Star Wars: The Old Republic
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | MMORPG-pelit |
Pelaajia: | verkkopeli |
Ikärajoitus: | 16 |
Kehittäjä: | BioWare |
Julkaisija: | LucasArts |
Julkaisupäivä: | 20.12.2011 |
Pelin kotisivut |
Tähtien Sota netissä, otto kaksi
Uutta MMORPG:tä testatessa mielessäni on aina pari kysymystä. Ensimmäinen kysymyksistä on, että onko kehitystiimille annettu aikaa pistää kasaan jotain, jonka rinnalla World of Warcraft ei ole valmistakin valmiimmaksi hiottu, ohittamattoman kirkas timantti? Yleensä vähintäänkin yhtä tärkeänä mietteenä on ollut huoli siitä, että onko kysymyksessä taas uusi kunkun klooni, vai olisi nyt kysymyksessä se yrittäjä, joka hyökkää markkinoille aseinaan runsasti omia ideoita, niin sisällön kuin pelimekaniikan suhteen. Legendaarisen Biowaren Star Wars: The Old Republic on isolla budjetilla tuotettu perinteiseen muottiin istuva MMO, joka ei häpeile vastaustaan ensimmäiseen kysymykseen, mutta omaperäisyydestä kysyttäessä vastaukseen sekoittuu hieman tuskastunutta yskähtelyä.
Vaan eipä Biowarelta aivan ilman omia aseita sotaan ole lähdetty. SWTOR:n suurimpana vahvuutena on alusta alkaen mainostettu yksinpelimäistä, ääninäyteltyä tarinankerrontaa verrattuna muihin verkkopeleihin. Homma toimiikin erinomaisesti, ja antaa pelille paljon sellaista tunnelmaa, jota on aikaisemmin saanut hakea yksinpelien puolelta. Luokkakohtaisien tehtävien taustoista ja tapahtumista rakentuu hahmoluokan koko 50 kokemustasoa käsittävä tarina, joka on SWTOR:n valttikortti, kun yritetään pitää pelaajia maksamassa kuukausimaksuja. Aikaisemmissa MMORPG:ssä toisen hahmon aloittamisen edut ovat yleensä rajoittuneet lähinnä pelimekaniikan muutoksiin, nyt kaupan päälle saa kokonaan uuden tarinan.
Valtaosa tehtävistä otetaan vastaan ja palautetaan Mass Effect -tyyliin toteutetun dialogin saattelemana. Sen aikana saa toteuttaa omaa itseään, tai roolihahmoaan, valitsemalla vastauksiaan "Hyvä - Neutraali - Paha" -sektorien vaihtoehdoista. Ilahduttavasti Imperiumin joukot eivät ole sidottuja pahisteluun sen enempää kuin Tasavallan hahmot halinalleiluun. Itse valitsin luokakseni Imperiumin Sith Inquisitorin ja päätin häntä pelata niin pahana kuin sielu sallii. Täytyykin sanoa, että roolihahmon päästämille sutkautuksille on tullut naureskeltua ihan ääneen monen monta kertaa. Pelin mittaan on tullut kidutettua läjäpäin viattomia, varastettua lääkkeitä sairailta lapsilta, tapettua tarpeettomasti alamaisia ja näin edespäin. Homma viihdyttää lähinnä huumorinarvon takia, ei koska olisin sairas, sadistinen paskiainen... kai.
Ihan täyteläistä roolipelikokemusta SWTOR ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan. Valinnat tehtävissä harvoin vaikuttavat varsinaiseen pelisisältöön mitenkään, vaan eroavaisuudet rajoittuvat keskustelun toisen osapuolen dialogiin, sekä kerättäviin light ja dark side -pisteisiin. Näihin pisteisiin liittyy toinen merkittävä ongelma, eli se, että kun moraalisen suuntansa on valinnut, kannattaa siihen suuntaan mennä niin pitkälle kuin pääsee, sillä osa varusteista on rajoitettu vain pahiksista ryöttäisimmille tai hyviksistä kirkassilmäisimmille. Erityisesti hahmon optimoinnista kiinnostuiden pelaajien valintoja tämä rajoittaa ikävästi. Pariin kertaan olisin kyllä valinnut jotain vähän vähemmän mielipuolista vaihtoehtoa dialogissa, kuin mitä tähtipsykopaatillani oli pahispuolelta tarjota, mutta uusi valosapeli oli prioriteettilistalla ennen virtuaaliviattomien hyvinvointia.
Varsinainen pelaaminen ja taistelu ovatkin sitten astetta tutumpaa kauraa. Aluksi valitaan puoli Imperiumin ja Tasavallan väliltä, sitten hahmoluokka. Hahmoluokkia on neljä per puoli, ja ne jakautuvat ensimmäisten kokemustasojen jälkeen kahteen vaihtoehtoon. Hahmoluokkien tarinoita on kuitenkin tarjolla vain se 8 kappaletta, eli saman emoluokan aliluokat jakavat samaiset tehtävät ja dialogit. Kullakin aliluokista on 3 taitopuuta, joiden välillä tasoista saatavat taitopisteet sitten jaetaan. Hyvin perinteisesti hahmosta tehdään vahingon tekemiseen, sen ottamiseen tai paranteluun painottava. Ihan onneton taistelija parantajakaan ei kuitenkaan ole, vaan tehtävien suorittaminen onnistuu hahmolla kuin hahmolla vähintään kohtuullisesti.
Oma Sithini hoitaa rähinän ampumalla erilaisia salamoita sormistaan, rajoittamalla vastustajien liikehdintää ja heittelemällä väleihin parannusloitsuja, siinä missä muut hahmoluokat turvautuvat laserpyssyihin, valomiekkoihin ja sen sellaiseen. Kokonaisuutena taistelu on hyvin samankaltaista World of Warcraftin tai minkä tahansa muun tuoreehkon MMORPG:n kanssa, ja tästä muotoutui omalla kohdallani ylivoimaisesti pelin suurin heikkous: Niin toimivaa kuin homma onkin, tätä on tullut jauhettua nyt jo 7+ vuotta, eivätkä valomiekat miekkojen ja laserpyssyt jousien tilalla pelikokemusta juurikaan muuta.
Valopilkkuna taistelussa toimivat kuitenkin pelaajan tietokoneohjatut kumppanit, joita tarinan mittaan tarttuu mukaan useampia, vaikka mukanaan voi pitää vain yhtä kerrallaan. Kumppaneita pitää käskyttämisen lisäksi myös varustaa, mikä antaa mukavasti lisäsyvyyttä varustelurumbaan. Irtoaapa heiltä pelin mittaan myös muutama sivutehtävä. Ilahduttavasti tylsät craftaustehtävät eivät enää sido pelaajaa paikoilleen, vaan ne hoidetaan miehistöä käskyttämällä, mikä teki ensimmäistä kertaa MMORPG-historiassa omien kamojen kokoamisesta myös minulle varteenotettavan vaihtoehdon.
Kovin kauaa ei pelaajan tarvitse tähtitonttuaan tahkoa, ennenkuin alla on oma avaruusalus, jolla siirrytään planeetalta toiselle. Pelialue koostuu kourallisesta planeettoja, joiden sisältö on suunniteltu tietyn tasoisille hahmoille. Vaikka ideana vapaa liikkuminen galaksissa kuulostaa kiehtovalta, käytännössä kyseessä on vain keskimääräistä parempi naamiointi instansoidulta alueelta toiselle siirtymiselle. Alusta ei itse ohjasteta eikä vapaasta liikkumisesta avaruudessa voi puhua.
Planeetat itsessään ovat ihan kivoja, kaikentyyppiset maastot aavikosta vehreään metsään on käytetty hyväksi. Isoimmat kaupungit ovat hienoa katseltavaa, ja oman aluksensa kautta pelaaja pääsee milloin tahansa "keskuslaivastoon", josta löytyy kaikki tarvittava. Kokonaisuutena kokemus on hieman putkimaisen oloinen, sillä aluksella planeetalta toiselle matkustaminen rikkoo tutkimusmatkailun illuusion, jos sellainen pääsee jossain vaiheessa syntymään.
Tehtävien varsinainen suorittaminen on kovin tuttua: Tapa 10 näitä, kerää 20 noita, väännä vipua ja palaa keräämään palkintosi. Tarinankerronnan korkea taso pitää onneksi mielenkiintoa yksinkertaisiinkin tehtäviin yllä ihan hyvin, ja tehtävien pituus pidetään kohtuullisella tasolla, eli tuhannen jedikeijun siipiä ei joudu yhteen putkeen keräämään. Aikaansa voi kuluttaa myös yksinkertaisissa avaruustehtävissä, joissa hiiren kursorilla osoitellen räiskitään lasereilla ja ohjuksilla vastapuolen aluksia avaruusromuksi. Muutaman tehtävän jaksoin, sitten... en.
Vaikka SWTOR on MMO:ksi äärimmäisen helposti pelattavissa aivan yksistään ja muut tähtien sankarit täysin huomiotta jättäen, pystyy lähes kaiken sisällön jakamaan kaverin tai tuntemattoman kanssa. Tehtävien dialogissa heitetään noppaa siitä, kenen valinta vaikuttaa, joskin dark/light pisteet saa aina oman valintansa mukaisesti. Samalla logiikalla horistaan myös Heroic-tason tehtävissä, joiden suorittamiseen suositellaan tehtävästä riippuen kahdesta neljään pelaajaa, sekä instansoiduissa tyrmissä eli Flashpointeissa, joihin on asiaa vain täydellä ryhmällä. Tämä tosin sillä varauksella, että puuttuvia pelaajia voivat paikata pelaajan tietokonekumppanit, joskin yleensä aika keskinkertaisella menestyksellä.
Siinä missä Heroic-tehtävät ovat vain normaalia vaikeampia tehtäviä planeetoilla, Flashpointteihin liittyy yleensä enemmän tarinaa ja vastaan kävelee pomovastustajia, joilta on luvassa herkullista loottia. Pyhä tankki-parantaja-vahingontekijät trio on tarpeen ja varusteista heitetään need/greed-noppaa monesta muusta pelistä tuttuun tapaan. Parhaimmillaan vahvaa tarinankerrontaa oli ilahduttavalla tavalla sotkettu mukaan tyrmänjuoksuun, tylsimmillään kulutettiin puolisen tuntia vihollisia lahtaamalla, kunnes niitä ei enää ollut. Kokemuksena, jälleen kerran, aika tuttua juttua. Loppupeleissä on tarjolla myös suuremmilla pelaajamäärille tarkoitettuja isompia tyrmiä, sekä vaikeampia versioita kaikista edellämainituista.
Tarjolla on myös pelaajien välisiä taisteluita. Näistä testasin vasta instansoituja kahden osapuolen välisiä taisteluita. Pelaaja pistää itsensä jonoon ja päätyy johonkin kolmesta vaihtoehdosta, joista ylivoimaisesti useimmin tuntui omalle kohdalleni osuvan ihan mainio Huttball. Vaikka PvP-taistelu itsessään ei pelimekaniikkojen myötä kovin tuoreelta tunnukaan, Huttballissa hauska, amerikkalaiseen jalkapalloon pohjautuva idea pallon kuljetuksesta ja syöttelystä kohti vastustajan päätyä toimii loistavasti. Myöhemmin tarjolla on myös isompi, pelaajien välisiin taisteluihin tarkoitettu alue.
Tämä arvostelu on kirjoitettu n. 80 pelitunnin kohdalla. Sitä, mitä SWTOR:llä on tarjota sitten, kun tasot on saavutettu, en vielä tietenkään osaa sanoa. Jos pelaamiseni jatkuu tarpeeksi pitkään ja koen sillä olevan mitään arvoa, raportoin loppupeleistä erillisessä jutussa. Täten arvostelu on kiistatta vajaa, mutta toisaalta, jos ensimmäiset 100 tuntia eivät kuulosta millään tavalla kiinnostavalta, liekö peli ostamisen arvoinen kuitenkaan? Jos taas kuulostaa siltä, että peli voisi olla oma juttu, niin 100 tuntia ei ole mitenkään huono saldo yhdeltä peliltä.
Star Wars: The Old Republic on ehdottomasti vakuuttavin isku WoW:n valtaistuimen jaloille tähän mennessä. Toteutus on laadukasta, Star Warsista pitävät lähes kaikki, tarinankerronta on omassa genressään ylivoimaista, eikä ensimmäisten päivien jonotuksia ja vähän venyneitä päivityssessioita lukuunottamatta palvelinongelmien kanssa ole juuri painittu. Bugeja toki riittää, osa aika pahojakin, mutta tälläistä on elämä tuoreiden MMO:den kanssa. Täten pelin suurimmaksi kompastuskiveksi nouseekin juuri se, että peli maistuu, tuoksuu ja tuntuu liian tutulta.
Bioware on jo ehtinyt puolustautua toteamalla, että ovathan vaikkapa kaikki FPS-pelitkin kovin samankaltaisia. Miksi Biowaren siis odotettiin uudistavan MMO-genreä jotenkin rankemmalle kädellä? Valitettavasti se, että pelaajalla on muutaman tunnin pelaamisen jälkeen tunne, että tätä olen nyt tehnyt jo vuosikaudet, on ongelma, eikä se yliyksinkertaistetuilla "mutta kun muutkin" -heitoilla mihinkään haihdu. MMORPG:t jäävät siis edelleen odottamaan todellista pakan sekoittajaa, mutta jos "WoW avaruudessa, tarinalla" ei särähdä korviin muuten kuin liikatoiston takia, niin SWTOR on kelpo viihdettä.
Tähtitieteellisesti tarinaa
Vaan eipä Biowarelta aivan ilman omia aseita sotaan ole lähdetty. SWTOR:n suurimpana vahvuutena on alusta alkaen mainostettu yksinpelimäistä, ääninäyteltyä tarinankerrontaa verrattuna muihin verkkopeleihin. Homma toimiikin erinomaisesti, ja antaa pelille paljon sellaista tunnelmaa, jota on aikaisemmin saanut hakea yksinpelien puolelta. Luokkakohtaisien tehtävien taustoista ja tapahtumista rakentuu hahmoluokan koko 50 kokemustasoa käsittävä tarina, joka on SWTOR:n valttikortti, kun yritetään pitää pelaajia maksamassa kuukausimaksuja. Aikaisemmissa MMORPG:ssä toisen hahmon aloittamisen edut ovat yleensä rajoittuneet lähinnä pelimekaniikan muutoksiin, nyt kaupan päälle saa kokonaan uuden tarinan.
Valtaosa tehtävistä otetaan vastaan ja palautetaan Mass Effect -tyyliin toteutetun dialogin saattelemana. Sen aikana saa toteuttaa omaa itseään, tai roolihahmoaan, valitsemalla vastauksiaan "Hyvä - Neutraali - Paha" -sektorien vaihtoehdoista. Ilahduttavasti Imperiumin joukot eivät ole sidottuja pahisteluun sen enempää kuin Tasavallan hahmot halinalleiluun. Itse valitsin luokakseni Imperiumin Sith Inquisitorin ja päätin häntä pelata niin pahana kuin sielu sallii. Täytyykin sanoa, että roolihahmon päästämille sutkautuksille on tullut naureskeltua ihan ääneen monen monta kertaa. Pelin mittaan on tullut kidutettua läjäpäin viattomia, varastettua lääkkeitä sairailta lapsilta, tapettua tarpeettomasti alamaisia ja näin edespäin. Homma viihdyttää lähinnä huumorinarvon takia, ei koska olisin sairas, sadistinen paskiainen... kai.
Ihan täyteläistä roolipelikokemusta SWTOR ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan. Valinnat tehtävissä harvoin vaikuttavat varsinaiseen pelisisältöön mitenkään, vaan eroavaisuudet rajoittuvat keskustelun toisen osapuolen dialogiin, sekä kerättäviin light ja dark side -pisteisiin. Näihin pisteisiin liittyy toinen merkittävä ongelma, eli se, että kun moraalisen suuntansa on valinnut, kannattaa siihen suuntaan mennä niin pitkälle kuin pääsee, sillä osa varusteista on rajoitettu vain pahiksista ryöttäisimmille tai hyviksistä kirkassilmäisimmille. Erityisesti hahmon optimoinnista kiinnostuiden pelaajien valintoja tämä rajoittaa ikävästi. Pariin kertaan olisin kyllä valinnut jotain vähän vähemmän mielipuolista vaihtoehtoa dialogissa, kuin mitä tähtipsykopaatillani oli pahispuolelta tarjota, mutta uusi valosapeli oli prioriteettilistalla ennen virtuaaliviattomien hyvinvointia.
Kautta laserin ja salaman
Varsinainen pelaaminen ja taistelu ovatkin sitten astetta tutumpaa kauraa. Aluksi valitaan puoli Imperiumin ja Tasavallan väliltä, sitten hahmoluokka. Hahmoluokkia on neljä per puoli, ja ne jakautuvat ensimmäisten kokemustasojen jälkeen kahteen vaihtoehtoon. Hahmoluokkien tarinoita on kuitenkin tarjolla vain se 8 kappaletta, eli saman emoluokan aliluokat jakavat samaiset tehtävät ja dialogit. Kullakin aliluokista on 3 taitopuuta, joiden välillä tasoista saatavat taitopisteet sitten jaetaan. Hyvin perinteisesti hahmosta tehdään vahingon tekemiseen, sen ottamiseen tai paranteluun painottava. Ihan onneton taistelija parantajakaan ei kuitenkaan ole, vaan tehtävien suorittaminen onnistuu hahmolla kuin hahmolla vähintään kohtuullisesti.
Oma Sithini hoitaa rähinän ampumalla erilaisia salamoita sormistaan, rajoittamalla vastustajien liikehdintää ja heittelemällä väleihin parannusloitsuja, siinä missä muut hahmoluokat turvautuvat laserpyssyihin, valomiekkoihin ja sen sellaiseen. Kokonaisuutena taistelu on hyvin samankaltaista World of Warcraftin tai minkä tahansa muun tuoreehkon MMORPG:n kanssa, ja tästä muotoutui omalla kohdallani ylivoimaisesti pelin suurin heikkous: Niin toimivaa kuin homma onkin, tätä on tullut jauhettua nyt jo 7+ vuotta, eivätkä valomiekat miekkojen ja laserpyssyt jousien tilalla pelikokemusta juurikaan muuta.
Valopilkkuna taistelussa toimivat kuitenkin pelaajan tietokoneohjatut kumppanit, joita tarinan mittaan tarttuu mukaan useampia, vaikka mukanaan voi pitää vain yhtä kerrallaan. Kumppaneita pitää käskyttämisen lisäksi myös varustaa, mikä antaa mukavasti lisäsyvyyttä varustelurumbaan. Irtoaapa heiltä pelin mittaan myös muutama sivutehtävä. Ilahduttavasti tylsät craftaustehtävät eivät enää sido pelaajaa paikoilleen, vaan ne hoidetaan miehistöä käskyttämällä, mikä teki ensimmäistä kertaa MMORPG-historiassa omien kamojen kokoamisesta myös minulle varteenotettavan vaihtoehdon.
Pelimaailmat
Kovin kauaa ei pelaajan tarvitse tähtitonttuaan tahkoa, ennenkuin alla on oma avaruusalus, jolla siirrytään planeetalta toiselle. Pelialue koostuu kourallisesta planeettoja, joiden sisältö on suunniteltu tietyn tasoisille hahmoille. Vaikka ideana vapaa liikkuminen galaksissa kuulostaa kiehtovalta, käytännössä kyseessä on vain keskimääräistä parempi naamiointi instansoidulta alueelta toiselle siirtymiselle. Alusta ei itse ohjasteta eikä vapaasta liikkumisesta avaruudessa voi puhua.
Planeetat itsessään ovat ihan kivoja, kaikentyyppiset maastot aavikosta vehreään metsään on käytetty hyväksi. Isoimmat kaupungit ovat hienoa katseltavaa, ja oman aluksensa kautta pelaaja pääsee milloin tahansa "keskuslaivastoon", josta löytyy kaikki tarvittava. Kokonaisuutena kokemus on hieman putkimaisen oloinen, sillä aluksella planeetalta toiselle matkustaminen rikkoo tutkimusmatkailun illuusion, jos sellainen pääsee jossain vaiheessa syntymään.
Tehtävien varsinainen suorittaminen on kovin tuttua: Tapa 10 näitä, kerää 20 noita, väännä vipua ja palaa keräämään palkintosi. Tarinankerronnan korkea taso pitää onneksi mielenkiintoa yksinkertaisiinkin tehtäviin yllä ihan hyvin, ja tehtävien pituus pidetään kohtuullisella tasolla, eli tuhannen jedikeijun siipiä ei joudu yhteen putkeen keräämään. Aikaansa voi kuluttaa myös yksinkertaisissa avaruustehtävissä, joissa hiiren kursorilla osoitellen räiskitään lasereilla ja ohjuksilla vastapuolen aluksia avaruusromuksi. Muutaman tehtävän jaksoin, sitten... en.
Avaruudessa kaikki kuulevat huutosi
Vaikka SWTOR on MMO:ksi äärimmäisen helposti pelattavissa aivan yksistään ja muut tähtien sankarit täysin huomiotta jättäen, pystyy lähes kaiken sisällön jakamaan kaverin tai tuntemattoman kanssa. Tehtävien dialogissa heitetään noppaa siitä, kenen valinta vaikuttaa, joskin dark/light pisteet saa aina oman valintansa mukaisesti. Samalla logiikalla horistaan myös Heroic-tason tehtävissä, joiden suorittamiseen suositellaan tehtävästä riippuen kahdesta neljään pelaajaa, sekä instansoiduissa tyrmissä eli Flashpointeissa, joihin on asiaa vain täydellä ryhmällä. Tämä tosin sillä varauksella, että puuttuvia pelaajia voivat paikata pelaajan tietokonekumppanit, joskin yleensä aika keskinkertaisella menestyksellä.
Siinä missä Heroic-tehtävät ovat vain normaalia vaikeampia tehtäviä planeetoilla, Flashpointteihin liittyy yleensä enemmän tarinaa ja vastaan kävelee pomovastustajia, joilta on luvassa herkullista loottia. Pyhä tankki-parantaja-vahingontekijät trio on tarpeen ja varusteista heitetään need/greed-noppaa monesta muusta pelistä tuttuun tapaan. Parhaimmillaan vahvaa tarinankerrontaa oli ilahduttavalla tavalla sotkettu mukaan tyrmänjuoksuun, tylsimmillään kulutettiin puolisen tuntia vihollisia lahtaamalla, kunnes niitä ei enää ollut. Kokemuksena, jälleen kerran, aika tuttua juttua. Loppupeleissä on tarjolla myös suuremmilla pelaajamäärille tarkoitettuja isompia tyrmiä, sekä vaikeampia versioita kaikista edellämainituista.
Tarjolla on myös pelaajien välisiä taisteluita. Näistä testasin vasta instansoituja kahden osapuolen välisiä taisteluita. Pelaaja pistää itsensä jonoon ja päätyy johonkin kolmesta vaihtoehdosta, joista ylivoimaisesti useimmin tuntui omalle kohdalleni osuvan ihan mainio Huttball. Vaikka PvP-taistelu itsessään ei pelimekaniikkojen myötä kovin tuoreelta tunnukaan, Huttballissa hauska, amerikkalaiseen jalkapalloon pohjautuva idea pallon kuljetuksesta ja syöttelystä kohti vastustajan päätyä toimii loistavasti. Myöhemmin tarjolla on myös isompi, pelaajien välisiin taisteluihin tarkoitettu alue.
4TW vai F2P
Tämä arvostelu on kirjoitettu n. 80 pelitunnin kohdalla. Sitä, mitä SWTOR:llä on tarjota sitten, kun tasot on saavutettu, en vielä tietenkään osaa sanoa. Jos pelaamiseni jatkuu tarpeeksi pitkään ja koen sillä olevan mitään arvoa, raportoin loppupeleistä erillisessä jutussa. Täten arvostelu on kiistatta vajaa, mutta toisaalta, jos ensimmäiset 100 tuntia eivät kuulosta millään tavalla kiinnostavalta, liekö peli ostamisen arvoinen kuitenkaan? Jos taas kuulostaa siltä, että peli voisi olla oma juttu, niin 100 tuntia ei ole mitenkään huono saldo yhdeltä peliltä.
Star Wars: The Old Republic on ehdottomasti vakuuttavin isku WoW:n valtaistuimen jaloille tähän mennessä. Toteutus on laadukasta, Star Warsista pitävät lähes kaikki, tarinankerronta on omassa genressään ylivoimaista, eikä ensimmäisten päivien jonotuksia ja vähän venyneitä päivityssessioita lukuunottamatta palvelinongelmien kanssa ole juuri painittu. Bugeja toki riittää, osa aika pahojakin, mutta tälläistä on elämä tuoreiden MMO:den kanssa. Täten pelin suurimmaksi kompastuskiveksi nouseekin juuri se, että peli maistuu, tuoksuu ja tuntuu liian tutulta.
Bioware on jo ehtinyt puolustautua toteamalla, että ovathan vaikkapa kaikki FPS-pelitkin kovin samankaltaisia. Miksi Biowaren siis odotettiin uudistavan MMO-genreä jotenkin rankemmalle kädellä? Valitettavasti se, että pelaajalla on muutaman tunnin pelaamisen jälkeen tunne, että tätä olen nyt tehnyt jo vuosikaudet, on ongelma, eikä se yliyksinkertaistetuilla "mutta kun muutkin" -heitoilla mihinkään haihdu. MMORPG:t jäävät siis edelleen odottamaan todellista pakan sekoittajaa, mutta jos "WoW avaruudessa, tarinalla" ei särähdä korviin muuten kuin liikatoiston takia, niin SWTOR on kelpo viihdettä.
Star Wars: The Old Republic (Tietokonepelit)
Bioware korjaa yhden genren ilmeisistä puutteista, mutta muilla osa-alueilla olisi saanut ottaa rohkeampia askeleita luodakseen omanlaisensa MMO-kokemuksen.
- Toteutus laatutyötä
- Kunnollinen, ääninäytelty tarinankerronta on tervetullut lisä genreen
- Tietokoneohjastetut kumppanit ovat muutakin kuin pala lihaa
- Taistelut ja tehtävät ovat aivan liian tutun oloista puuhaa
- Dialogi luo tunnelmaa, mutta ei juuri vaikuta pelin sisältöön
- Vapaasti galaksissa seikkailun tuntua ei pääse syntymään
Keskustelut (17 viestiä)
Rekisteröitynyt 10.04.2007
17.01.2012 klo 23.41
MMO:lla ei ole mitään kiveenhakattua kontrollimekaniikkaa, ja sekös tästäkin pelistä teki niin instaskipin.
Rekisteröitynyt 28.12.2007
18.01.2012 klo 12.47
"Dialogi luo tunnelmaa, mutta ei juuri vaikuta pelin sisältöön" ja arvostelun aiemmat viittaukset vaikuttavat hieman omituisilta ottaen huomioon, että jo Wikipediakin sanoo: "Players' choices permanently open or close storylines" ja "a branching storyline affected by players' moral choices".
18.01.2012 klo 12.49
Itse olen nyt pelannu kahdella hahmolla lvl 30 asti ja useammassakin questissä huomannut, jotka olen tehnyt eritavalla molemmilla hahmoilla, että valinnat kyllä vaikuttavat. Esim. Black Talon flashpoint on alultaan täysin erilainen jos jätätkin kapteenin henkiin. Useammassa tehtävässä voit hoitaa homman puhumalla oikein ja näin välttää tappelun. Eräässä warrior questissä voit puhumalla saada kaksi eri vihollista tappamaan toisensa sen sijaan että itse laittelisit levyyn molempia.
Erittäin viihdyttävä ja ainakin tähän mennessä jokainen tarina vaikuttaa mukaansa tempaavalta + companionien omat tarinat siihen päälle vielä. Pelkästään tästä yksin pelistä maksaisi sen 40e jos ei end game kiinnosta. Itse keskityn tarinaan.
18.01.2012 klo 12.50
Hyödynnetäänkö pelissä millään muotoa sitä, että pelaajat tosiaankin pelaavat esimerkiksi Jedeillä tai Sitheillä, toistensa vihollisilla?
"Dialogi luo tunnelmaa, mutta ei juuri vaikuta pelin sisältöön" ja arvostelun aiemmat viittaukset vaikuttavat hieman omituisilta ottaen huomioon, että jo Wikipediakin sanoo: "Players' choices permanently open or close storylines" ja "a branching storyline affected by players' moral choices".
Ja kyllä pitää paikkansa että avaa ja sulkee mahdollisuuksia. Esim. rekryätkö joukot sotaan vai tapatko kaikki. Loppu puolella myös porukka jotka olet jättänyt henkiin muistavat sinua postilla tai jossain muussa tilanteessa
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
18.01.2012 klo 13.09
Mitä juonikuvioihin tulee, niin kyllä, asiat etenevät valinnoista riippuen eri tavalla, mutta taas kerran, samaan varsinaiseen "pelilliseen sisältöön" sitä tuntui ainakin muilta pelaajilta kysymäni perusteella päätyvän, eri introilla ja outroilla vain.
18.01.2012 klo 14.04
Huvittaa tuo "MMO-genre", jos MMO on genre, niin se on samassa mielessä genre kuin RPG. Ja RPG voi olla vaikka fpsrpg, rtsrpg yms.
MMO:lla ei ole mitään kiveenhakattua kontrollimekaniikkaa, ja sekös tästäkin pelistä teki niin instaskipin.
Ai siis?
"Ajopeleistä" löytyy simua, arcadea, täys showpelleilyä ja vaikka mitä. plus lukeehan tuolla että MMORPG. eli mikä on valituksesi aihe?
18.01.2012 klo 14.09
Halo MMO, Cod MMO, Gran Turismo MMO, Dragon Age MMO, Dead Space MMO...
18.01.2012 klo 18.16
18.01.2012 klo 19.03
ööh niin siis onko tämä KOTOR 3 kun tuo kansikuvakin on ihan KOTORin tyyliä
Siis joo ja ei. Tavallaan on koska laajat storyt ja niin päin pois. Yhden laajasti muuttuvan tarinan sijasta on 8 erilaista isompaa tarinaa. Joku sanoisi Kotor 3,4 ja 5. Kuitenkin peli on MMO ja runsaasti sisältöä löytyy max leveleillä.
Kuten arvostelussa mainitaan se on vajaa, koska pelin toista osaa ei ollenkaan testattu. Omasta mielestä se on ihan viihdyttävää. Parhaiten julkaistu MMO tähän astisista. Tunnelma on kohdillaan. Perus mmota, mutta ei se koskaan muuta koittanut ollakkaan. 90 pistettä antaisin itse. Yllättävän hyvä asiakaspalvelu ollut ja hyvin ongelmaton pelikokemus.
Rekisteröitynyt 04.09.2011
19.01.2012 klo 01.03
sitten pelätään sitä kun muutkin firmat päättävät alkaa tekemään MMOita kunnon jatkojen sijaan. tässä tulee sosiaalisuusgimmick ja valtaisat tulot+piratismin esto yhdellä iskulla
Halo MMO, Cod MMO, Gran Turismo MMO, Dragon Age MMO, Dead Space MMO...
Tuskin mikään huono idea. Ite en Kotoreista pahemmin välittänyt. SWTOR iski paljon kovempaa. Mutta tämähän on vaan nykyaikaa, että pitää olla nettipeli, ja mmo:t on ihan kivoja. Arvostelija tekee väärin verratessaan tätä WoWiin. Tämä ei ole mikään WoW-klooni. Sen sijaan yleisesti muihin MMORGP peleihin tätä voi verrata. Mutta joo päälimmäisenä jäi käteen, että kaiken odotuksen ja hehkutuksen jälkeen jotain puuttuu.
19.01.2012 klo 01.25
Täytyy kommentoida tuohon:"Dialogi luo tunnelmaa, mutta ei juuri vaikuta pelin sisältöön."
Itse olen nyt pelannu kahdella hahmolla lvl 30 asti ja useammassakin questissä huomannut, jotka olen tehnyt eritavalla molemmilla hahmoilla, että valinnat kyllä vaikuttavat. Esim. Black Talon flashpoint on alultaan täysin erilainen jos jätätkin kapteenin henkiin. Useammassa tehtävässä voit hoitaa homman puhumalla oikein ja näin välttää tappelun. Eräässä warrior questissä voit puhumalla saada kaksi eri vihollista tappamaan toisensa sen sijaan että itse laittelisit levyyn molempia.
Ja onko joku muu flashpoint Black Talonin jälkeen tuon tapainen? Ei ole. Ensimmäinen tehty huolella, että pelaajat saisivat siitä kuvan myöhempien olevan yhtä kiinnostavia. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole.
"Eräässä warrior questissä voit puhumalla saada kaksi eri vihollista tappamaan toisensa sen sijaan että itse laittelisit levyyn molempia. "
Ja lopputulos eroaa näillä valinnoilla... miten? Kaksi eri vihollista jotka kuolevat valinnoista riippumatta, jee jee. On vapaa maailma jne.
19.01.2012 klo 01.27
Arvostelija tekee väärin verratessaan tätä WoWiin. Tämä ei ole mikään WoW-klooni. Sen sijaan yleisesti muihin MMORGP peleihin tätä voi verrata.
Täh? Totta kai peliä verrataan markkinajohtajaan, peliin jota kaikki MMO-pelurit pelaavat, että voidaan päätellä, onko tässä pelissä mitään tehty yhtä hyvin. Vastaus on että ei ole.
19.01.2012 klo 12.20
Arvostelija tekee väärin verratessaan tätä WoWiin. Tämä ei ole mikään WoW-klooni. Sen sijaan yleisesti muihin MMORGP peleihin tätä voi verrata.
Täh? Totta kai peliä verrataan markkinajohtajaan, peliin jota kaikki MMO-pelurit pelaavat, että voidaan päätellä, onko tässä pelissä mitään tehty yhtä hyvin. Vastaus on että ei ole.
Eihän CODejakaan juuri vertailla toisiinsa, Haloihin tai siihen saman genren kuninkaaseen? Todella paljon on samaa mutta jostain syystä muiden genrejen kanssa ne painetaan villasella, edes GTAhan ei enää vertailla muita avoimen maailman pelejä
Mutta heti kun joku tekee MMOn niin heti alkaa huuto "Onko parempi kuin WoW?"
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
19.01.2012 klo 15.34
Eihän CODejakaan juuri vertailla toisiinsa, Haloihin tai siihen saman genren kuninkaaseen? Todella paljon on samaa mutta jostain syystä muiden genrejen kanssa ne painetaan villasella, edes GTAhan ei enää vertailla muita avoimen maailman pelejä
Mutta heti kun joku tekee MMOn niin heti alkaa huuto "Onko parempi kuin WoW?"
Kun kirjoitan arvostelun, tähtään siihen, että lukija tietäisi tekstin päätteeksi millainen peli on kyseessä, ja sitä kautta voisiko peli olla hänelle hintansa arvoinen. Koska lähes kaikki MMORPG:den ystävät ovat WoW:tä pelanneet, niin vertaukset ja rinnastukset ovat oiva työkalu tämän tiedon välittämiseen.
Toisikseen MMORPG:t eivät nyt ole aivan kuten muut mainisemasi muut pelit. MMO:ta taotaan kuukausia, ja näistä maksetaan kuukausimaksuja, ja tunteja pistetään peliin tyypillisesti sellaisissa määrin, ettei kahden pelaaminen valtaosalle ole mikään vaihtoehto. Tämän vuoksi kysymys "mikä kaikista MMORPG:stä on se pelaamisen arvoinen" on ihan perusteltu, ja kun se tällä saraa tuntuu suurimmalle osalle ihmisistä olevan WoW, niin miksipä tätä vastakkainasettelua välttäisin.
Voin luvata, että jos ja kun joku julkaisee MMORPG:n joka ei huuda ja kilju kasvoilleni omien ideoiden puutetta koko ajan, vertaukset jäävät vähemmälle.
20.01.2012 klo 12.33
sitten pelätään sitä kun muutkin firmat päättävät alkaa tekemään MMOita kunnon jatkojen sijaan. tässä tulee sosiaalisuusgimmick ja valtaisat tulot+piratismin esto yhdellä iskulla
Halo MMO, Cod MMO, Gran Turismo MMO, Dragon Age MMO, Dead Space MMO...
vtmb mmo.
harmillisesti jo tulossa kunnon jatkon sijaan.
mmo tuhonnu jo kaksi, kotor 3 ja vtmb.
21.01.2012 klo 14.47
harmillisesti jo tulossa kunnon jatkon sijaan.
mmo tuhonnu jo kaksi, kotor 3 ja vtmb.
Mitäköhän oikeen löpiset?
Vampire the Masquarade: Bloodlines oli Troikan tekele.
World of Darkness on CCP:n peli.
Ainut yhteinen asia niillä on sama universumi.
Vai onko nyt kerrottu jostain uudesta MMO:sta..?
Rekisteröitynyt 28.07.2009
04.02.2012 klo 21.17
Kirjoita kommentti