Scifi-elokuvien ja -tv-sarjojen suurena ystävänä Mass Effect herätti mielenkiintoni heti ensimmäisistä trailereistaan lähtien ja pääsi lopulta tämän vuoden kärkikolmikkooni odotetuimpien pelien listalla. Monien mielestä se ansaitsee olla tuossa joukossa pelkästään sen vuoksi, että tekijänä on Bioware. Itse hyppäsin kyseisen kehittäjän kyytiin jälkijunassa, eli Jade Empiren myötä. Itämaiden mytologia kevyine Soul Calibur -taisteluineen sytytti suuresti, kun taas sen jälkeen hankkimani KOTORit jättivät viileäksi kankeampine kamppailuineen. Mass Effectiin liittyvät suuret lupaukset Biowaren kokemuksen yhdistämisestä yhteen, omaan universumiin sijoittuvaan peliin ja sen kasvattamisesta valtavaksi kokonaisuudeksi, jonka on jo luvattu olevan trilogia. Asiaan ei pitäisi vaikuttaa edes firman siirtyminen Microsoftin tallista Electronic Artsille.



Star Warsin ja muinaisen Japanin perustalle oli vielä kohtuullisen helppoa kutoa juonenkäänteitä, mutta miten käy, kun Biowaren pitää rakentaa kokonainen maailmankaikkeus itse? "Erinomaisen hyvin", sanoo Manu. Pelin voi aloittaa ruutukaappauksissa näkyvänä mies-Shepardina, karuna sotasankarina, johon ihmiskunta luottaa. Tai sitten voi tehdä itse oman Shepardinsa, vaikka naispuolisen oman tiensä kulkijan, joka on erikoistunut teknologiaan rynnäkkökiväärien sijaan. Hahmonluonti ei ollut aivan niin monipuolista kuin ennakkovideot antoivat odottaa, mutta vaihtoehtoja löytyy kiitettävästi. Ensimmäisen läpipeluukertani menin vakiohahmolla, nyt infiltraatiospesialisti Stellamaya Shepard on jo matkalla galaksiseikkailuun.

Kansantarinan mukaan joka 50000. vuosi aukeaa portaali, josta tulvii ikivanha koneälyrotu pyyhkimään universumin puhtaaksi kaikesta elämästä. Nyt sattumalta ollaan juuri tuon tapahtuman kynnyksellä ja päähenkilömme pyrkii sen tietenkin estämään. Arvostettuun Spectre-asemaan pääseminen ensimmäisenä ihmiskunnan jäsenenä helpottaa pääsyä tiettyihin paikkoihin, mutta byrokratia saattaa myös mutkistaa seikkailuita. Vastapuolella on kieroksi kääntynyt Spectre-agentti nimeltä Saren, joka konearmeijansa kanssa koittaa varmistaa, että tuho saapuu - ja että Saren itse pääsee siinä yhteydessä voiton puolelle.

Jo ensimmäisen kahteen tuntiin sisältyy mukavan yllättäviä juonenkäänteitä, vaikka suurin osa ajasta meneekin paikasta toiseen juoksenteluun ja lataustaukoja peittävään erinomaisen tylsään hississä seisomiseen. Tämä on kuitenkin tarpeellista alkutilanteen asettamiseksi ja joidenkin henkilökemioiden selvittämiseksi. Vasta sen jälkeen koko pelin ja juonen laajuus alkaa aueta. Välillä ei voi välttyä siltä tunteelta, että seuraa enemmänkin interaktiivista scifi-tv-sarjaa kuin peliä, mutta se kertoo osaltaan myös näyttelijätyön ja toteutuksen laadusta.

Vaan kyllä Mass Effectistä hyvä pelikin löytyy, ei huolta. Vaikeampaa onkin sitten määritellä, mihin genreen se kuuluu. Bioware on tunnettu RPG-peleistään, mutta Mass Effect painottuu entistä enemmän toimintaan. Monet toimintapelit ovat taas viime aikoina sekoittaneet actionia roolipelien perusominaisuuksiin, kuten hahmon ja varusteiden kehittämiseen, joten turvallisinta lie puhua tässäkin tapauksessa toimintaroolipelistä. Rajanveto on kuitenkin vaikeaa, onhan se periaatteessa sama, liikutaanko pelissä Chocobon selässä loitsuja heitellen vai raskaalla sotilasajoneuvolla it-tykki laulaen. Ehkä puhdasverisen toimintapelin erottaakin roolipelistä enää tarinan määrä.



Ja sitähän Mass Effectissä riittää. Vihollisia lukuun ottamatta jokainen vastaantuleva hahmo sanoo ainakin jotakin ja tehtäviin tai juoneen liittyvien kanssa voi jutustella pitkäänkin. Heiltä voi juonikuvioiden lisäksi udella henkilökohtaisia kuulumisia, sekä kaikenlaista asiasta ja asian vierestä. Pääjuonta varten on punottu taustatarinaa monien eri rotujen historiasta tuhansien vuosien takaa, heidän elintavoistaan, mytologioistaan ja luonteestaan. Hisseissä tulee uutislähetyksiä, jotka saattavat liittyä johonkin sivutehtävään, universumikartalla voi tutustua moniin kymmeniin planeettoihin ja niin edelleen. Keskustelutoiminnon EA lisensoi jo muihinkin peliprojekteihinsa, sen verran hyvin se toimii - varsinkin kun hahmon karisma ja suostuttelukyvyt kasvavat. Päähenkilöön samaistuu siinä määrin, että vastausvaihtoehtoja alkaa miettiä tyyliin 'mitä Shepard tässä tilanteessa sanoisi', sen sijaan että ajattelee, mikä olisi juonen suhteen kannattavinta.

Mitä etua on sitten näin laajasta ja vahvasta tarinasta? Maailmaan uppoutumisen lisäksi erityisesti se, että pelin hahmoihin muodostuu oikeasti tunnesiteitä. Voin paljastaa sen verran, että läheisiä kavereita taistelussa kaatuu, usein oman, hätäisesti taistelutilanteessa tehdyn päätöksen seurauksena. Kun planeetalta lähtee ja äsken rinnalla taistellut miehistön jäsen, ilmeisen hyvä tyyppi, jää taakse, pääsee pelaajalta oikea huokaus. Tällaisista moraalisista ratkaisuista Bioware onkin tunnettu ja Mass Effectissä niistä muodostuu erinomaisia tilanteita.

Se, mistä Mass Effectiä on etukäteen hehkutettu, on tarinan polveilevuus. Ennakkokommentit väittivät jopa, ettei pelistä voisi välttämättä keskustella kavereiden kanssa, koska heidän seikkailunsa olisi ollut niin erilainen. Kieltämättä pelikokemuksen nostaa aivan uudelle tasolle se tunne, joka tulee, kun mieleen pälkähtää 'hetkinen, olisiko näin käynyt, jos olisinkin valinnut planeettaryhmääni toisen miehistön jäsenen...' Sitten jysähtää takaraivoon muistikuva siitä, että kyseiset tapahtumat laukaisevaa hahmoa ei olisi ehkä tarvinnut välttämättä ottaa edes koko alukseen mukaan. Uudelleenpelaamisen hinku asian selvittämiseksi iskee, vaikka ensimmäinen kertakin on vasta kesken.



Pelimekaniikan voi jakaa oikeastaan kahteen osaan. Kaiken keskellä on perinteinen roolipelailu, jossa käydään jututtamassa herraa X, joka vinkkaa neidistä Y, jolta saa tavaran Z, joka viedään herralle X. Joka välissä tietenkin keskustellaan ja poimitaan tiedonjyviä kokonaisuuteen liittyen, sekä pyritään pääsemään pälkähästä leukoja loksuttamalla. Suurin osa tehtävistä toistaa tätä kaavaa, mutta osa on toiminnallisempia (mukana ammuntaa) ja tilanteet saattavat muuttua kesken kaiken. Tekemistä on valtavan paljon, mikäli lähtee joka vinkin perään juoksemaan. Valitettavasti kovin paljon ei jätetä pelaajan omien aivojen varaan.

Toinen osa on taistelut, jotka hoituvat loitsujen ja taikajuomien sijaan pistooleilla, kranaateilla ja muilla aseilla sekä teknisillä apuvälineillä. Kiireisenä kriitikkoparkana valitsin taisteluiden vaikeustasoksi helpoimman, jolloin niistä tuli oikeastaan naurettavan helppoja. Ellei alussa turhaan ramboillut, niin loppupuolella ei yhdestäkään vastuksesta ollut haittaa, kun omat hahmot ja niiden varusteet olivat tarpeeksi kehittyneet. Vähän toistakymmentä sivutehtävää suorittaen moiseen läpimenoon kului 14 tuntia, mutta kaiken koluamalla mennään varmasti kahdenkymmenen pelitunnin paremmalla puolella. Kun hankaluusruuvia kiristää, muokkautuvat pomovastukset oman tason mukaan ja perusmöttiäisetkin saavat lisätemppuja.

Räiskinnän toteutus ei yllä tuon genren parhaiden pelien tasolle, varsinkaan alun heikommilla aseilla, mutta hammasta purren tulitaistelut kestää, että näkee, mihin kieroon mutkaan galaksin kohtalo seuraavaksi kietoutuu. Loppupuolella niissä onkin sitten jo sydämellä mukana. Mass Effectin maailmassa liikutaan sisätiloissa enimmäkseen kolmen miehistöjäsenen ryhmässä ja ulkoilmassa aseistetulla sotilasajoneuvolla. Yleensä mukaan kannattaa ottaa taisteluveteraanit, mutta mielenkiintoisempiakin komboja kannattaa testata. Lasersäteiden loisteessa kaveruksia voi myös komennella, herätellä henkiin ja heidän erikoiskykyjään voi aktivoida ja aseitaan vaihdella.

Roolipelipohja tulee stoorin lisäksi esiin hahmojen ja varusteiden kehityksessä. Joka taistelusta, keskustelusta ja tutkitusta tavarasta saa kokemuspisteitä ja loppu onkin perinteikästä ominaisuuksien kehittelyä. Kehitettäviä kykyjä on monenlaisia yleiskyvyistä karismaan ja ensiaputaidoista sabotointiin. Aseiden ja suojapukujen lisäominaisuuksia löytyy sotatantereelta vähän joka puolelta - niinkin paljon, että inventaariovalikko täyttyy lopulta sekavaksi teknisten sanojen listaksi. Kun olin saanut varusteeni tarpeeksi hyviksi, jätin koko sekamelskan oman onnensa nojaan, kun en jaksanut selvittää, mitä mikin ominaisuus teki, saati sitten etsiä sitä sopivinta kymmenien vaihtoehtojen seasta.



Vaikka Mass Effectillä tekniset ongelmansa onkin, ei voi kieltää, että se on paikoittain oikein, hyvin, erittäin komea peli. Biowaren ruoskima Unreal Engine 3 pyörittää hienoja maisemia, mutta pistää X360:n köhimään ja yskimään ja tekstuurit pompahtelemaan näkyviin. Joskus vähemmän on enemmän, mikä tulee selväksi planeettojen pinnalla seikkaillessa - tällaista niillä voisi hyvinkin oikeasti olla. Mass Effectin maailma on suurelta osin enemmänkin realistinen kuin utopistinen tulevaisuudenkuva. Erityisen paljon on panostettu hahmojen animaatioon, varsinkin lähikuvissa, kun niiden kanssa puhutaan. Outo varjostustekniikka saa kasvojen pinnan muljuilemaan, mutta muuten pelihahmot ovat eläväisempiä kuin missään muussa pelissä tähän asti.

Siihen antaa osansa myös erinomainen ääninäyttely, joka sekin hakee vertaistaan. Mukana on vain muutamia Hollywood-tähtiä, joiden nimi on tullut ennenkin kuultua, mutta lähes kaikki tekevät mahtavaa työtä. Hieman bassovoittoisempaa ääntä olisin toivonut kapteeni Andersonille, muiden hahmojen ulosanti sopi naamavärkkeihin kuin William Shatner Kirkiksi. Musiikkipuolella kuullaan enimmäkseen yksinkertaista elektronista pimputtelua, joka yltyy tunnelmannostattajaksi ainoastaan sankarillisimmissa kohdissa.

Kuten riveiltä ja niiden välistä on voinut lukea, eipä ole tullut vastaan peliä, joka näin voimakkaasti viekottelee uudelleenpelaamiseen. Mitä jos valitsenkin eri hahmon, jolla on eri taustahistoria? Mitä jos olenkin keskusteluissani tylympi, mitä jos en otakaan sitä tiettyä hahmoa sille tietylle planeetalle? Mitä jos käytänkin eri asetta, että saan hankittua lisää Xbox Liven gamerscore-pisteitä. Ennen kaikkea - mitä jos en olisikaan tehnyt sitä yhtä oleellista päätöstä lopputaistelussa? Bioware lupaa, että pelissä on monta erilaista loppua sekä niiden variaatioita, joihin vaikuttavat sekä matkan varrella, että lopussa tehdyt ratkaisut.

Tiedän pelanneeni niin sanottua roolipeliä, mutta minusta ei tunnu siltä. Kolmannen persoonan ammuskelu on kuitenkin niin iso osa peliä, että Mass Effectiä voisi ennemminkin kuvailla 'ryhmäpohjaiseksi räiskinnäksi, jossa on vahva, yksityiskohtainen ja laaja tarina, monipuoliset hahmonkehitysvaihtoehdot sekä hahmoja, joista oikeasti välittää.' Kunhan juoneen ja fiilikseen pääsee mukaan, Mass Effect on pelikokemus, jota ei halua lopettaa, ennenkuin sen on nähnyt kokonaan. Se ei tipauttanut leukojani totaalisesti, mutta piti otteessaan loppuun asti - ja sen jälkeen halusin lisää.