Rayman Origins
Arvioitu: | Playstation 3 |
Genre: | Tasohyppelypelit |
Pelaajia: | 1-4 |
Ikärajoitus: | 7 |
Kehittäjä: | Ubisoft |
Julkaisija: | Ubisoft |
Julkaisupäivä: | 25.11.2011 |
Pelin kotisivut |
Happy happy joy joy
Totuus Raymanista paljastuu. Zombiet ja mällit ja Monty Pythonin piirretyistä paenneet jättihirviöt mellakoivat, se on totta, mutta Rayman provosoi. Hän, keksipurkkia kuksineen sammakon äpärä Globox ja joukko Hemmo Paskiaisen sukulaisia pistävät naapurisovun koetukselle kuorsaamalla äänekkäästi. Kun zombiemummo köpöttelee ovelle koputtamaan, jengi koettaa piestä mummon, mutta he jäävätkin alakynteen aluksi. Peli ei paljoa selittele, mutta teuraaksi ns. pahikset alkavat päätyä, ns. sankareiden ryöstellessä pallukoita ja pelastellessa keijukaisia, joilla on palloa puserossa. Sinun siirtosi, Super Mario. Kerro parempi tarina. (Ei hän kerro. Enpä usko.)
Runneltuani nakkini viimeistä maailmaa edeltävässä tehtävässä - yritettyäni yhtä kohtaa 50-70 kertaa -, päätin vilkaista YouTubesta miten peli jatkuu. Vaikka luulin olevani tekelettä kurkkua myöten täynnä, unohduin tunneiksi seuraamaan toisten naurua ja kohellusta. Anarkistisia animaatioita jos arvostamme, Rayman Origins on melko juupelin korkeaa taidetta. Tyyli palauttaa mieleen läjäpäin samantyyppisiä asioita - Ren & Stimpy, Paavo Pesusieni, Earthworm Jim, Battletoads, Angry Birds -, joten lienee oikein kutsua tätä omaperäiseksi miksaukseksi. Kaikki villiys ja hulluus on harmoniassa. "Aiii jai jai jai! Bomp bomp bomp bomp!" Tuollaisen laulun saatat saada päähäsi pyörimään ratsastettuasi huilukäärmeellä instrumentti- ja aavikkomaailmassa ja pomppittuasi lihapullalta toisella ruoka-ja lämpötilamaailmassa.
Rayman Origins on vuoden tai useamman tasopomppu. Miksi pomppijana itseään pitävä tämän väliin jättäisi, sitä en tiedä, enkä keksinyt kunnollisia perusteluja omillekaan negatiivisille mielipiteilleni. Keksin jotakin, jep - sitten pelasin vielä kotvasen ja kyllästyin rasittavaan ruikutukseen.
Kentät on suunniteltu esimerkillisesti. Tämä on faktaa. Ne tosiaan ovat niin vekkuleita, että on hauskaa katsoa toisten menoa. Ne toimivat yksin tai 2-4 kaverin kanssa. Jos haluat juosta kentät läpi, tähän rohkaistaan: Sonic ei ole kieppunut näin tyylikkäästi. Jos aiot saavuttaa kaiken, salaiset huoneet löytyvät kyllä, mutta vain määrätietoisuudella, harjoittelulla ja sorminäppäryydellä keräät yli 300 kolikonkorviketta per kenttä. Verenmaun saa suuhun heti. Jos tahdot ottaa rennosti ja/tai seikkailla nappulan tai mummon kanssa, voitte pelata tuntikausia ilman stressiä - samoissa kentissä. Vaikeustasoja ei tarvita. Ne ovat läsnä.
Asennevikaisella - kyrsiintyneellä kriitikolla jouluruuhkassa - on ongelmia nautiskella. Läpi juostaessa Origins on hyvin helppo, kunnes saavutuksia täytyy palata muutama metsästämään. Lopulta, loppuhuipennuksen kunniaksi pelistä tulee sadistisen vaikea. Pari vuotta sitten New Super Mario Bros. Wii oli itselleni lievä pettymys. Se oli helpompi läpäistä kuin 80- ja 90-lukujen Mariot. Kenttien sataprosenttinen läpäisy oli haastavaa, mutta kaikenlainen "saavuttaminen" on mielestäni vaivalloista, toisin kuin on perinteinen loppua kohden tiivistyvä jännitys. Rayman Origins on lopulta aika pirun jännittävä, joten sitä ei sovi samalla ruoskalla silpaista. Yhtä kaikki, allekirjoittanut nauttii eniten vanhan koulukunnan tasaisesti vaikeista väännöistä.
Seikkailu on kestänyt aikansa... Raymanin on jahdattava konnaa pilvien korkeudella, putoavan romun keskellä. Hän tarraa köyteen ja heilauttaa itsensä täpärästi kahden sirkkelin välistä saavuttaakseen lopulta putken, jonka hän räjäyttää pommilla, jolloin putki kiepahtaa siten, että Rayman voi yrittää entistä pimeämpiä loikkia. Tämä on ratkaisevasti tyylikkäämmän näköistä, kuin laiskojen epäpelien leffamaiset reaktiotestivälinäytökset. Ja pelaaja pelaa! Hän kenties raivoaa keskiyöllä yrityskertojen 24-78 välillä ja ulostaa verta aamulla, mutta hän pelaa. Jos et pelkää spoilereita, katso täältä, miltä kuvailtu kohtaus näyttää ja tuntuu.
Jos Origins käyttäisi lisäelämiä - jos vaikkapa saisit lisäelämän kerran minuutissa -, se olisi vaikeampi, kuin legendaarinen Battletoads, tai sitten olen surkastunut vanhuuttani. Yrittää kuitenkin saa loputtomiin. Haasteet on rytmitetty iskevästi. Kuole pois, jos pallukat jäivät poimimatta, saat yrittää heti uudestaan. Jos pelaat Battletoadsia emulaattorilla, muutama kohtaus on vaikea pikatallennuksesta huolimatta. Niin olisi Raymanissakin!
Ulkoa opettelu on omanlaisensa huvi. Se ei välttämättä ole enää kivaa, jos pomotaistelussa suoritat kymmenennen kerran viisi rutiinia, jotka osaat jo unissasikin, ja kuolet väistämättä, kun pomo tekee ensi kertaa kuudennen rutiininsa. Hommahan olisi mahdollista tehdä niin, että pomo arpoisi seuraavaksi käyttämänsä vähemmän ylivertaisen hyökkäyksen, ja pelaaja joutuisi silmiä räpyttelemättä arvailemaan, minkä. Mutta hankalaa näin nätille ilmestykselle on vihoitella. Eräs pomo on rääkyvä, psykoottinen kuumailmapallo-hippieukko-pulu. Et välttämättä tahdo ohittaa tällaista tyyppiä sekunneissa.
Rayman ja hemmot hyppivät, lyövät, leijuvat luovasti, uivat valitettavasti ja usein ratsastavat hyttysillä, jolloin peli muuttuu sivuttain vieriväksi räiskinnäksi. Salahuoneiden asetelmat muistuttavat toisinaan puzzleja. Vaihtelevan kenttäsuunnittelun ansiosta tässä on puuhaa tarpeeksi. Huomautetaan kuitenkin, että peli on pitkä ja rutiinit tulevat tutuiksi nopeasti. Opittavat kyvyt – kuten leijuminen - voisivat olla mukana alusta saakka, mutta niitä pantataan pari minuuttia kenties opettelukynnyksen vuoksi. Kyky kutistua ei edes tuo peliin muuta, kuin lisää visuaalista kivaa. Siitä ei puutetta tule.
Tuleva klassikko Rayman Origins ei ole ainakaan omien pelattavuuteen liittyvien ideoidensa johdosta. Jos New Super Mario Bros. Wii ja Battletoads yhteen törmäisivät, osista voisi koota Rayman Originsin ja toisen vähemmän iskevän pelin. Vähintäänkin ajaton Origins on grafiikan ja musiikin vuoksi. Tästä olisi hyvin vaikeaa paremmaksi pistää muuten, kuin Hollywoodin piirroselokuvien budjetilla ja taiteilijoilla. Ajaton tasoloikka! Moisille on ollut tilausta siitä lähtien, kun niitä on ollut mahdollista tehdä - valitettavasti muotiin tulivat sysirumat ja sekavat 3D-sekoilut.
Rayman Origins on lajityypin ehdotonta kärkeä sitten tuon tragedian. Konsolien latauspalveluista löytyy muutamia reippahasti omaperäisempiä pikkupelejä, jotka ovat myös erittäin komeita, mutta ladattavaksi peliksi alunperin tarkoitettu Origins loistaa sisällön määrässä, eikä määrä tule laadun kustannuksella.
Runneltuani nakkini viimeistä maailmaa edeltävässä tehtävässä - yritettyäni yhtä kohtaa 50-70 kertaa -, päätin vilkaista YouTubesta miten peli jatkuu. Vaikka luulin olevani tekelettä kurkkua myöten täynnä, unohduin tunneiksi seuraamaan toisten naurua ja kohellusta. Anarkistisia animaatioita jos arvostamme, Rayman Origins on melko juupelin korkeaa taidetta. Tyyli palauttaa mieleen läjäpäin samantyyppisiä asioita - Ren & Stimpy, Paavo Pesusieni, Earthworm Jim, Battletoads, Angry Birds -, joten lienee oikein kutsua tätä omaperäiseksi miksaukseksi. Kaikki villiys ja hulluus on harmoniassa. "Aiii jai jai jai! Bomp bomp bomp bomp!" Tuollaisen laulun saatat saada päähäsi pyörimään ratsastettuasi huilukäärmeellä instrumentti- ja aavikkomaailmassa ja pomppittuasi lihapullalta toisella ruoka-ja lämpötilamaailmassa.
Objektiivisuuden jäljillä
Kentät on suunniteltu esimerkillisesti. Tämä on faktaa. Ne tosiaan ovat niin vekkuleita, että on hauskaa katsoa toisten menoa. Ne toimivat yksin tai 2-4 kaverin kanssa. Jos haluat juosta kentät läpi, tähän rohkaistaan: Sonic ei ole kieppunut näin tyylikkäästi. Jos aiot saavuttaa kaiken, salaiset huoneet löytyvät kyllä, mutta vain määrätietoisuudella, harjoittelulla ja sorminäppäryydellä keräät yli 300 kolikonkorviketta per kenttä. Verenmaun saa suuhun heti. Jos tahdot ottaa rennosti ja/tai seikkailla nappulan tai mummon kanssa, voitte pelata tuntikausia ilman stressiä - samoissa kentissä. Vaikeustasoja ei tarvita. Ne ovat läsnä.
Sydän sykkii syystä jos toisestakin
Jos Origins käyttäisi lisäelämiä - jos vaikkapa saisit lisäelämän kerran minuutissa -, se olisi vaikeampi, kuin legendaarinen Battletoads, tai sitten olen surkastunut vanhuuttani. Yrittää kuitenkin saa loputtomiin. Haasteet on rytmitetty iskevästi. Kuole pois, jos pallukat jäivät poimimatta, saat yrittää heti uudestaan. Jos pelaat Battletoadsia emulaattorilla, muutama kohtaus on vaikea pikatallennuksesta huolimatta. Niin olisi Raymanissakin!
Parasta ennen -päiväys puuttuu
Rayman ja hemmot hyppivät, lyövät, leijuvat luovasti, uivat valitettavasti ja usein ratsastavat hyttysillä, jolloin peli muuttuu sivuttain vieriväksi räiskinnäksi. Salahuoneiden asetelmat muistuttavat toisinaan puzzleja. Vaihtelevan kenttäsuunnittelun ansiosta tässä on puuhaa tarpeeksi. Huomautetaan kuitenkin, että peli on pitkä ja rutiinit tulevat tutuiksi nopeasti. Opittavat kyvyt – kuten leijuminen - voisivat olla mukana alusta saakka, mutta niitä pantataan pari minuuttia kenties opettelukynnyksen vuoksi. Kyky kutistua ei edes tuo peliin muuta, kuin lisää visuaalista kivaa. Siitä ei puutetta tule.
Rayman Origins on lajityypin ehdotonta kärkeä sitten tuon tragedian. Konsolien latauspalveluista löytyy muutamia reippahasti omaperäisempiä pikkupelejä, jotka ovat myös erittäin komeita, mutta ladattavaksi peliksi alunperin tarkoitettu Origins loistaa sisällön määrässä, eikä määrä tule laadun kustannuksella.
Rayman Origins (Playstation 3)
Monipuolinen ja pelattavuudeltaan huippuunsa hiottu tasopomppu näyttää anarkistiselta piirrossarjalta.
- Ohjaus, kentät ja niiden intohimoinen suhde
- Riemastuttavan hullut näkymät ja sävelet
- Olisin itse tahtonut sanoa, miten kaikki pitää tehdä
- Innovaatioita olisin pyytänyt enemmän
Keskustelut (18 viestiä)
Rekisteröitynyt 07.12.2007
16.12.2011 klo 14.53
16.12.2011 klo 19.40
Rekisteröitynyt 20.12.2010
17.12.2011 klo 01.40
Rekisteröitynyt 19.04.2007
17.12.2011 klo 15.23
17.12.2011 klo 17.11
/tiltin arvostelu. huhhuh kun se nainen jaksoi valittaa miten ärsyttävää on kuolla uudelleen ja uudelleen
Rekisteröitynyt 17.03.2009
17.12.2011 klo 18.09
Testauksen perusteella kenttäsuunnittelu oli aneemista ja kontrollit kuin paskasta flashpelistä. Nope.
Kuulostaa ihan alkuperäiseltä Raymanilta :'D
17.12.2011 klo 19.48
Testauksen perusteella kenttäsuunnittelu oli aneemista ja kontrollit kuin paskasta flashpelistä. Nope.
Kuulostaa ihan alkuperäiseltä Raymanilta :'D
Olitko jonne ees syntyny ku alkuperänen Rayman tuli
Rekisteröitynyt 19.04.2007
17.12.2011 klo 21.14
Rekisteröitynyt 17.03.2009
18.12.2011 klo 01.36
Testauksen perusteella kenttäsuunnittelu oli aneemista ja kontrollit kuin paskasta flashpelistä. Nope.
Kuulostaa ihan alkuperäiseltä Raymanilta :'D
Olitko jonne ees syntyny ku alkuperänen Rayman tuli
Olin, ja vaikken koskaan kyseistä peliä omistanut, pääsin kokeilemaan muutamaan otteeseen ja mielikuvissani kenttädesigni oli melko aneemista verrattaen johonkin Marioon tai Crash Bandicoottiin. Ja kyllä, voin verrata 3d-tasohypyn kenttäsuunnittelua 2d-pelin tasohyppyyn.
Tuon sanottuani sanon myös, että tämä uusi Raymani on visuaalisesti aika hyvä, paljon parempi kuin originaali. Hommaisin jos tulisi PC:lle.
18.12.2011 klo 13.03
18.12.2011 klo 18.26
Testauksen perusteella kenttäsuunnittelu oli aneemista ja kontrollit kuin paskasta flashpelistä. Nope.
Kuulostaa ihan alkuperäiseltä Raymanilta :'D
Olitko jonne ees syntyny ku alkuperänen Rayman tuli
Olin, ja vaikken koskaan kyseistä peliä omistanut, pääsin kokeilemaan muutamaan otteeseen ja mielikuvissani kenttädesigni oli melko aneemista verrattaen johonkin Marioon tai Crash Bandicoottiin
Taisit kokeilla vaan niitä ekoja viidakkoja
Rekisteröitynyt 20.04.2011
18.12.2011 klo 22.50
Ensimmäisen maailman kentät ovat melko aneemisia, mutta edetessä tasosuunnittelu muuttui paljon hauskemmaksi ja mielikuvituksellisemmaksi. Kontrollit toimivat myös täydellisesti. Paljon paremmalta tämä vaikutti kuin vaikkapa New Super Mario Brosit.
Paljon paremmalta? Mariot ja Rayman tasoloikat on yhtä hyviä
19.12.2011 klo 01.28
Artistien on ainakin pakko olla vaihtunut viimeistään Rayman 2:n jälkeen, kun jotenkin toi kaikkien hahmojen "hullu" piirtotapa ei itselle niin kolahda, ei edes raymanin naamaa voi ottaa tosissaan kaiken aikaa kun tuntuu ettei se osaa muuta kuin irvistää tai näyttää aina vammaiselta. Ei iso vika mutta selvästi pieni miinus itselleni alkuperäiseen verrattuna.
Vaikeusasteesta plussaa, se sentään taitaa olla lähellä (ainakin nykymittapuulla) alkuperäistä.
19.12.2011 klo 13.03
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
20.12.2011 klo 21.30
Kenelläkään mitään tietoa miten ohjaus toimii Wiillä? Kaiken järjen mukaan ihan ”perusohjaimella”? Eli cuben ohjaimilla pystyisi pelaamaan?
Googlettelin tuota sinulle:
http://www.covershut.com/covers/Rayman-Origins-2011-Ntsc-
Takakansi sekä Chacha.com kertovat, että GameCube-ohjaimen tuki löytyy. Siitä on kuitenkin tullut useita ilmoituksia, että peli ei toisinaan tajua ohjaimen olemassaoloa.
Gamefaqs.comin käyttäjä kertoo, että vaihtoehdot olisivat Wiimote, Wiimote + Nunchuk sekä Classic-ohjain, eikä GameCube-ohjainta tuettaisi. Ilmeisesti tämä kuitenkin on virheellinen tieto ainakin GameCube-ohjaimen osalta. Mielenkiintoista on myös se, että käyttäjä totesi Classic-ohjaimen toimivan, mutta GC-ohjaimen ei.
Näillä tiedoilla arvelisin:
- Pelkkä wiimote OK
- Wiimote + Nunchuk OK
- GameCube-ohjain OK
- Classic-ohjain ...ehkä?
Rekisteröitynyt 20.04.2011
20.12.2011 klo 22.24
Artistien on ainakin pakko olla vaihtunut viimeistään Rayman 2:n jälkeen, kun jotenkin toi kaikkien hahmojen "hullu" piirtotapa ei itselle niin kolahda, ei edes raymanin naamaa voi ottaa tosissaan kaiken aikaa kun tuntuu ettei se osaa muuta kuin irvistää tai näyttää aina vammaiselta.
Samaa mieltä!!
21.12.2011 klo 08.32
Googlettelin tuota sinulle:
http://www.covershut.com/covers/Rayman-Origins-2011-Ntsc-
Takakansi sekä Chacha.com kertovat, että GameCube-ohjaimen tuki löytyy. Siitä on kuitenkin tullut useita ilmoituksia, että peli ei toisinaan tajua ohjaimen olemassaoloa.
Gamefaqs.comin käyttäjä kertoo, että vaihtoehdot olisivat Wiimote, Wiimote + Nunchuk sekä Classic-ohjain, eikä GameCube-ohjainta tuettaisi. Ilmeisesti tämä kuitenkin on virheellinen tieto ainakin GameCube-ohjaimen osalta. Mielenkiintoista on myös se, että käyttäjä totesi Classic-ohjaimen toimivan, mutta GC-ohjaimen ei.
Näillä tiedoilla arvelisin:
- Pelkkä wiimote OK
- Wiimote + Nunchuk OK
- GameCube-ohjain OK
- Classic-ohjain ...ehkä?
Tattista vaan, koitin itsekin googletella mutta toisaalla tosiaan sanottiin, että hyvin toimii ja toisaalla taas aivan muuta. :3
17.01.2012 klo 16.16
[quote nick="Harlin"]Artistien on ainakin pakko olla vaihtunut viimeistään Rayman 2:n jälkeen, kun jotenkin toi kaikkien hahmojen "hullu" piirtotapa ei itselle niin kolahda, ei edes raymanin naamaa voi ottaa tosissaan kaiken aikaa kun tuntuu ettei se osaa muuta kuin irvistää tai näyttää aina vammaiselta.
SAMA! Mutta muuten kyllä erittäin mukavaa tasoloikintaa, varsinkin moninpelinä. Jotain pelin hauskuudesta kertonee se, että myös yleensä pelaamisen meikän heiniksi jättävä tyttöystävänikin halusi tulla peliä kokeilemaan..!
Kirjoita kommentti