Madagascar-pingviinit ovat saaneet arvoisensa PlayStation 2 -pelin. Tämä oli lähes myönteinen miete.

Sankarit ovat, jos eivät hauskoja, niin hassuja söpökommandoja. Aina on salainen tehtävä meneillään. Tuskinpa aiheesta osuvampaa peliä syntyy, kuin tasopompun ja pulmanratkonnan risteytys klassikon The Lost Vikings hengessä. Lastenpelin pitää olla kriitikon mielestä helppo (rasti ruutuun), mutta viihdearvo ei saa olla teoreettista, vaan sedänkin on pysyttävä hereillä (toinen X).

Ylistys tyssää siihen, että The Penguins of Madagascar: Dr. Blowhole Returns – Again! näyttää ensimmäiseltä Madagascar-peliltä, jonka arvostelin 2005, kun PlayStation 3 oli vasta pilkettä silmäkulmassa. Jos suttuinen, palikkamainen, ajoittain hidasteleva ja muista bugeista kärsivä uutuus on tehty korkeammalla resoluutiolla, niin enpä huomannut. Kun verestin muistoja YouTube-videoilla, selvempää oli, että huulisynkka oli vakuuttavampaa 2005. Kun lisenssipelistä on vaarassa tulla OK - tehdään siitä koko konsolin karuin rupsaus.



Dr. Blowhole kuulostaa Sperminator-elokuvan pahikselta, mutta ei takerruta tähän. Valloitushaluista kyborgidelfiiniä enemmän ongelmia aiheuttaa itserakas kuningas Julien, joka tv-sarjasta kenties selviävästä syystä on päätynyt New Yorkin eläintarhaan. Julienilla on vaatimuksia. Pingviinit tykkäävät tehdä asioita. Niinpä heidät arvotaan kenttiin, joissa he etsivät esineitä ja toisinaan toisiaan.

Pingviinejä liikutellaan erikseen, tai yhdessä, jos valittuna on Kippari. Kipparin ainoa oma kyky on pitkät hypyt, mutta muutpa tottelevat, jos hän komentaa seuraamaan tai asettumaan muodostelmaan, kuten riviin tai päällekkäin.

Kowalski on aivot. Hän löytää eniten esineitä ja kasaa niistä keksintöjä tietyissä kohteissa. Kowalski myös hakkeroi, eli yhdistelee samanvärisiä johtoja (mikä ei olisi haaste viisivuotiaan puuhakirjassakaan).

Teräsvatsa Rico yrjöää saappaita kauas ja pommeja lähelle. Vihollisia ei montaa ole, joten Rico on raivaaja. Alokas ryömii viemäreissä ja kiipeilee, koska hän on pieni (tai alokas). Muutamaan otteeseen Alokas hurmaa puluja, missä ei ole liiaksi logiikkaa: muista kyvyistä poiketen tempun toimintaperiaatteet ovat hitusen epäselvät.

Pingviinit osaavat hyppiä, liukua, työnnellä laatikoita ja aktivoida vipuja. Pulmat edustavat hyvää makua. Joku kehveli on onnekkaasti pelin kohderyhmää: joku joutuu hitusen miettimään ja harhailemaan hetken maisemissa. Peli on varsin siedettävä, vaikka pelaaja ratkomisen sijaan vain klaaraisi pulmat. Toiminta näyttää ja tuntuu Madagascarin pingviinien operaatiolta.



Erilliset minipelit ovat niin hirveitä, että arvosana laskee. Padilla väännetään peruspökkelöä keilausta, tanssia ja lähestyvien esineiden lätkimistä. Xbox 360 -versio jopa vaatii Kinectin, Wii-versio vaatii uDraw-laudan, mutta plegeversio on karvalakkimalli, vaikka minipeleissä Moven tarpeen maistaa.

Useimmat saavutuksetkin on suoritettu noin viidessä tunnissa, paitsi jos olet varsinaista kohderyhmää. Myönnän, että kerran en heti hoksannut, miten laatikkoa on työnnettävä. Hieno homma. Sankareilla on moninkertaisesti kykyjä verrattuna heppoisimman luokan lisenssipomppuihin. Muita eroja ei ole, eikä kipeästi tarvita.