The Elder Scrolls V: Skyrim
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Roolipelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | Yksinpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Bethesda Softworks |
Julkaisija: | Bethesda Softworks |
Julkaisupäivä: | 11.11.2011 |
Pelin kotisivut |
Siellä lohikäärmeet tanssii polkkaa ja nauraa ja narua hypätä saa.
On olemassa varsin suuri määrä pelejä, joista kaiken oleellisen on ehtinyt kokea ensimmäisen neljän tunnin aikana. Sitten on myös sellaisia pelejä, joiden sisällöstä on nähnyt vain murto-osan usean kymmenen tunnin intensiivisen pelaamisen tuloksena. Jos viikossa olisi kahdeksan päivää ja vuorokauden mitta olisi useamman tunnin pidempi, olisin kirjoittanut tämän arvion vasta sitten, kun olen pelannut Skyrimin läpi - myönnän, että varmasti aika hiton paljon on vielä näkemättä. Täsmennettäköön, että koska pelisessioni aikana en joutunut kertaakaan pettymään pelilliseen sisältöön, rohkenisin uskoa, että loputkin on melkoisen laadukasta tavaraa.
Tutustuin Elder Scrolls -roolipelisarjaan vasta vuonna 2002 julkaistun Morrowindin myötä. Se teki minuun varsin suuren vaikutuksen sopivan verkkaisella tahdillaan sekä miellyttävän avonaisella pelimaailmallaan. Sarjan jälkimmäinen osa, Oblivion teki suurimman osan asioista paremmin kuin edeltäjänsä. Peli esitteli entistä suuremman ja vapaamman pelimaailman, jonka pariin saattoi uppoutua tunneiksi ja taas tunneiksi, vaikka vain keräilemään metsästä marjoja. Skyrim pitää kehityksen suunnan varsin samoilla linjoilla – maailma on entistä hurjemman kokoinen, mutta myös entistä elävämpi. Tekemistä on päättömän paljon, juoni on tällä kertaa toimivampi ja NPC-hahmoilla on yhden keskinkertaisen ääninäyttelijän sijaan useita ammattitaitoisia.
Skyrimin tapahtumat sijoittuvat kaksisataa vuotta Oblivionin hässäköiden jälkeiseen aikaan. Juoni ei ole suoranaista jatkoa sarjan edellisille osille, mutta sijoittuu edelleen Tamrielin maailmaan. Ikuisiksi luulluilta talviuniltaan heränneet pahansisuiset lohikäärmeet ovat alkaneet pitää pohjoisella pannukakun puolikkaalla sijaitsevan Skyrimin provinssin asukkaita jatkuvassa pelkotilassa. Kansakunnan hermot ovat perin kireällä, sillä valtakunta on jo ennestään sisällissodassa, kun valtaapitänyt kuningas on murhattu. Sekasorron takana on perin ilkeämielinen Alduin-lohikäärme, jonka jo muinaiset velhot luulivat loihtineensa toiseen aika-avaruuteen, pois ihmisten silmistä ja mielistä. Valitettavati loitsu siirsikin Alduinin vain tulevaisuuteen, siis Skyrimin nykyaikaan. Alduinin tavoite on niinkin vaatimaton, kuin maailman tuhoaminen. Siinäpä riittää lohharinlahtaajallamme työsarkaa, jotta Alduinin pahat aikeet saadaan tehtyä tyhjiksi.
Skyrim liputtaa edelleen vahvasti vapaan pelimaailman puolesta. Jos jossakin, niin Skyrimissä tämä ratkaisu todella toimii. Pelaaja voi itse päättää, haluaako työstää juonta edistäviä tehtäviä vai keskittyykö romppaamaan luolastoja tyhjiksi ja suorittamaan kanssaihmisten antamia monenlaisia tehtäviä. Ajanvietteestä ei ole muutenkaan pulaa, vaikka tehtäviä ei juuri olisikaan käynnissä. Pelaaja voi kerätä rehuja, kaivella hakullaan mineraaleja, metsästää riistaa ja työstää sitten keräämistään materiaaleista erinäisiä tarve-esineitä, maittavia ruokia sekä käteviä taikajuomia – joko omaan käyttöön tai vaikka kauppatavaraksi. Juonitehtävät ja muu tekeminen on laadullisesti ihastuttavan hyvin tasapainossa. Sivutehtäviä ei tarvitse jättää tekemättä siksi, että ne olisivat jotenkin sinne päin roiskittuja, vaan ne ovat pääosin aivan ehtaa viihdettä, siinä missä pelin muukin sisältö.
Varsin harvan olen kuullut kehuvan estottomasti pelisarjan edellisen osan Oblivionin helvetinkaltaisille laavamaille sijoittuneita tehtäviä. Tällaisia emäkämmejä pelintekijät ovat tällä kertaa onnistuneet välttämään. Pelimaailma on fantasiailmapiiristään huolimatta uskottavampi paikka. Mikäli ei halua suotta pilata pelikokemustaan, kannattaa helpoin vaikeustaso unohtaa kokonaan. Vihollisten skaalautuvuutta on vähennetty, joten pelaaja voi erheessä eksyä luolastoihin, joiden asukkien kimppuun ei olisi asiaa ennen kuin luiden ympärille on kehittynyt enemmän lihasta. Tämä luo peliin ihastuttavaa luonnollisuutta ja toisaalta antaa pelaajalle potkun persiille kehittää hahmonsa taistelutaitoja ja asevalikoimaa säälliselle tasolle. Skyrim on puhtaasti yksinpeli, enkä todella jäänyt kaipaamaan mitään muuta. Jos yksinpeliin voi jo upottaa kymmeniä, ellei satoja tunteja, kuka jaksaisi keskittyä enää moninpeliin?
Taistelusysteemi on varsin toimiva. Liipasimet ohjaavat vasenta ja oikeaa kättä, joihin voi tarpeen mukaan asettaa joko kevyemmän aseen, kilven, sopivan taian tai sitten pykälää järeämmän kahden käden aseen. Pomotaistelun virkaa näyttelevät kahinat lohikäärmeitä vastaan osoittautuivat pieneksi pettymykseksi. Niiden tunnelma ei ole ollenkaan niin stressaava, kuin olisi saattanut toivoa. Useimmiten lohhari tuntuu olevan kiinnostuneempi muista kuin pelaajasta, joten nuolien upottaminen vaivihkaa kärmeksen suomujen väliin ei ole oikeastaan homma eikä mikään.
Hahmokehitys on toteutukseltaan melko perinteinen ja sinällään tuttu, turvallinen ja toimiva. Tason saavutettuaan pelaaja voi korottaa joko taikavoimiaan, terveyspalkkiaan tai kestävyyttään. Lisäksi tasojen saavuttamisesta palkitaan myös yhdellä perkkipisteellä, jonka voi tuhlata johonkin sopivaan taitoon. Valinnanvaraa on todella paljon ja tasoja rajallinen määrä, joten yhdellä pelikerralla ei ole mitenkään mahdollista tutustua kaikkiin erityistaitoihin.
Maisemiltaan Skyrim on upea ilmestys. Ympäristöt ovat kasvikunnaltaan astetta karumpia, mikä selittyy alueen pohjoisella sijainnilla. Cyrodiilissä nähtyä loputonta vehreyttä nähdään vähemmän.
Kuten jo mainitsin, pelimaailma on todella laaja, eikä lataustauoista tarvitse kärsiä kuin sisätiloihin siirryttäessä. Useimmat luolastot ovat niin ikään todella laajoja, joten huolelliseen koluamiseen kuluu helposti tunti jos toinenkin. Teknisen puolen huomautuksia satelee lähinnä hieman rupisista varjoista sekä kirveellä veistetyistä NPC-hahmoista. Jälkimmäiset tosin eivät tule erityisen suurena yllätyksenä Bethesdan pelejä ennenkin pelanneille. Ottaen huomioon, minkä kokoista maailmaa konsoliparka pyörittää, pienet epähienoudet on varsin helppo ymmärtää.
Skyrimin äänimaailma on huikean hienosti toteutettu. Äänet kuulostavat ihastuttavan kolmiulotteiselta myös peruskuulokkeilla. Ääninäyttelyn laatuun on panostettu isosti ja sitä myös todella riittää. Tuntuu, että jokaisella vastaantulijalla on puolikkaan romaanin verran sanottavaa. Tunnelmaa upeasti maalaava musiikki elää alati muuttuvien tilanteiden mukaan saumattomasti, korostaen hienosti erilaisia tunnelmia.
Pelin ehkä ontuvinta antia ovat inventaariovalikot. PC-pelaajat ovat valitelleet, että valikot on tehty konsolipelaajien ehdoilla, mutta en nyt ihan heti keksi, millä tavoin tämä nyt erityisesti helpompaa olisi pädillä. Esimerkiksi aseen tai taian valitseminen on tehty jotenkin erityisen kankeaksi. Toki kaiken tarvitsemansa voi pistää lempparilistaan, mutta eipä tuo kovin sujuvaa ole - etenkään siinä vaiheessa, kun listassa on jo pitkä liuta erilaisia taikajuomia, taikoja ynnä muuta sälää. Olisin ehkä kaivannut hieman reaaliaikaisempaa systeemiä. Ei valikko aivan tuhottoman syvältä ole, mutta toteutukseltaan selvästi muuta kokonaisuutta heikompi, yhtä kaikki.
Toinen huomautus napsahtaa epäkäytännöllisestä kartasta. Edellisosien perinteisemmän näköinen kartta oli huomattavasti selkeämpi kuin tämä maailman 3D-malli, josta ei juuri reittisuunnittelemiseen apua ole, kun polut ja tiet näkyvät hyvin heikosti ja maaston muoto on muutenkin ikävän epäselvä. Toki tätä voi selittää sillä, ettei tuohon aikaan ole mitään navigaattoreita eikä tarkkoja karttoja olemassakaan. Tietysti voisi miettiä sitten sitäkin, onko lohikäärmeitä tai taikuutta olemassa sitäkään vähää... Itse harhailin useampaan otteeseen maastossa tunteja etsien oikeaa reittiä perille. Onhan tuo tietyllä tapaa myös tunnelmallista ja 'siellä olemisen tuntu' on käsin kosketeltavissa, kun eksyy metsään ja nälkäiset sudet ja muut metsän eläimet huhuilevat lähimaastossa. Kertaalleen vierailtuihin paikkoihin pääsee sentään siirtymään suoraan napin painalluksella, jos eksymisfiilistely alkaa kyllästyttää.
Loppuvuosi on melkoista huippupelien aikaa, ei siitä mihinkään pääse. Kulunut vuosi alkoi jossain vaiheessa vaikuttaa yllättävän köyhältä laatupelirintaman puolesta. Parin kuukauden sisään on kuitenkin julkaistu useampi laatupeli, jotka ovat ilokseni palauttaneet uskoni pelaamisen viihdyttävyyteen. Skyrim on ehdottomasti vuoden parasta antia. Monen mielestä se on puutteineenkin vuoden paras peli, enkä väitä vastaan.
Jos jumalat hyökkäävät, kuinka käy ateistien?
Tutustuin Elder Scrolls -roolipelisarjaan vasta vuonna 2002 julkaistun Morrowindin myötä. Se teki minuun varsin suuren vaikutuksen sopivan verkkaisella tahdillaan sekä miellyttävän avonaisella pelimaailmallaan. Sarjan jälkimmäinen osa, Oblivion teki suurimman osan asioista paremmin kuin edeltäjänsä. Peli esitteli entistä suuremman ja vapaamman pelimaailman, jonka pariin saattoi uppoutua tunneiksi ja taas tunneiksi, vaikka vain keräilemään metsästä marjoja. Skyrim pitää kehityksen suunnan varsin samoilla linjoilla – maailma on entistä hurjemman kokoinen, mutta myös entistä elävämpi. Tekemistä on päättömän paljon, juoni on tällä kertaa toimivampi ja NPC-hahmoilla on yhden keskinkertaisen ääninäyttelijän sijaan useita ammattitaitoisia.
Skyrimin tapahtumat sijoittuvat kaksisataa vuotta Oblivionin hässäköiden jälkeiseen aikaan. Juoni ei ole suoranaista jatkoa sarjan edellisille osille, mutta sijoittuu edelleen Tamrielin maailmaan. Ikuisiksi luulluilta talviuniltaan heränneet pahansisuiset lohikäärmeet ovat alkaneet pitää pohjoisella pannukakun puolikkaalla sijaitsevan Skyrimin provinssin asukkaita jatkuvassa pelkotilassa. Kansakunnan hermot ovat perin kireällä, sillä valtakunta on jo ennestään sisällissodassa, kun valtaapitänyt kuningas on murhattu. Sekasorron takana on perin ilkeämielinen Alduin-lohikäärme, jonka jo muinaiset velhot luulivat loihtineensa toiseen aika-avaruuteen, pois ihmisten silmistä ja mielistä. Valitettavati loitsu siirsikin Alduinin vain tulevaisuuteen, siis Skyrimin nykyaikaan. Alduinin tavoite on niinkin vaatimaton, kuin maailman tuhoaminen. Siinäpä riittää lohharinlahtaajallamme työsarkaa, jotta Alduinin pahat aikeet saadaan tehtyä tyhjiksi.
Kädet pois taskusta
Skyrim liputtaa edelleen vahvasti vapaan pelimaailman puolesta. Jos jossakin, niin Skyrimissä tämä ratkaisu todella toimii. Pelaaja voi itse päättää, haluaako työstää juonta edistäviä tehtäviä vai keskittyykö romppaamaan luolastoja tyhjiksi ja suorittamaan kanssaihmisten antamia monenlaisia tehtäviä. Ajanvietteestä ei ole muutenkaan pulaa, vaikka tehtäviä ei juuri olisikaan käynnissä. Pelaaja voi kerätä rehuja, kaivella hakullaan mineraaleja, metsästää riistaa ja työstää sitten keräämistään materiaaleista erinäisiä tarve-esineitä, maittavia ruokia sekä käteviä taikajuomia – joko omaan käyttöön tai vaikka kauppatavaraksi. Juonitehtävät ja muu tekeminen on laadullisesti ihastuttavan hyvin tasapainossa. Sivutehtäviä ei tarvitse jättää tekemättä siksi, että ne olisivat jotenkin sinne päin roiskittuja, vaan ne ovat pääosin aivan ehtaa viihdettä, siinä missä pelin muukin sisältö.
Varsin harvan olen kuullut kehuvan estottomasti pelisarjan edellisen osan Oblivionin helvetinkaltaisille laavamaille sijoittuneita tehtäviä. Tällaisia emäkämmejä pelintekijät ovat tällä kertaa onnistuneet välttämään. Pelimaailma on fantasiailmapiiristään huolimatta uskottavampi paikka. Mikäli ei halua suotta pilata pelikokemustaan, kannattaa helpoin vaikeustaso unohtaa kokonaan. Vihollisten skaalautuvuutta on vähennetty, joten pelaaja voi erheessä eksyä luolastoihin, joiden asukkien kimppuun ei olisi asiaa ennen kuin luiden ympärille on kehittynyt enemmän lihasta. Tämä luo peliin ihastuttavaa luonnollisuutta ja toisaalta antaa pelaajalle potkun persiille kehittää hahmonsa taistelutaitoja ja asevalikoimaa säälliselle tasolle. Skyrim on puhtaasti yksinpeli, enkä todella jäänyt kaipaamaan mitään muuta. Jos yksinpeliin voi jo upottaa kymmeniä, ellei satoja tunteja, kuka jaksaisi keskittyä enää moninpeliin?
Taistelusysteemi on varsin toimiva. Liipasimet ohjaavat vasenta ja oikeaa kättä, joihin voi tarpeen mukaan asettaa joko kevyemmän aseen, kilven, sopivan taian tai sitten pykälää järeämmän kahden käden aseen. Pomotaistelun virkaa näyttelevät kahinat lohikäärmeitä vastaan osoittautuivat pieneksi pettymykseksi. Niiden tunnelma ei ole ollenkaan niin stressaava, kuin olisi saattanut toivoa. Useimmiten lohhari tuntuu olevan kiinnostuneempi muista kuin pelaajasta, joten nuolien upottaminen vaivihkaa kärmeksen suomujen väliin ei ole oikeastaan homma eikä mikään.
Hahmokehitys on toteutukseltaan melko perinteinen ja sinällään tuttu, turvallinen ja toimiva. Tason saavutettuaan pelaaja voi korottaa joko taikavoimiaan, terveyspalkkiaan tai kestävyyttään. Lisäksi tasojen saavuttamisesta palkitaan myös yhdellä perkkipisteellä, jonka voi tuhlata johonkin sopivaan taitoon. Valinnanvaraa on todella paljon ja tasoja rajallinen määrä, joten yhdellä pelikerralla ei ole mitenkään mahdollista tutustua kaikkiin erityistaitoihin.
Peikolla pehmoinen pesä
Maisemiltaan Skyrim on upea ilmestys. Ympäristöt ovat kasvikunnaltaan astetta karumpia, mikä selittyy alueen pohjoisella sijainnilla. Cyrodiilissä nähtyä loputonta vehreyttä nähdään vähemmän.
Kuten jo mainitsin, pelimaailma on todella laaja, eikä lataustauoista tarvitse kärsiä kuin sisätiloihin siirryttäessä. Useimmat luolastot ovat niin ikään todella laajoja, joten huolelliseen koluamiseen kuluu helposti tunti jos toinenkin. Teknisen puolen huomautuksia satelee lähinnä hieman rupisista varjoista sekä kirveellä veistetyistä NPC-hahmoista. Jälkimmäiset tosin eivät tule erityisen suurena yllätyksenä Bethesdan pelejä ennenkin pelanneille. Ottaen huomioon, minkä kokoista maailmaa konsoliparka pyörittää, pienet epähienoudet on varsin helppo ymmärtää.
Skyrimin äänimaailma on huikean hienosti toteutettu. Äänet kuulostavat ihastuttavan kolmiulotteiselta myös peruskuulokkeilla. Ääninäyttelyn laatuun on panostettu isosti ja sitä myös todella riittää. Tuntuu, että jokaisella vastaantulijalla on puolikkaan romaanin verran sanottavaa. Tunnelmaa upeasti maalaava musiikki elää alati muuttuvien tilanteiden mukaan saumattomasti, korostaen hienosti erilaisia tunnelmia.
Pelin ehkä ontuvinta antia ovat inventaariovalikot. PC-pelaajat ovat valitelleet, että valikot on tehty konsolipelaajien ehdoilla, mutta en nyt ihan heti keksi, millä tavoin tämä nyt erityisesti helpompaa olisi pädillä. Esimerkiksi aseen tai taian valitseminen on tehty jotenkin erityisen kankeaksi. Toki kaiken tarvitsemansa voi pistää lempparilistaan, mutta eipä tuo kovin sujuvaa ole - etenkään siinä vaiheessa, kun listassa on jo pitkä liuta erilaisia taikajuomia, taikoja ynnä muuta sälää. Olisin ehkä kaivannut hieman reaaliaikaisempaa systeemiä. Ei valikko aivan tuhottoman syvältä ole, mutta toteutukseltaan selvästi muuta kokonaisuutta heikompi, yhtä kaikki.
Toinen huomautus napsahtaa epäkäytännöllisestä kartasta. Edellisosien perinteisemmän näköinen kartta oli huomattavasti selkeämpi kuin tämä maailman 3D-malli, josta ei juuri reittisuunnittelemiseen apua ole, kun polut ja tiet näkyvät hyvin heikosti ja maaston muoto on muutenkin ikävän epäselvä. Toki tätä voi selittää sillä, ettei tuohon aikaan ole mitään navigaattoreita eikä tarkkoja karttoja olemassakaan. Tietysti voisi miettiä sitten sitäkin, onko lohikäärmeitä tai taikuutta olemassa sitäkään vähää... Itse harhailin useampaan otteeseen maastossa tunteja etsien oikeaa reittiä perille. Onhan tuo tietyllä tapaa myös tunnelmallista ja 'siellä olemisen tuntu' on käsin kosketeltavissa, kun eksyy metsään ja nälkäiset sudet ja muut metsän eläimet huhuilevat lähimaastossa. Kertaalleen vierailtuihin paikkoihin pääsee sentään siirtymään suoraan napin painalluksella, jos eksymisfiilistely alkaa kyllästyttää.
Loppuvuosi on melkoista huippupelien aikaa, ei siitä mihinkään pääse. Kulunut vuosi alkoi jossain vaiheessa vaikuttaa yllättävän köyhältä laatupelirintaman puolesta. Parin kuukauden sisään on kuitenkin julkaistu useampi laatupeli, jotka ovat ilokseni palauttaneet uskoni pelaamisen viihdyttävyyteen. Skyrim on ehdottomasti vuoden parasta antia. Monen mielestä se on puutteineenkin vuoden paras peli, enkä väitä vastaan.
The Elder Scrolls V: Skyrim (Xbox 360)
Skyrim on massiivinen hiekkalaatikkopeli, josta muut voivat ottaa mallia ja johon muita pelejä tullaan vertaamaan.
- Massiivinen, elävä, upea maailma
- Pelaamisen vapaus
- Sivutehtävien korkea laatu
- Huikea äänimaailma
- Kankea ja epäselvä kartta
- Inventaariossa viilaamisen varaa
- Rumat naamat
Keskustelut (50 viestiä)
Rekisteröitynyt 20.12.2010
25.11.2011 klo 10.53
25.11.2011 klo 11.05
Käyttäkää muuten tab + w,a,s,d + e näppäimiä niissä menuissa niin ei tarvitse hiiren bugisuuten menettää hermoja.
25.11.2011 klo 11.10
Inventaariossa viilaamisen varaa
Rumat naamat
näistä jo kahteen on modi ollut jonkin aikaa. Modit korjaavat tämän pelin ongelmat =) Ja kartassa ei ole itsellä ollut mitään vikaa
25.11.2011 klo 11.17 1
Osa tehtävistä on todella hienoja. Esim Blood on the Ice ja Night to Remember ovat parasta mitä on hiekkalaatikkopeleissä tullut vastaan. Samoin sivutehtävät ovat vaihtelevia. Luolastoja riittää noin kolmen luurangon syvennyksistä monitasoisiin, tunteien koluamista vaativiin vihollisia kuhiseviin helvetinkoloihin.
Kyllä tämä vuoden pelistä menee helposti.
25.11.2011 klo 11.22
25.11.2011 klo 11.36
Propsit Bethesedalle. Hienon pelin ovat kyhänneet josta kyllä riittää pelattavaa pitkäksi aikaa. (varsinkin jos laskee tulevat modit yhtälöön)
Rekisteröitynyt 26.09.2007
25.11.2011 klo 11.53 1
Mutta jo 30h takana ja levelillä 31...paljon vielä pelaamatta...paljon.
Se mikä on outoa että oblivionista en tykännyt yhtään. JA tämän ostin pienellä varauksella...mutta perskata tämä koukutti ja pahasti.
Myös satunnaiset bugit olisi kiva saada korjattua.
Questit bugaa välillä ja naimiisin kun meni niin yhtäkkiä paikalle tippui tyhjästä ruumis...ja myös taivaalta putosi yhtäkkiä lohikäärmeen ruumis eteen.
Mutta ehdottomasti tämän vuoden parhaita pelejä.
25.11.2011 klo 12.16 1
25.11.2011 klo 12.35
25.11.2011 klo 13.57 1
En sano UI:n hirveyteen enää mitään, mutta muutama muukin asia pistää ärsyttämään nyt, kun pelitunteja on takana muutamia kymmeniä.
Ensikkänin pelin luolastot tykkäävät jostain syystä mennä lähes järkiäänsä samaa putkimaista kaavaa; aina löytyy lopusta se vipu, jolla avataan oikoreitti takaisin alkuun. Tämä tietysti vasta, kun ollaan voitettu haudasta nouseva epäkuollut pomoperkele.
Myös pelin 'kiltojen' juonikaaret ovat aika lyhyitä ja täynnä samankaltaisten luolastojen koluamista etsien jotain hienoa esinettä epäkuolleilta.
Meleetaistelu on hieman tylsistyttävää hakkaamista, vaikkakin hienoilla, silloin tällöin paukahtavilla erikoistapoilla höystettynä.
Lohikäärmeet menettävät jossaki kohti hohtoansa helppoutensa vuoksi, ja ovat vielä silloin tällöin pirullisen tyhmiäkin, jos itse eksyy mukavasti piiloon esimerkiksi kiven taa.
Siinä ehkä suurimmat valituksen aiheet itselläni pelistä.
Ei Skyrim mielestäni täytä Vuoden peli -titteliä tältä vuodelta kohdallani, sillä parempikin roolipeli sattui kävelemään vastaan kesän alussa. Ei missään nimessä DA2, vaan erinomainen Witcher 2.
Rekisteröitynyt 04.09.2011
25.11.2011 klo 14.43 1
Miinusta antaisin pelille siitä että jättiläiset ovat pelottavampia vastuksia kuin lohikäärmeet...
Tämä on kyllä aivan puppua. Jättiläiset ovat suorastaan naurettavan helppoa. Ensimmäisen kohtasin tasolla 6. Heittelee sitä jääpuikolla, niin hidastuu. Jos mana loppuu niin juokseen sen kanssa rinkiä, kunnos mana palautuu. Jääpuikko on kakkostason spelli, niin siihen ei edes tarvii olla maagi. Onnistuu myös jouskarilla. Mikä siinä on niin vaikea tajuta, että niiden jättiläisten ei saa antaa lyödä, vaan ne on kitettäviä mobeja.
Miinusta haltioiden parroista. Eivätkö pelin tekijät ole koskaan lukeneet yhtään fantasia kirjaa? Haltioilla ei ole partoja. Tehtäviä on tarpeeksi, mutta tehtäväketjuja liian vähän. kaipaan reilusti enemmän smanlaista tekemistä, kuin killat ja Stormcloacs/Imperium tehtävät.
Itse koitin väkisin pelata Morrowindia ja tuntui täysin pelikelvottomalta. Lähinnä se haahuilu. Iso plussa Skyrimissä tehtävien opasteilla, jotka nostavat tehtävien teon mukavalle tasolle kun ne on mahdollista suorittaakkin ilman netistä lunttaamista. Skilli systeemi on nyt fiksu, eikä levuja enään tule juoksemalla, uimalla ja hyppimällä. perkitkin toimii hyvin. Toivottavasti tuovat modeissa tai dcl:ssä hyviä pitkiä juonellisia tehtäväketjuja.
Ehdottomasti vuoden roolipeli. Tämä on sellainen mikä aikaisempien Bethesdan tuotosten olisi pitänyt olla.
25.11.2011 klo 14.51 1
Eli onko tämä nyt Bethesdan pelien yleinen ominaisuus? Ja tuleeko mahdollisesti jotain korjaavaa patchia?
25.11.2011 klo 14.56
Hyvin pelaa pcllä valikot just tolla tab+awds hommalla, eikä mulla kyllä hiirikään bugittele tai lagaa pätkääkään, mutta taas toisekseen BF3 ei pysy pystyssä edes 5 minuuttia. Tätä takana jo n.6 tuntia ilman ongelmia ja on kyllä loistava peli.
Ei taida kaverilla lämmöt kestää...
Miksi on muuten taas arvosteltu surkein versio eli 360?
Kai sitä pitää vaan siirtyä muualle klikkailemaan.
25.11.2011 klo 15.21
PS3:n versio vetää ylivoimaiset pohjat.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
25.11.2011 klo 16.11
Miinusta haltioiden parroista. Eivätkö pelin tekijät ole koskaan lukeneet yhtään fantasia kirjaa? Haltioilla ei ole partoja.
Wut?? Siis häh täh? =D
25.11.2011 klo 16.17
Rekisteröitynyt 05.03.2011
25.11.2011 klo 16.33
Ja kyllä itsekkin mieluummin kestäisin paria tekstuuribugia kuin korruptoituneita ja kadonneita saveja.
Rekisteröitynyt 01.10.2011
25.11.2011 klo 19.38
25.11.2011 klo 20.50
25.11.2011 klo 20.58
Miinusta antaisin pelille siitä että jättiläiset ovat pelottavampia vastuksia kuin lohikäärmeet...
Mutta jo 30h takana ja levelillä 31...paljon vielä pelaamatta...paljon.
Se mikä on outoa että oblivionista en tykännyt yhtään. JA tämän ostin pienellä varauksella...mutta perskata tämä koukutti ja pahasti.
Myös satunnaiset bugit olisi kiva saada korjattua.
Questit bugaa välillä ja naimiisin kun meni niin yhtäkkiä paikalle tippui tyhjästä ruumis...ja myös taivaalta putosi yhtäkkiä lohikäärmeen ruumis eteen.
Mutta ehdottomasti tämän vuoden parhaita pelejä.
Samoilla linjoilla Protec:in kans oblivion ei iskeny sit yhtään.Skyrimin saanti ollut parhaimpia sijoituksia pitkään aikaan.lv.25 :)
Rekisteröitynyt 13.06.2011
25.11.2011 klo 21.06
25.11.2011 klo 22.00
Yksi miinus on myös juuri karttaan ja pelimaailmaan liittyvä. Esim jos pitää jonnekin vuorelle mennä niin siinä saa sitten kiertää yli 300km etsien jotain yhtä polkua mikä vie sinne tai sitten ryhtyä vuorikiipeilijäksi.
25.11.2011 klo 22.13
Täällä löytyy skyrimiä PC:ltä ja boxilta lvl 54 warrior boxilla ja nyt PC:lläkin (kiitos tallennusten siirto mahdollisuuden) täytyy todeta että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. PC:llä joutuu leuka lattiassa ihmetellä grafiikoita, eikä ihastellessa saa oikein mitään tehtyä. Boxilla puolestaan saa röhnöttää sohvalla ja valikoissa rullaaminen on boxilla hivenen verran helpompaa. Mitään save ongelmia kummassakaan ei ole ilmennyt ja samat pugit riivaavat tiettyjä questejä molemmilla alustoilla.
On se kyllä kumma, kun tuo sohvalla löhöäminen lasketaan aina konsoleiden eduksi. Mikä estää liittämästä sitä konetta telkkuun ja padia koneeseen? Ei vaan ymmärrä.
Rekisteröitynyt 29.07.2010
25.11.2011 klo 23.09
Täällä löytyy skyrimiä PC:ltä ja boxilta lvl 54 warrior boxilla ja nyt PC:lläkin (kiitos tallennusten siirto mahdollisuuden) täytyy todeta että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. PC:llä joutuu leuka lattiassa ihmetellä grafiikoita, eikä ihastellessa saa oikein mitään tehtyä. Boxilla puolestaan saa röhnöttää sohvalla ja valikoissa rullaaminen on boxilla hivenen verran helpompaa. Mitään save ongelmia kummassakaan ei ole ilmennyt ja samat pugit riivaavat tiettyjä questejä molemmilla alustoilla.
On se kyllä kumma, kun tuo sohvalla löhöäminen lasketaan aina konsoleiden eduksi. Mikä estää liittämästä sitä konetta telkkuun ja padia koneeseen? Ei vaan ymmärrä.
Itse pohdiskelin samaa, mutta sitten sen oivalsin. Konetta kun ei käytetä vain pelaamiseen. Jos kone on sohvan äärellä, työskentely on hankalaa. Myös kaikki ylimääräinen säätö siihen, että kone saadaan löhöily + työkelpoiseksi on hankalaa. En ole koskaan nähnyt kenelläkään pc pelaajalla konetta sohvan äärellä. Eli sohva kortti on pätevä.
25.11.2011 klo 23.48
Täällä löytyy skyrimiä PC:ltä ja boxilta lvl 54 warrior boxilla ja nyt PC:lläkin (kiitos tallennusten siirto mahdollisuuden) täytyy todeta että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. PC:llä joutuu leuka lattiassa ihmetellä grafiikoita, eikä ihastellessa saa oikein mitään tehtyä. Boxilla puolestaan saa röhnöttää sohvalla ja valikoissa rullaaminen on boxilla hivenen verran helpompaa. Mitään save ongelmia kummassakaan ei ole ilmennyt ja samat pugit riivaavat tiettyjä questejä molemmilla alustoilla.
On se kyllä kumma, kun tuo sohvalla löhöäminen lasketaan aina konsoleiden eduksi. Mikä estää liittämästä sitä konetta telkkuun ja padia koneeseen? Ei vaan ymmärrä.
Itse pohdiskelin samaa, mutta sitten sen oivalsin. Konetta kun ei käytetä vain pelaamiseen. Jos kone on sohvan äärellä, työskentely on hankalaa. Myös kaikki ylimääräinen säätö siihen, että kone saadaan löhöily + työkelpoiseksi on hankalaa. En ole koskaan nähnyt kenelläkään pc pelaajalla konetta sohvan äärellä. Eli sohva kortti on pätevä.
Mä pelaan sohvalla :O järkytyitkö?
26.11.2011 klo 06.41
Yksi miinus on myös juuri karttaan ja pelimaailmaan liittyvä. Esim jos pitää jonnekin vuorelle mennä niin siinä saa sitten kiertää yli 300km etsien jotain yhtä polkua mikä vie sinne tai sitten ryhtyä vuorikiipeilijäksi.
Omasta mielestä taas tuo vuorelle johtavan polun etsiminen on hieno osa immersionluontia ja tuo aitoa seikkailun tunnetta :) Ja tokikaan jokaiselle nyppylälle ei tarvitse tietään tuskastella, osaan johtaa selkeä polku ja polun juurella vielä "Mene tästä!" -kyltti.
Yhtyisin muutamaan aiempaan kommenttiin että Oblivion ei iskenyt yhtään mutta Skyrimiin on rakastuttu. Taisin edellistä Elder Scrollsia jaksaa muutaman tunnin, tätä on nyt pelattu tunneissa reilu pari vuorokautta ja pelin vetovoima on aivan käsittämätön edelleen.
26.11.2011 klo 10.21
Rekisteröitynyt 28.06.2008
26.11.2011 klo 11.09
Hyvin pelaa pcllä valikot just tolla tab+awds hommalla, eikä mulla kyllä hiirikään bugittele tai lagaa pätkääkään, mutta taas toisekseen BF3 ei pysy pystyssä edes 5 minuuttia. Tätä takana jo n.6 tuntia ilman ongelmia ja on kyllä loistava peli.
Ei taida kaverilla lämmöt kestää...
Miksi on muuten taas arvosteltu surkein versio eli 360?
Kai sitä pitää vaan siirtyä muualle klikkailemaan.
BF3:lle tuli just patchi joka kusi aika monen PC-käyttäjän pelin, siitä tämä kaatuilu luultavasti johtuu. Väittävät, että kovasti tekevät työtä ongelman ratkaisemiseksi, muttei mtn oo vielä kuulunu.
26.11.2011 klo 18.50
Täällä löytyy skyrimiä PC:ltä ja boxilta lvl 54 warrior boxilla ja nyt PC:lläkin (kiitos tallennusten siirto mahdollisuuden) täytyy todeta että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. PC:llä joutuu leuka lattiassa ihmetellä grafiikoita, eikä ihastellessa saa oikein mitään tehtyä. Boxilla puolestaan saa röhnöttää sohvalla ja valikoissa rullaaminen on boxilla hivenen verran helpompaa. Mitään save ongelmia kummassakaan ei ole ilmennyt ja samat pugit riivaavat tiettyjä questejä molemmilla alustoilla.
On se kyllä kumma, kun tuo sohvalla löhöäminen lasketaan aina konsoleiden eduksi. Mikä estää liittämästä sitä konetta telkkuun ja padia koneeseen? Ei vaan ymmärrä.
Itse pohdiskelin samaa, mutta sitten sen oivalsin. Konetta kun ei käytetä vain pelaamiseen. Jos kone on sohvan äärellä, työskentely on hankalaa. Myös kaikki ylimääräinen säätö siihen, että kone saadaan löhöily + työkelpoiseksi on hankalaa. En ole koskaan nähnyt kenelläkään pc pelaajalla konetta sohvan äärellä. Eli sohva kortti on pätevä.
Mulla tietokone on oman pöytänsa vieressä ja siitä menee 7 metrin HDMI-kaapeli vahvistimeen josta menee 10 metrin HDMI-kaapeli videotykkiin. Tietokoneeni näet ajaa myös bluray-soittimen virkaa. Ja minulla on Xbox controller for windows -ohjain jolla tätäkin peliä pelaan. Mikään ei estä minua laittamasta tykkiä päälle ja rötköttämään pädi kädessä sohvalla.
26.11.2011 klo 19.42
Piti sitten kertoa yksi isommista juonipaljastuksista heti arvostelun alussa ilman mitään syytä? Onneksi olen pääjuonen jo pelannut läpi, muuten nimittäin vähän korpeaisi.
26.11.2011 klo 22.52
paitsi jos löytyy isompi kuten Dragon Agessa jossa meinas paskat tulla housuun kun tappeli "pikku"hämiksiä vastaan ja kun kääntyi ympäri niin siinä olikin sellainen jätti että huhhuh
Rekisteröitynyt 04.09.2011
27.11.2011 klo 00.26
"Sekasorron takana on perin ilkeämielinen Alduin-lohikäärme, jonka jo muinaiset velhot luulivat loihtineensa toiseen aika-avaruuteen, pois ihmisten silmistä ja mielistä. Valitettavati loitsu siirsikin Alduinin vain tulevaisuuteen, siis Skyrimin nykyaikaan."
Piti sitten kertoa yksi isommista juonipaljastuksista heti arvostelun alussa ilman mitään syytä? Onneksi olen pääjuonen jo pelannut läpi, muuten nimittäin vähän korpeaisi.
Niin mitäs sitten? Onhan lähes kaikissa kirjoissakin juoni kerrottu takakannessa. Samalla lailla leffa-arvosteluissa kerrataan alokuvan juoni. Ei tuo mitään ratkaisevaa paljasta, vain sen mistä juonesta on kyse. Asia olisi eri, jos loppuratkaisu paljastettaisiin.
27.11.2011 klo 05.09
"Ensikkänin pelin luolastot tykkäävät jostain syystä mennä lähes järkiäänsä samaa putkimaista kaavaa; aina löytyy lopusta se vipu, jolla avataan oikoreitti takaisin alkuun."
Oletko oikeasti tosissasi?
Tämä on niin positiivinen asia, ettei ole tosikaan. Joka luolaston lopusta löytyy onneksi AINA joku oikoreitti/uloskäynti ulkomaailmaan, ettei tarvitse koko helvetin paskaa kävellä takaisin vain päästäkseen ulos.
Muita ei jaksa edes kommentoida, hohhoijaa. Kyllä voi ihmisillä olla elämä vaikeaa :D
27.11.2011 klo 10.56
onneksi AINA joku oikoreitti/uloskäynti ulkomaailmaan, ettei tarvitse koko helvetin paskaa kävellä takaisin vain päästäkseen ulos.
"paskaa"? pelaatkohan ihan oikeaa peliä?
omalla kohdalla tuo haittaa sitä immersiota, mistä koko peli kärsii. kaikesta on tehty liian yksinkertaista ja helppoa casualit silmällä pitäen. kaikista kehitysaskelista huolimatta sarja tuntuu aina vain epäuskottavammalta. ei eeppistä seikkailua voi tärvellä tuollaisilla
eikä ne luolastot niin valtavia tai muuten ärsyttäviä ole että se takaisin kävely olisi tuskaa
27.11.2011 klo 11.43
Rekisteröitynyt 03.01.2008
27.11.2011 klo 14.28
onneksi AINA joku oikoreitti/uloskäynti ulkomaailmaan, ettei tarvitse koko helvetin paskaa kävellä takaisin vain päästäkseen ulos.
"paskaa"? pelaatkohan ihan oikeaa peliä?
omalla kohdalla tuo haittaa sitä immersiota, mistä koko peli kärsii. kaikesta on tehty liian yksinkertaista ja helppoa casualit silmällä pitäen. kaikista kehitysaskelista huolimatta sarja tuntuu aina vain epäuskottavammalta. ei eeppistä seikkailua voi tärvellä tuollaisilla
eikä ne luolastot niin valtavia tai muuten ärsyttäviä ole että se takaisin kävely olisi tuskaa
Jos tälläiset "helpotukset" ärsyttävät näin paljon ja rikkovat "immersion" niin miksi käyttää niitä? Oletko huomannut ettei peli pakota siihen? Se jos mikä on positiivista Bethesdan peleissä, peliä voi pelata miten kukakin haluaa. Kukaan ei pakota oikaisemaan luolaston lopussa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä Fast Travelista narisijoita jotka itkevät kun pelissä on Fast Travel ja se rikkoo immersiota. Ei kukaan pakota käyttämään jos se haittaa omaa pelikokemusta. Samalla tavalla sen luolan voi juosta takaisin jos koet että se parantaa pelikokemustasi. Mikä on siis ongelma?
27.11.2011 klo 19.24
rupeaa kyllä pidemmänpäälle kyllästyttämään nämä tehtävät kun 90% niistä päättyy aina jonkun luolaston läpiclearaamiseen. myöskään tämä randomquest-generaattori ei ole oikein riemastuttanut kun kaikki questit on kopioita toisistaan.
Derp. Mitähän peliä TÄMÄ tyyppi pelaa.
27.11.2011 klo 21.36 1
rupeaa kyllä pidemmänpäälle kyllästyttämään nämä tehtävät kun 90% niistä päättyy aina jonkun luolaston läpiclearaamiseen. myöskään tämä randomquest-generaattori ei ole oikein riemastuttanut kun kaikki questit on kopioita toisistaan.
Derp. Mitähän peliä TÄMÄ tyyppi pelaa.
Erittäin todennäköisesti Skyrimiä.
27.11.2011 klo 21.49
rupeaa kyllä pidemmänpäälle kyllästyttämään nämä tehtävät kun 90% niistä päättyy aina jonkun luolaston läpiclearaamiseen. myöskään tämä randomquest-generaattori ei ole oikein riemastuttanut kun kaikki questit on kopioita toisistaan.
Derp. Mitähän peliä TÄMÄ tyyppi pelaa.
Sanoisin että Skyrimiä.
28.11.2011 klo 07.19
Yksi miinus on myös juuri karttaan ja pelimaailmaan liittyvä. Esim jos pitää jonnekin vuorelle mennä niin siinä saa sitten kiertää yli 300km etsien jotain yhtä polkua mikä vie sinne tai sitten ryhtyä vuorikiipeilijäksi.
Clairvoyance anyone?
28.11.2011 klo 14.19
Jos tälläiset "helpotukset" ärsyttävät näin paljon ja rikkovat "immersion" niin miksi käyttää niitä? Oletko huomannut ettei peli pakota siihen? Se jos mikä on positiivista Bethesdan peleissä, peliä voi pelata miten kukakin haluaa. Kukaan ei pakota oikaisemaan luolaston lopussa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä Fast Travelista narisijoita jotka itkevät kun pelissä on Fast Travel ja se rikkoo immersiota. Ei kukaan pakota käyttämään jos se haittaa omaa pelikokemusta. Samalla tavalla sen luolan voi juosta takaisin jos koet että se parantaa pelikokemustasi. Mikä on siis ongelma?
Eikös se immersio säry jo juuri siinä, kun tietää että luolastosta pääsee muutenkin pois kuin juoksemalla takaisin sisäänkäynnille? Tai kun Fast Travel -optio on olemassa, vaikkei sitä käyttäisikään.
Ajattelin vaan heittää tämmöisen tähän perustuen omiin kokemuksiin, vaikkei mitenkään erityisemmin Skyrimissä ole minulle mitään immersion rikkojaa.
Rekisteröitynyt 06.07.2011
28.11.2011 klo 15.10
Miinusta haltioiden parroista. Eivätkö pelin tekijät ole koskaan lukeneet yhtään fantasia kirjaa? Haltioilla ei ole partoja.
Wut?? Siis häh täh? =D
dweemerit on haltioita
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
28.11.2011 klo 17.35
Miinusta haltioiden parroista. Eivätkö pelin tekijät ole koskaan lukeneet yhtään fantasia kirjaa? Haltioilla ei ole partoja.
Wut?? Siis häh täh? =D
dweemerit on haltioita
Rekisteröitynyt 04.09.2011
29.11.2011 klo 09.20
Miinusta haltioiden parroista. Eivätkö pelin tekijät ole koskaan lukeneet yhtään fantasia kirjaa? Haltioilla ei ole partoja.
Wut?? Siis häh täh? =D
dweemerit on haltioita
Totta. Poikkeuksena tähän dweemereille kuuluu kyllä parta, koska ovat jotain kääpiön ja haltian sekoituksia. Puuhaltiat, korkeahaltiat ja mustat haltiat taas ovat taas rotuja, joille parta ei yksinkertaisesti sovi. Tehdään mukamas omia rotuja sillä, että matkitaan joku perinteinen fantisiarotu yksi yhteen ja sitten lisätään sille parta. Ei näin. Ja tietenkään kyse ei ole Skyrimistä vaan koko Elders Srcollista.
Aikaisemmin ei se ole haitannut, kun aika pelikelvottomia olivat vanhemmat Scrollit. Maailmantutkimista en itse oikein laske sisällöksi, kyllä siihen pitää liittyä tehtäviä. Ja Fast Travelia ei voi liikaa ylistää, sitä ilman peli olisi kauheaa tuskaa. Kaikki paikat pitää kuitenkin ensin käydä läpi, ennen kun sitä käyttää. Eikä se mitään riko kun se hahmo sinne kävelee, ei vain itse tarvitse kävelyttää. Minun mielestäni tämä edestakaisin ramppaaminen on turhinta sisältöä ikinä ja se kestiketjujen(enkä puhu nyt päätehtävästä, jota en ole pelannut ensimmäistä loharintappoa pidemmälle) tekeminen on se olennainen ja hauskin osa peliä.
Ja Herp kannattaa mennä Rftiniin ja liittyä siellä varkaiden kiltaan. Siellä on selvästi erillaisia tehtäviä kuin muuten. Eikä tarvitse olla mikään varashahmo. Sieltä saa kengät ja hanskat, joilla pärjää tarpeeksi hyvin ne tehtävät suht matalilla skilleillä ja ilman perkkejä. Parasta antia kylläkin tähän asti oli maagikillan tehtävät, jotka tein heti aluksi ja olin jo level 12 arkkimaagi, eikä ollut ees adept loitsuja vielä käytössä :P.
29.11.2011 klo 12.55
Orcs = Orsimer
Orsimer = ''Pariah City'' örkkien yksi koti mesta
Mer = Haltija
Orsimer = pariah haltija = korruptoitunut haltija
-------------------------------------------------------------
-----------------
Ja kyllä TES-sarjassa on haltijoilla aina partoja ollut ( paitsi oblivionissa jossa niitä ei saanut KUKAAN)
Ja järkkä: PC
29.11.2011 klo 13.00
01.12.2011 klo 09.29
02.12.2011 klo 06.41
02.12.2011 klo 13.32
Ei ne takaperin lentävät kuolemattomat lohikäärmeet mitään, niiden kanssa voisin vielä elää. Mutta että mikään resistance ei toimi on jo vähän liian paksua.
Ks esim http://forums.bethsoft.com/index.php?/topic/1298322-the-u
02.12.2011 klo 13.34
Kirjoita kommentti