Mass Effect 3
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Roolipelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1, moninpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | BioWare |
Julkaisija: | Electronic Arts |
Julkaisupäivä: | 09.03.2012 |
Pelin kotisivut |
Kolmannen kerran komentajana
Kun minua pyydettiin arvostelemaan Mass Effect 3:n PC-versio, pysähdyin muutamaksi hetkeksi miettimään, oliko kyseessä huono idea. Sarjan edellinen osa on listallani kaikkien aikojen yksinpeleistä sijalla numero yksi, ja myönnyn sen kummemmin yskimättä suoraan sarjan faniksi. Kyseenalaistin mielessäni kykyni objektiivisuuteen, sekä sen, että tahdoinko pilata kiihkeästi odottamaani pelikokemusta sillä, että sitä pitäisi tarkastella kriittisesti tämän tekstin kirjoittamista silmällä pitäen. Nopean pohdinnan jälkeen päädyin hyväksymään tehtävän, mutta kiirehtimään pelikokemustani en suostunut – Olen nauttinut pelistä silloin kun siltä on tuntunut, ja siksi luette tätä vasta nyt.
Internetin kovimmat peli-intoilijat ovat ehtineet tuomionsa pelille jo julistaa. Se on jonkinlainen sekoitus hiljaista kokonaisuuden hyväksyntää ja korvia riipovaa rääyntää epäkelvosta päätöksestä tarinalle. Täysin suhteettomaksi paisunut itku ihmisten kokemuksista lopetuksen suhteen on haudannut alleen vastauksen siihen tärkeimpään kysymykseen, eli onko peli mahtavalle sarjalle sen arvoinen päätös? Mielestäni on, mutta hieman rimaa hipoen. Korkealla olevaa rimaa.
Pelin juonta on vaikea edes kevyesti koskettaa ilman jonkin tasoista spoilaamista, joten en edes yritä. Jos peli on pelaamatta ja et tiedä siitä edes perusideaa, voi olla, ettet tahdo jatkaa lukemista. Yksityiskohdat jätän kuitenkin mainitsematta, ja suurimman osan tästä todennäköisesti tiedät jo, jos olet edes mainoksia nähnyt tai muita arvosteluita lukenut.
Reaperit, nuo vihamieliset konemäntit, käyvät päälle täydellä voimalla. Yksi hyökkäysten kohteista on rakas pallomme, ja jotain pitäisi tehdä. Muilla roduilla on kuitenkin omat alueensa puolustettavana ja ongelmansa ratkottavana, joten apuja ei meinaa tippua. Ainoa vaihtoehto on siis galaksin yhdistäminen käsipelillä, ja tähän tehtävään päätyy vähemmän yllättävästi tuttavamme Shepard.
Galaksia yhdistetään tuttuun tapaan räiskintäpainotteisilla tehtävillä ja resursseja keräämällä sekä hieman yllättäen, sekä joitain ärsyttäen, moninpeliä pelaten ja kännykkäapplikaatioita tökkien. Shepardin käytettävissä on pistemittari, jonka lukema nousee yksinpelin puolella suoritettavien tehtävien ja kerättävien resurssien myötä. Lisäksi käytössä on 50 prosentista liikkeelle lähtevä pistekerroin, jota saa nostettua moninpelillä ja kännykkää tökkimällä. Lopussa pisteet lasketaan tuon kertoimen mukaisesti, otetaan huomioon hieman päätöksiä ja tadaa, intohimoisia tunteita herättänyt loppuratkaisu on valmis.
Galaksissa liikutaan kuten edellisessä osassakin, alusta ohjailemalla. Tylsä planeettojen luotailu mineraalien toivossa on korjattu suurinpiirtein yhtä tylsällä avaruuden tutkaamisella, jolla voi löytää kampanjapisteitä kerryttäviä esineitä tai polttoainetta. Reapereiden valloittamilla alueilla on riskinä skannailusta kiinni jääminen.
Koska tarinassa vedellään viime metreillä ja Reapereillä on raskain vaihde silmässä, lähes kaikki tekeminen pelissä liittyy tiiviisti pääjuoneen. Yleisilme on aiempia osia selkeästi synkempi, sillä kaikkialla on vastassa tuhoa, kuolemaa ja epätoivoa. Kahden ensiksi mainitun jakelemisessa Shepard ei onneksi ole pekkaa pahempi, vaan tilanteeseen kuin tilanteeseen tuntuu aina löytyvän pyssytysratkaisu. Toimintaa on itse asiassa niin paljon, ja tarina etenee sen verran lineaarisesti, että pelikokemus on edellisiin osiin vertailtuna hieman putkimainen. Eiväthän ne mitään kovin syvällisiä roolipelejä olleet nekään, mutta trilogian päätös tuntuu entistä enemmän toimintapeliltä, jossa tehtävästä toiseen siirrytään kevyen dialogiklikkailun ja avaruuslentelyn merkeissä. Valitettavasti suuri osa sivutehtävistä on halvalla tehtyjä “nouda tuolta planeetalta skannaamalla jokin roju ja tuo se takaisin” -pläjäyksiä, jotka eivät tarjoa mitään varsinaista pelattavaa. Nämä mukatehtävät olisi voinut heittää kaikki romukoppaan ja pistää tilalle edes pari kunnollisella tarinalla ja toimintaosuudella varustettua sivumissiota.
Edellä mainitun vuoksi onkin mainio homma, että toiminta toimii. Siinä missä jotkut nyrpistelevät Mass Effectien toiminnan suuntaan nokkaansa horisten jotain Gears of Warista, itselleni jedivoimilla ryyditetty suojaräiskintä maistui jo edellisissä osissa, ja päätösosassa hommaa on hiottu edelleen toimivampaan suuntaan. Shepard siirtyy suojasta suojaan aikaisempaa sujuvammin ja nyt taas modattavissa olevista aseista löytyy varmasti mieluisa tussari itse kullekin. Kaupoista voi ostella kaikenlaista taistelumenestystä parantavaa päivitystä ja modifikaatiota.
Kuten aina, tarjoilla on muutamia hahmoluokkia, joista itse päädyin pelaamaan hauskalla charge-taidolla varustettua Vanguardia. Taitoja parannellaan entiseen tapaan tasojen myötä kertyvillä taitopisteillä, joskin tällä kertaa pelaaja joutuu tekemään taitokohtaisia valintoja kahden eri päivityksen välillä useammin kuin kerran per taito. Tämä on uudistuksena hyvä, sillä taitojen variaatioihin liittyvät mekaniikat ovat usein ME2:n "otatko enemmän vahinkoa vai vaikutusaluetta?" -valintoja mielenkiintoisempia.
Yksi sarjan keskeisistä asioista ovat aina olleet tiimikumppanit ja sivuhahmot. Kolmosessa kaverit eivät tunnu pääsevän ihan niin näyttävästi esiin. Tarjolla on niin vanhoja tuttavuuksia kuin uusia naamoja, mutta koska käsikirjoitus keskittyy niin intensiivisesti tarinan saamiseen päätökseen, jäävät Shepardin kylkiäiset edellispeleihin verrattuna hieman onton tuntuisiksi. Varsinaisten tiimikumppaneiden lisäksi galaksissa törmäilee moniin vanhoihin naamoihin, niin entisiin tiimikumppaneihinsa kuin muihinkin. Näillä hahmoilla on yleensä tarjoilla sutkautus tai muutama liittyen aikaisempiin päätöksiisi, mutta sen kummempaa interaktiota on turha odottaa, jos tyyppi ei ole valmis lähtemään matkaan. Dialogi toimii kuten ennenkin, eli muutamasta tiivistetystä vaihtoehdosta valitaan mieleinen, ja Shepard hoitaa loput. Käsikirjoituksesta löytyy valitettavasti tällä kertaa muutama käsi otsaan -hetki ja jonkin verran laiskasti kirjoitettua dialogia, jotka säröttävät tunnelmaa.
Se, mistä ME:t parhaiten muistan, eli tuotantoarvot, ovat edelleen aikalailla katonrajassa. Peli näyttää upealta, kuulostaa hienolta, ääninäyttely on laatutyötä ja kokemukseen mahtuu useampi taistelukohtaus jotka ansaitsevat paikkansa "that was awesome" -listallani. Räiskintää suoritetaan hieman aikaisempia osia monipuolisemmissa maisemissa, yleensä sodan runtelemilla planeetoilla, avaruusasemilla ja niin edespäin. "Futuristinen tehdasrakennus hirveällä määrällä laatikoita" -ongelma ei ole läsnä ihan entisessä määrin. Liekö julkaisun kanssa on tullut hieman kiire, sillä animaatiot paikoitellen bugaavat välinäytöksissä, ja muutenkaan kokemus ei ollut aivan niin hiotun oloinen kuin edellisosa, jonka pelasin myös PC:llä. Mitään peliä pysäyttävää ei kuitenkaan vastaan tullut, ja suorituskyvyn osalta kokemus oli täysin sulava kokoonpanollani i7-860@3.2Ghz, 8G, gtx560ti, peli SSD-levyllä.
Kuten arvostelun alusta saattoi olettaa, olivat odotukseni ME3:n kohdalla todella korkealla. Tällä kertaa Bioware ei niitä kyennyt ylittämään, eikä ihan kohtaamaankaan. Aikaisempiin osiin verrattuna lineaarisen tuntuinen tarina, hyödyntämättömiksi jätetyt sivuhahmot ja lähes heltymätön fokus päätarinaan syövät hieman sitä sielua, joka sai sarjan tuntumaan lähes yhtä paljon roolipeliltä kuin räiskinnältä.
Kyseessä on silti erinomaisesti tuotettu ja tunnelmallinen peli, jonka skippaamiseen ei yhdelläkään muista osista nauttineella ole mitään järkiperäistä syytä. Itse kukin voi päättää mitä lopusta pitää, itselleni merkkaava tekijä on se 200+ tuntia loistavaa peliviihdettä, jonka olen Mass Effecteistä saanut irti. Nyt päällimmäinen tunne on huoli siitä, että mistä seuraavan kerran saan tarvitsemani annoksen avaruusoopperaa ja lasereita.
Internetin kovimmat peli-intoilijat ovat ehtineet tuomionsa pelille jo julistaa. Se on jonkinlainen sekoitus hiljaista kokonaisuuden hyväksyntää ja korvia riipovaa rääyntää epäkelvosta päätöksestä tarinalle. Täysin suhteettomaksi paisunut itku ihmisten kokemuksista lopetuksen suhteen on haudannut alleen vastauksen siihen tärkeimpään kysymykseen, eli onko peli mahtavalle sarjalle sen arvoinen päätös? Mielestäni on, mutta hieman rimaa hipoen. Korkealla olevaa rimaa.
Pelasta kaikki!
Pelin juonta on vaikea edes kevyesti koskettaa ilman jonkin tasoista spoilaamista, joten en edes yritä. Jos peli on pelaamatta ja et tiedä siitä edes perusideaa, voi olla, ettet tahdo jatkaa lukemista. Yksityiskohdat jätän kuitenkin mainitsematta, ja suurimman osan tästä todennäköisesti tiedät jo, jos olet edes mainoksia nähnyt tai muita arvosteluita lukenut.
Reaperit, nuo vihamieliset konemäntit, käyvät päälle täydellä voimalla. Yksi hyökkäysten kohteista on rakas pallomme, ja jotain pitäisi tehdä. Muilla roduilla on kuitenkin omat alueensa puolustettavana ja ongelmansa ratkottavana, joten apuja ei meinaa tippua. Ainoa vaihtoehto on siis galaksin yhdistäminen käsipelillä, ja tähän tehtävään päätyy vähemmän yllättävästi tuttavamme Shepard.
Kerää ne kaikki!
Galaksia yhdistetään tuttuun tapaan räiskintäpainotteisilla tehtävillä ja resursseja keräämällä sekä hieman yllättäen, sekä joitain ärsyttäen, moninpeliä pelaten ja kännykkäapplikaatioita tökkien. Shepardin käytettävissä on pistemittari, jonka lukema nousee yksinpelin puolella suoritettavien tehtävien ja kerättävien resurssien myötä. Lisäksi käytössä on 50 prosentista liikkeelle lähtevä pistekerroin, jota saa nostettua moninpelillä ja kännykkää tökkimällä. Lopussa pisteet lasketaan tuon kertoimen mukaisesti, otetaan huomioon hieman päätöksiä ja tadaa, intohimoisia tunteita herättänyt loppuratkaisu on valmis.
Galaksissa liikutaan kuten edellisessä osassakin, alusta ohjailemalla. Tylsä planeettojen luotailu mineraalien toivossa on korjattu suurinpiirtein yhtä tylsällä avaruuden tutkaamisella, jolla voi löytää kampanjapisteitä kerryttäviä esineitä tai polttoainetta. Reapereiden valloittamilla alueilla on riskinä skannailusta kiinni jääminen.
Jospa ammun sitä?
Koska tarinassa vedellään viime metreillä ja Reapereillä on raskain vaihde silmässä, lähes kaikki tekeminen pelissä liittyy tiiviisti pääjuoneen. Yleisilme on aiempia osia selkeästi synkempi, sillä kaikkialla on vastassa tuhoa, kuolemaa ja epätoivoa. Kahden ensiksi mainitun jakelemisessa Shepard ei onneksi ole pekkaa pahempi, vaan tilanteeseen kuin tilanteeseen tuntuu aina löytyvän pyssytysratkaisu. Toimintaa on itse asiassa niin paljon, ja tarina etenee sen verran lineaarisesti, että pelikokemus on edellisiin osiin vertailtuna hieman putkimainen. Eiväthän ne mitään kovin syvällisiä roolipelejä olleet nekään, mutta trilogian päätös tuntuu entistä enemmän toimintapeliltä, jossa tehtävästä toiseen siirrytään kevyen dialogiklikkailun ja avaruuslentelyn merkeissä. Valitettavasti suuri osa sivutehtävistä on halvalla tehtyjä “nouda tuolta planeetalta skannaamalla jokin roju ja tuo se takaisin” -pläjäyksiä, jotka eivät tarjoa mitään varsinaista pelattavaa. Nämä mukatehtävät olisi voinut heittää kaikki romukoppaan ja pistää tilalle edes pari kunnollisella tarinalla ja toimintaosuudella varustettua sivumissiota.
Edellä mainitun vuoksi onkin mainio homma, että toiminta toimii. Siinä missä jotkut nyrpistelevät Mass Effectien toiminnan suuntaan nokkaansa horisten jotain Gears of Warista, itselleni jedivoimilla ryyditetty suojaräiskintä maistui jo edellisissä osissa, ja päätösosassa hommaa on hiottu edelleen toimivampaan suuntaan. Shepard siirtyy suojasta suojaan aikaisempaa sujuvammin ja nyt taas modattavissa olevista aseista löytyy varmasti mieluisa tussari itse kullekin. Kaupoista voi ostella kaikenlaista taistelumenestystä parantavaa päivitystä ja modifikaatiota.
Kuten aina, tarjoilla on muutamia hahmoluokkia, joista itse päädyin pelaamaan hauskalla charge-taidolla varustettua Vanguardia. Taitoja parannellaan entiseen tapaan tasojen myötä kertyvillä taitopisteillä, joskin tällä kertaa pelaaja joutuu tekemään taitokohtaisia valintoja kahden eri päivityksen välillä useammin kuin kerran per taito. Tämä on uudistuksena hyvä, sillä taitojen variaatioihin liittyvät mekaniikat ovat usein ME2:n "otatko enemmän vahinkoa vai vaikutusaluetta?" -valintoja mielenkiintoisempia.
Got epic?
Yksi sarjan keskeisistä asioista ovat aina olleet tiimikumppanit ja sivuhahmot. Kolmosessa kaverit eivät tunnu pääsevän ihan niin näyttävästi esiin. Tarjolla on niin vanhoja tuttavuuksia kuin uusia naamoja, mutta koska käsikirjoitus keskittyy niin intensiivisesti tarinan saamiseen päätökseen, jäävät Shepardin kylkiäiset edellispeleihin verrattuna hieman onton tuntuisiksi. Varsinaisten tiimikumppaneiden lisäksi galaksissa törmäilee moniin vanhoihin naamoihin, niin entisiin tiimikumppaneihinsa kuin muihinkin. Näillä hahmoilla on yleensä tarjoilla sutkautus tai muutama liittyen aikaisempiin päätöksiisi, mutta sen kummempaa interaktiota on turha odottaa, jos tyyppi ei ole valmis lähtemään matkaan. Dialogi toimii kuten ennenkin, eli muutamasta tiivistetystä vaihtoehdosta valitaan mieleinen, ja Shepard hoitaa loput. Käsikirjoituksesta löytyy valitettavasti tällä kertaa muutama käsi otsaan -hetki ja jonkin verran laiskasti kirjoitettua dialogia, jotka säröttävät tunnelmaa.
Se, mistä ME:t parhaiten muistan, eli tuotantoarvot, ovat edelleen aikalailla katonrajassa. Peli näyttää upealta, kuulostaa hienolta, ääninäyttely on laatutyötä ja kokemukseen mahtuu useampi taistelukohtaus jotka ansaitsevat paikkansa "that was awesome" -listallani. Räiskintää suoritetaan hieman aikaisempia osia monipuolisemmissa maisemissa, yleensä sodan runtelemilla planeetoilla, avaruusasemilla ja niin edespäin. "Futuristinen tehdasrakennus hirveällä määrällä laatikoita" -ongelma ei ole läsnä ihan entisessä määrin. Liekö julkaisun kanssa on tullut hieman kiire, sillä animaatiot paikoitellen bugaavat välinäytöksissä, ja muutenkaan kokemus ei ollut aivan niin hiotun oloinen kuin edellisosa, jonka pelasin myös PC:llä. Mitään peliä pysäyttävää ei kuitenkaan vastaan tullut, ja suorituskyvyn osalta kokemus oli täysin sulava kokoonpanollani i7-860@3.2Ghz, 8G, gtx560ti, peli SSD-levyllä.
Erittäin hyvä, muttei täydellinen
Kuten arvostelun alusta saattoi olettaa, olivat odotukseni ME3:n kohdalla todella korkealla. Tällä kertaa Bioware ei niitä kyennyt ylittämään, eikä ihan kohtaamaankaan. Aikaisempiin osiin verrattuna lineaarisen tuntuinen tarina, hyödyntämättömiksi jätetyt sivuhahmot ja lähes heltymätön fokus päätarinaan syövät hieman sitä sielua, joka sai sarjan tuntumaan lähes yhtä paljon roolipeliltä kuin räiskinnältä.
Kyseessä on silti erinomaisesti tuotettu ja tunnelmallinen peli, jonka skippaamiseen ei yhdelläkään muista osista nauttineella ole mitään järkiperäistä syytä. Itse kukin voi päättää mitä lopusta pitää, itselleni merkkaava tekijä on se 200+ tuntia loistavaa peliviihdettä, jonka olen Mass Effecteistä saanut irti. Nyt päällimmäinen tunne on huoli siitä, että mistä seuraavan kerran saan tarvitsemani annoksen avaruusoopperaa ja lasereita.
Mass Effect 3 (Tietokonepelit)
Upean trilogian päätös on taas askeleen lähempänä puhdasta toimintapeliä. Sarjan suurimmat vahvuudet ovat kuitenkin edelleen tallella, räiskintä maistuu ja kokonaisuudessaan Shepardin matkan päätös on sitä mitä sen pitikin olla.
- Grafiikka, äänet, tuotantoarvot yleensä
- Toimintaa hiottu entisestään sujuvammaksi
- Muutamia erityisen mieleenpainuvia toimintakohtauksia
- Paikoitellen käsikirjoituksesta paistaa läpi kiire tai laiskuus
- Tiimikumppanit ja sivuhahmot jäävät tällä kertaa aika ontoiksi
- Sivutehtävistä suuri osa tylsää ympäriinsä lentelyä
Keskustelut (26 viestiä)
02.04.2012 klo 17.05
02.04.2012 klo 18.31 1
Itse antaisin ehkä 8(80), mutta se loppu, se loppu. Ei voi antaa kuin 6(65)
Hyvä alku sarjalle, keskinkertainen jatko ja aivan umpipask loppu.
02.04.2012 klo 18.51
02.04.2012 klo 19.11
Rekisteröitynyt 21.12.2010
02.04.2012 klo 19.25 1
02.04.2012 klo 20.02
Tarina itsessään oli ihan mielenkiintoinen siihen viimeiseen 10min asti. Syvyyttä olisi toivonut kotor/DA:O tyylillä sivuhahmoihin ja tovereihin. Muutenkin tässä tuntuu olevan vähemmän syitä pelata uudelleen kuin muissa BioWaren peleissä.
Olisi toivonut paremmin tehtyä lopputaistelua. Resusseilla olisi oikeasti ollut merkitystä ja erilaisia vaikutuksia. Mihin niitä sitten tarvittiin? Ei mihinkään aivan. Miksi se sitten oli pelissä? Ehkä oli joku idea, mutta peli piti ulostaa ennenaikaisesti.
Yleisesti ottaen ihan nautittava vaikka "keskeneräisyys" näkyy.
Rekisteröitynyt 07.12.2007
02.04.2012 klo 20.48 2
Itse antaisin jotain 90 rajapintaan myös.
Rekisteröitynyt 07.05.2008
02.04.2012 klo 21.32 2
...ja petyin. Miksi? No siksi että ME1 ja ME2 tekemilläni päätöksillä ja niiden seurauksilla ei ollut osaa eikä arpaa ME3 tapahtumiin, oli kuin ME3:ssa oltaisiin vain herätelty vanhat tapahtumat pelaajan muistiin, tietyt ratkaisevat päätökset ja niiden loogiset seuraukset korvattu jollain älyttömällä selityksellä (Nää on siis tasoa: "Koska x sitä ja y tätä niin rachnit onkin elossa, vaikka nirhasit sen vikan kuningattaren ME1:sessä." o_O!? ja pahoittelen spoileria) siitä parin pyssynlaukauksen kautta pakettiin. Tuntu siltä kuin kaksi aiempaa sarjan osaa ois unohdettu kokonaan ja alotettu ihan puhtaalta pöydältä ja tää sit oli pelisarjalle loppuna. Myös pelissä taistelukentällä varsinkin pelin lopussa olisin halunnut nähdä enemmän päätösteni sekä keräämieni liittolaisten toimintaa ja vaikutuksia, loppuun (miksei myös muuallekkin peliin) olisi myös kuulunut enemmän radikaalimpia päätöksiä koskien vaikka tiimikavereita ja wanhoja tuttuja naamoja "jos teet näin niin tää kaveri kuolee, ja jos näin, niin tää selviää, mut tää kuolee" -tasoa, synkkä oli, mut ois varaa voinu olla synkempikin, maailmanloppuhan pelissä oli teemana.
Ja siitä lopusta: en tykännyt, vaikka loppuratkaisu riippuu aika paljon pelaajan omista loppupäätelmistä, jotka johtuvat eri tapahtumien seurauksista. Meinaan siis että ei ne pelissä tehdyt päätökset vaikuta, vaan se vaikuttaa, mitä fiilinkejä ja ajatuksia ne sun pelissä tehdyt päätökset herättää/herätti sussa real-life itsessäs, ja sen ois pitäny vaikuttaa siihen loppuratkasuun. Siksi ne lopun vaihtoehdot. Mun mielestä ne pelin aikana tehdyt päätökset ja niiden seuraukset ois saanu vaikuttaa suoraan pelissä millanen on pelin loppuratkaisu.
Muutenkin peli oli liian "Ei tähän jaksa enää panostaa. Suunnataan tää enemmän massalle ja revitään nimellä faneilta rahat." -meiningin oloista, kiitos EA. Tiedänpähän ainakin minkä julkaisijan pelejä en enään osta.
Pieni avautuminen joo, mutta jos nää mitä mainitsin pyyhitään pois, peli oli ihan kelvollinen perus tomintaräiskintä, ainoona erona vihaamiini FPS-tusinaräiskintöihin third-person (josta henk. koht tykkään ihan valtavasti) ja räiskintään miksatut jedivoimat sekä todella syvällinen sekä mielenkiintoinen maailma eri alieneineen sekä heidän maailmoineen, joiden näkemistä toivoin ME3:lta enemmän kuin se lopulta näytti.
Henkilökohtaset pisteet tälle on:
68/100
Ihan jees... mut rahoilleni en saanut mielestäni vastinetta, vaikka Mass Effect 3 on eka peli mitä 4-5 vuoteen olen ostanut. Niistä ajoista kun viimeksi ostin pelin (4-5 vuotta sitten) ne on vaan muuttunu paskemmiksi.
PS. Mass Effect 1 ja 2 pyyhkii trilogian päätöksellä lattiaa.
02.04.2012 klo 23.05 1
Bugit, CTD/Xbox/PS3 ongelmat, questien tilat ei päivity (et tiedä onko se jo tehtynä vai ei) ja se viimeiset 5 minuuttia...
Laiskuus/'loren' unohtaminen kyllä paistaa lävitte käsikirjoituksessa; Useampikin 'plothole', pakotettu 'tunteminen' sitä mukulaa kohtaan...vaikka sinun shepard olisi maailman mulkuin tyyppi, tiettyjä asioita ei oteta huomioon yms hauskaa.
Ja sitten se pelin viimeiset 2-X minuuttia, riippuen kuinka kauan mietit ja kuinka monta lipasta tyhjensit tiettyyn *spoiler* asiaan. Siihen lisätään vielä se kuinka amatöörimäinen...ei, toi olisi loukkaus amatööri kirjottajia kohtaan... Kuinka saatanan surkea räpellys se lopetuksen dialogi oli.
Se että valinnat eivät vaikuta juuri paskan vertaa siihen lopetukseen oli kyllä kanssa aikasmoinen isku vyön alle.
Jos bugit ja plotholet(+viimeiset 5 minuuttia) vedettäis pois ni ois kyllä helpostikkin saanut 95 pistettä.
Mutta kyllä se nykyisessäkin tilassaan on ihan kelpo kokemus, lopetus saattaa jättää osan kyllä kylmäks.
03.04.2012 klo 09.43 3
Mass Effect 2 = 4/10
Ei voisi vähempää kiinnostaa tuo kolmonen.
03.04.2012 klo 09.48 1
03.04.2012 klo 13.16 1
-Moninpeli joka on täysin turha ja tylsä johon ei ole panostettu 11 aaltoa vihollisia thats it ei mitään muuta.
-RGP on siirrytty nyt enemmän tusina räiskintään verrattuna aikaisempiin osiin nyt pelaaja pystyy liikkumaan vapaasti ainoastaan Normandyssa ja Citadelissä.
-Day One DCL täyttä rahastusta kun ottaa huomioon että Javik on kuitenkin juonen kannalta paljon keskeisempi hahmo kuin esim Kasumi ja niin miksi Javik maksaa 800 pistettä kuin Kasumi maksoi 650 pistettä ei näin EA.
-bugit en tiedä PS3 ja PC versiosta mutta 360 peli on jähmettynyt muutaman kerran myös muita pieniä bugeja löytyy.
-Se loppu joka on todella huonosti käsikirjoitettu/tehty aikasemmat päätökset,War assetit ynnä muu eivät vaikuta siihen vaikka niiden pitäisi.Bioware vielä ennen pelin julkaisua lupasi että saamme 16 täysin erilaista loppua nähtävästi tämä kaikki unohdettiin koska saimme tasan yhden lopun Punainen,Vihreä,Sininen mistä väristä pidät eniten siinä on loppusi.Biowaren pelejen taso on laskenut paljon sen jälkeen kun EA osti heidät no jatkossa en osta EA:n julkaisemia pelejä koska tämä ei ollut esinmäinen kerta kun olen heiltä saanut täyttä paskaa.
Rekisteröitynyt 04.01.2011
03.04.2012 klo 14.19 1
-Se loppu joka on todella huonosti käsikirjoitettu/tehty aikasemmat päätökset,War assetit ynnä muu eivät vaikuta siihen vaikka niiden pitäisi.Bioware vielä ennen pelin julkaisua lupasi että saamme 16 täysin erilaista loppua nähtävästi tämä kaikki unohdettiin koska saimme tasan yhden lopun Punainen,Vihreä,Sininen mistä väristä pidät eniten siinä on loppusi.Biowaren pelejen taso on laskenut paljon sen jälkeen kun EA osti heidät no jatkossa en osta EA:n julkaisemia pelejä koska tämä ei ollut esinmäinen kerta kun olen heiltä saanut täyttä paskaa.
War assetit vaikuttaa Shepardin kohtaloon Andersonin lopussa.
Rekisteröitynyt 22.12.2011
03.04.2012 klo 15.00 2
Monelle hämmästystä ja noitumista aiheuttanut loppuratkaisu oli henkilökohtaisella tasolla aluksi kamala, kunnes ryhdyin tuumimaan asiaa tarkemmin ja törmäsin tähän kiisteltyyn indocrinated theoryyn. Sen jälkeen tajusin jotain kosmista kuten herra Carl Sagan aikoinaan ja loppuratkaisu sai uutta pontta tuekseen. Tietenkin siitä riidellään pitkään lukemattomia kertoja, eikä koskaan olla tyytyväisiä mihinkään, mutta, noh, kaikkea ei voi saada.
Tuuminpa tätä kuinka päin tahansa, Mass Effect trilogia on itselleni ollut mahtava ja ikimuistoinen kokemus, mistä saan olla kiitollinen ainiaan!
03.04.2012 klo 16.51 1
Monelle hämmästystä ja noitumista aiheuttanut loppuratkaisu oli henkilökohtaisella tasolla aluksi kamala, kunnes ryhdyin tuumimaan asiaa tarkemmin ja törmäsin tähän kiisteltyyn indocrinated theoryyn. Sen jälkeen tajusin jotain kosmista kuten herra Carl Sagan aikoinaan ja loppuratkaisu sai uutta pontta tuekseen.
Komppaan, että tuo teoria tekee - SPOILEREITA, SPOILEREITA KAIKKIALLA - harbringerin lazorbeamin jälkeiset tapahtumat järkevämmiksi, mutta huonosta loppuratkaisusta ei päästä vieläkään mihinkään ja myös tuossa teoriassa on aukkonsa. Ja jos pelasit täydellisen lopun, pelihän ei pääty käytännössä ollenkaan mikäli tuohon teoriaan on uskominen.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
03.04.2012 klo 18.30 1
Rekisteröitynyt 17.03.2009
04.04.2012 klo 13.31 2
04.04.2012 klo 13.50 3
On siellä muutakin huono kirjoitusta.
Taitaa olla muuallakin "huono kirjoitusta"
Rekisteröitynyt 17.03.2009
04.04.2012 klo 14.29 1
On siellä muutakin huono kirjoitusta.
Hurr, typo, pointtisi netrualisoituu!
04.04.2012 klo 19.57 1
On siellä muutakin huono kirjoitusta.
Taitaa olla muuallakin "huono kirjoitusta"
Haha, owned :D
06.04.2012 klo 17.59 1
M2 = 80
M3 = 75
Hohhoijaa... Tuli taas odotettua huonompi peli. Pienet uudistukset ei tee pelistä parempaa edellisestä. Samanlainen floppi kuin Dragon Age 2 PERKELEEN PUTKIJUOKSU! Tehdään avaruusseikkailu ilman vapaata tutkiskelua? Alkoi nimittäin maistumaan puulta siinä 10h pelituntien aikana. Tätäkö tää peli tarjoaa? Planeettoja joita ei voi tutkiskella. Sanat tungetaan päähahmon suuhun miltein väkisin. Jos alussa olit vastaan et voi enää jatkossa olla myötä. Hahmot olivat sinällään jälleen mielenkiintoisia, joka on pelin yksi vahvuus. Haha mikä loppuhuipennus tai oikeastaan pelin paras kohta. The End? I hope it...
09.04.2012 klo 08.40 1
I do not think so. Shepardia ei hidasta edes toinen kuolema.
Rekisteröitynyt 07.12.2007
10.04.2012 klo 18.32 1
Rekisteröitynyt 21.01.2008
27.04.2012 klo 07.53 2
Uncharted on yliarvostettu
08.08.2012 klo 21.47
Lopusta ei saanut tolkkua, jos ei ollut seurannut tarpeeksi pelin tarinan kulkua.
Tarinan kulkuun olisi pitänyt voida vaikuttaa enemmän esim. valitsemalla missä järjestyksessä päätehtävät tekee.
Muuten ihan hyvä peli.
08.10.2014 klo 17.06 1
Mass effect on tämän sukupolven paras uusi pelisarja!
Uncharted on yliarvostettu
hahahah hemmetin xbotti, no massoille kelpaa vaikka minkälainen avaruussaippua jossa vain alieneita päästään räiskimään. Geneerinen putkiräiskintä ilman minkäänlaista syvyyttä, Bioware rahastaa ja ea kiittää.
Kirjoita kommentti