Vanhojen pelien uudelleenjulkaisu on suosittua. Vuosittain paljastetaan yksittäisiä klassikoita tai kokonaisia trilogiapaketteja, joihin on isketty tarkempi resoluutio sekä saavutus-/trophytuki. Uusioversioihin kuitenkaan harvoin nähdään vaivaa käännöstyötä ja resoluutiopäivitystä enempää. Poikkeuksia kaavasta ovat erikoistapaukset, joissa peli uudistetaan kokonaan vastaamaan nykysukupolven vaatimuksia. Kymmenenvuotisjuhlan kunniaksi tällainen harvinainen käsittely on suotu Halo: Combat Evolvedille. Työstä vastaa nykyisin pelisarjasta huolehtiva 343 Industries.

Halo: Combat Evolved Anniversary ei tyydy päivittämään Haloa vain korkeammalle resoluutiolle, vaan kyseessä on kokonaisvaltainen kasvojenkohotus. Grafiikka on kokenut roiman muutoksen. Samalla on haluttu olla alkuperäiselle täysin uskollisia, joten uuden kuoren alla hyrrää alkuperäinen pelimoottori. Monkey Island Special Editionien tapaan yhdellä napilla voi käynnistää aikakoneen, joka mustan ruudun saattelemana kiidättää pelaajan 10 vuotta taaksepäin alkuperäisen Halon pariin. Vanhasta pelimoottorista kynsin ja hampain kiinni pitäminen on kuitenkin raskas taakka, josta juhlajulkaisu ei selviä puhtain paperein.




Anniversary on lähellä Reachin värikästä ulkoasua. Parannukseen olisin pääosin tyytyväinen, jos se olisi teknisesti moitteeton. Full HD-resoluution puutteesta kielivää sahalaitaisuutta on havaittavissa runsaasti. Lähteeni kertovat, ettei peli pyöri edes täydellä 720p–tarkkuudella. Siksi onkin surullista, että ruudunpäivitys takkuaa edelleen. Peli pyörii sulavammin kuin aiemmin, mutta ulkotasoissa käydään häiritsevän usein alle 30 kuvan sekuntivauhdissa. Myös tekstuurit pomppivat, ja toisinaan osa objekteista unohtaa kokonaan ladata tarkemmat pinnat. Uskomatonta, että edes synttäreiden kunniaksi peliä ei ole optimoitu pyörimään paremmin. Vanhaan vaihtaessa ulkoasu on sitä mitä odottaa voi – nykymittapuulla karua. Vaihdosta ei voi tehdä lennosta kesken välivideoiden, joten Monkey Islandien kaltaista jatkuvaa vertailua on mahdoton tehdä.

Lupaus uskollisuudesta alkuperäisteokselle on pitänyt. Ulkoasu mukailee tyyliä laadukkaasti. Pelilogiikka on onnistunut kopioimaan Halo: Combat Evolvedia vähän turhankin hyvin. Tarkoituksenani oli alun perin pelata arvostelua varten kampanja läpi Legendarylla. Projekti jäätyi jo alkuvaiheessa, kun kone jumiutui ja söi samalla tallennustiedostoni. Myöhemmin jäin jumiin kivien väliin, johon peli päätti luonnollisesti tallentaa. Taas sai aloittaa tason alusta. Automaattitallennus hajoaa muutenkin loppupään Flood-papanoihin, jolloin kuoleman koittaessa lataus voi tapahtua yllättävän kaukaa. Tekoäly hyytyy turhan usein pohtimaan maailmankaikkeutta tai opettelemaan tanssiaskelia. Vaikka ääniä on remiksattu, ne bugaavat jatkuvasti – viimeisen tason ajan soi kahta musiikkia päällekkäin. Alkuperäisestä tuttuja ohjelmointivirheitä ei ole vaivauduttu turhaan korjaamaan.




Bugeineen kaikkineen Anniversary tuntuu täysin Halo: Combat Evolvedilta. Nostalgia jyllää, kun absurdin voimakkaalla pistoolilla napsii tuttuja Covenantteja. Tasot ja aseet ovat ulkoasustaan huolimatta yksi yhteen alkuperäisten kanssa. Muutama uusikin ominaisuus on tarjolla. Jatko-osista tutuiksi tulleita pääkalloja on ripoteltu ympäri kampanjaa. Löytäjiä palkitaan tuttuun tapaan erilaisilla bonus-vipusilla, joilla saa peliin pientä lisämaustetta tai -vaikeutusta. Mukana ovat myös terminaalit, jotka pohjustavat tarinaa tulevaa Halo 4:sta varten. Xbox 360-peleille harvinainen ominaisuus on 3D-tuki. Efektistä jäi pääosin mieleen runsaat haamukuvat ja sumeat tekstit. Silmäni tosin reagoivat surkeasti 3D-efektiin, joten vika on todennäköisesti pelaajassa eikä stereokopista 3D:tä hyödyntävässä tekniikassa. Lisäksi Kinect tukee noin kahtakymmentä äänikomentoa, jotka mahdollistavat esimerkiksi kranaatin heittämisen tai vihollisten skannaamisen. Vaan miksei äänikomentoja voi huutaa tavalliseen mikrofoniin?

George Lucasin tyyliä muistuttava pikkujippojen lisäily on saanut 343 Industries unohtamaan olennaiset viat. Jo vuonna 2001 arvosteluissa kritisoitiin Halon kampanjaa kloonikäytävistä ja tasojen kierrätyksestä. Syynä oli tiukka deadline, sillä pelin piti olla valmiina Xboxin julkaisuun. Nyt kehittäjillä olisi ollut mahdollisuus rauhassa toteuttaa peli aivan uudelleen. Tällöin olisi tietysti hankala saada mukaan vaihtaminen vanhan ja uuden Halon välillä lennosta. En voi kuitenkaan olla vertaamatta GameCuben Resident Eviliin, joka on epäilyksettä historian upein remake. Jos Halosta olisi julkaistu yhtä mieletön päivitys, en usko, että kovin moni olisi pettynyt. Varsinkin kun HD-päivitettyä Haloa on kuitenkin ollut jo pitkään mahdollisuus pelata PC:llä. Olisi mielenkiintoista nähdä ensimmäisessä rinkulamaailmassa sarjan myöhempien osien aseita, ajoneuvoja ja vastustajia.




Onhan mukana myös moninpeli, joka on varsin erillään muusta paketista. Moninpeli pyörii Reachin pelimoottorilla. Sen säälittävät kuusi karttaa on päivitettyjä ykkösen ja kakkosen karttoja, joista osa pelaajista ehkä joskus piti. Mukavimmat lisät karttavalikoimaan ovat Hang ’Em High ja PC-version yksinoikeus Timberland. Beaver Creek ja Headlong koluttiin puhtaaksi jo Halo 2:ssa, mutta ovat järkeviä valintoja. Damnation ja Prisoner edustavat karttasuunnittelun heikompaa päätä. Mukana saa DLC-koodin, jolla kartat voi lunastaa Halo: Reachin levyllä pelattavaksi. Kartat voi ostaa erikseen 1200 pisteellä. Tiivistäen: moninpeli ON Reachin karttapaketti. Jos vertaa karttoja Noble tai Defiant Map Packin antiin, on klassikkokatras laadultaan kilpailukykyinen, mutta naurettavan kallis.

Ilman hyvää peliseuraa Reachin moninpeli tuhoaa aivosoluja. Matchmakingilla peliseuran haku kestää minuutteja. Satunnaiset kanssapelaajat valitsevat pelimuodoista yleensä tyhmimmän. Sitten rällätään kymmenisen minuuttia, jonka aikana yksi lähtee syömään, toinen tappaa omia ja kolmas poistuu suutuksissaan kesken pelin. Kaiken päälle kärsitään lagista ja jatkuvista uudelleenyhdistämisistä. Tämä on keskimääräinen Reach-kokemus, jos kaverilista ei täytä koko seuruetta. Keskeneräisiin matseihin ei voi liittyä. Pelihaun joutuu toistamaan jokaisen ottelun jälkeen. Tässä katkera vuodatukseni Halon verkkopelin nykyisestä tilasta - asia, joka aikoinaan Reachin (yksinpelin) arvostelusta puuttui. Lisäbonuksena uusissa tasoissa valitaan melkein aina säännöiksi Anniversary Slayeria, jossa asetasapaino ja pelihahmojen vauhti on heittänyt häränpyllyä.




Niin paljon kuin kritisoitavaa löytyykin, uskaltaisin suositella Anniversarya alkuperäisen yli. Peli on koristeltuna edelleen viihteellinen, vaikka alkuperäisen rypyt näkyvät meikkikerroksen alta. Co-oppina Halo on edelleen parhaita räiskintöjä. Nyt kampanjan voi pelata netin yli jopa neljän pelaajan yhteistyöllä. Jos alkuperäinen Halo jäi kokematta tai pelikavereita löytyy, ostoa kannattaa harkita vahvasti. Sarjan veteraaninakin Anniversary voisi vielä maistua toisen läpipeluun verran, kunhan taistelutovereiden aikataulut sopivat yhteen. Yksinpeli menee lähinnä ulkoasua ihmetellessä ja kultaisten muistojen voimalla, sillä Halot etu- ja takaperin kahlanneena on havaittavissa vahvoja kyllästymisen merkkejä.

Olen iloinen siitä, että kyseessä ei ole vain HD-päivitys. Olen pettynyt siihen, että 343 Industriesilta puuttuu kunnianhimo tai uskallus tehdä mitään radikaalimpaa. Vaikka grafiikan uusiminen kuulostaa isolta ja ihmeelliseltä, ei se vain aivan riitä. Peli toimii päivityksenkin jälkeen teknisesti vähän niin ja näin, jolloin jää tunne viimeistelemättömästä paketista. Hinta on sentään armollinen, suositushinta on 40 euroa tavallisen noin 60 euron sijasta. Villi arvaukseni on, että Halo 2:sta saadaan vastaava päivitys vuonna 2014.