejä mukaileva väriskaala pysyy koko ajan hallussa ja luo peliin harmonisen tunnelman. Kiitosta ansaitsee myös alternativebändi DVA:n äänimaisema, joka sopii hienosti pelin kiireettömään tyyliin.

Pelimaailman ja hahmojen suunnittelussa on ollut kaikesta päätellen sydän mukana. Persoonallisia ötököitä tulee vastaan kymmenittäin, puun eri osissa on selkeästi omat piirteensä, eikä huumoriakaan ole unohdettu. Lähes joka ruutuun on laitettu pelaajan löydettäväksi ylimääräinen jekku tai pari: lehden takana asuu hiiri, mehiläiset touhuavat omiaan, oksaan puhkeaa kukka, sammakot ryhtyvät laulamaan kuorossa ynnä muuta.




Botanicula jättää hyvän jälkimaun, mutta enemmänkin olisi mielellään siemaillut. Suosittelen pelaamaan kaikessa rauhassa nautiskellen, sillä muuten seikkailu on ohi muutamassa tunnissa. Edulliselta indiepeliltä olisi toki kohtuutonta odottaakaan mitään kymmenien tuntien kestoa. Pienempää nurinaa herättää hivenen kaavamainen juoni: kerää ensin viisi juttua, jotta pääset seuraavaan vaiheeseen keräämään kuusi juttua ja niin edelleen.

Amanita nosti riman korkealle Machinariumilla eikä Botaniculan äärellä tarvinnut suinkaan pettyä. Ennakkohuhut interaktiivisesta musiikkivideosta eivät – onneksi – käyneet toteen, sillä vaikka Botanicula onkin audiovisuaalinen teos, on se samalla myös täysiverinen peli. Helpon lähestyttävyyden vuoksi kohdeyleisöksi sopii yhtä lailla kasuaalipelaaja kuin välipalaa etsivä seikkailupelien veteraani. Harmittoman teemansa puolesta Botaniculan voisi antaa hiukan varttuneempien lastenkin käsiin. Humble Bundlea on vielä jokunen päivä jäljellä, joten hipi hipi!