Gears of War 3
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Sotapelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | 1-4, moninpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Epic Games |
Julkaisija: | Microsoft Games |
Julkaisupäivä: | 22.09.2011 |
Pelin kotisivut |
Köriläiden kolmas kokoontuminen
Ilmestyessään Gears of War toi mukanaan hieman uusia pelimekaniikkoja, mutta ei niinkään mullistanut räiskintäpelejä. Laadukkaana, komeana ja hauskana äijämättönä se kuitenkin vahvisti Xbox 360:n asemaa pelimarkkinoilla huomattavasti. Gears of War 2 taas osoitti, että pelisarja ei ollut yhden hitin ihme, vaan Halon ohella Microsoftin konsolin kulmakiviä ja hahmokaarteineen sekä moninpeleineen jäävä pelihistoriaan. Kolmatta osaa - trilogian päätöstä - saatiin odottaa lähes kolme vuotta ja Sodan Rattaat on kiillotettu viimeisen päälle loppukoitosta varten. (Vaikka voikin jo melkoisella varmuudella sanoa, että jollain verukkeella Gears-pelejä vielä nähdään jatkossakin).
Saaga jatkuu, kun parisen vuotta on kulunut viime osan tapahtumista. Peli alkaa messevällä unijaksolla, jonka aikana selviää ainakin se, että jos joku repii Xbox 360:sta graafisesti vielä Epiciä enemmän irti, nielaisen Mountain Dew't väärään kurkkuun. Pohjimmiltaan Gears 3:n tarina on matka pisteestä Y pisteeseen X, jossa tasaisin väliajoin pysähdytään räiskimään aina jonkin tekosyyn varjolla. Välillä tuntui, että Marcuksen joukkiolla on helkkaristi huonoa onnea, kun jokainen asia pitkittyy sillä, että jostain tulvii vihollisia. Noh, tarina ei ole toimintapelien ykkösjuttu, mutta trilogian päätös on panostanut siihen edellisiä osia enemmän ja ainakin useimpiin tärkeimpiin kysymyksiin saadaan vastaus noin 15 tunnin yksinpelikampanjan aikana.
Kampanja toimii, sillä sen rytmitys on hiottu ajatuksen kanssa. Kaavaa rikotaan sopivissa kohdin massiivisemmilla taistoilla tai ajoneuvoissa tapahtuvissa osioissa, eikä murehtimaan jäädä liikaa (paitsi ehkä yhdessä Cole Trainin muistelmatuokiossa). Eräs osioista, vaikka pelimekaniikaltaan olikin kovin kevyt, toi mieleeni Matrix-leffojen kaksi kohtausta: sen moottoritiellä tapahtuvan ja taistelun lonkero-olioita vastaan. Gearseja onkin voinut aina verrata eteenpäin vyöryviin toimintaelokuviin, eikä tuo analogia ole kaukana maalistaan nytkään. Mätön keskellä peli onnistuu myös väpäyttämään alahuulta, kun erään hahmon kuolema esitetään varsin dramaattisella tavalla.
Henkilöhahmoja on nyt mukana jonkun verran enemmän, sillä Marcuksen mukana on yleensä kolme muuta soturia, jotka hoitavat oman tonttinsa mallikkaasti. Machomiesten rinnalle on saatu myös nais-COGeja, mikä elävöittää ainakin hahmojen välistä naljailua. Perimmäinen syy laajennetulle ryhmärämälle on se, että yksinpelikampanjan voi pelata myös maksimissaan neljän pelaajan co-oppina.
Kampanjan kenttäsuunnittelu pyrkii peittelemään, että useimmiten kyseessä ovat ahtaat käytävät, joihin on ripoteltu laatikoita ja muita tavaroita pelisarjalle tyypillisen suojaan - ammu - suojaan - ammu -taktiikan mahdollistamiseksi. Myönnän, että jos asiaa alkoi miettiä, se oli välillä jopa häiritsevän selvää, mutta melskeen keskellä asiaan kiinnitti harvoin huomiota.
COGien asevalikoimaan on tehty muutamia uudistuksia, joista jännin on Digger. Se tavallaan heittää kranaatin maan alitse, mistä on hyötyä aika montaa vihollista vastaan, nekin kun osaavat käyttää kenttiin ripoteltuja suojia lähes yhtä hyvin kuin pelaajan joukkiot. Tekoälyttömyyttäkin esiintyy tulisateessa seisoskelevien mörrimöykkyjen muodossa, mutta omapa on vikansa! Hähhää! Surkeat alieeniörmyt, maistakaa lyijyä!
Entuudestaankin vahvaa verkkomoninpelausta sekä siihen pääsemistä kavereiden kanssa on hiottu ja vahvistettu monelta kantilta ja pelilevy on tungettu täyteen pelimoodeja, joita varmasti tulee vielä ladattavaksi lisääkin. Alkuvaiheessa pelaajille annetaan kymmenen kenttää ja kuusi pelitilaa. Entistä enemmän verkossa panostetaan ryhmätyöhön ja taktisempaan taisteluun, eikä päättömään ramboiluun, mikä sopii meikäläiselle kuin kranaatti kouraan.
Pätevältä sohvahuvilta ainakin pieninä annoksilta vaikuttaa Wingman-pelitila, jossa ollaan kahden pelaajan tiimeissä ja jokainen vihulainen pitää teurastaa lopetusliikkeellä, etteivät pirulaiset respawnaa. Tässä kaverista on hyötyä, kun toinen suojaa ja toinen viimeistelee tappotyöt. Toinen uutuus on Beast-moodi, joka kääntää roolit: pelaajan on locustina niitettävä ihmisten joukkioita. Mitä paremmin pärjää, sitä örmympänä körmynä pääsee mellastamaan.
Gears of Warit ovat kuuluisia Horde-tilasta, joten toki se tästäkin installaatiosta löytyy. Mukaan on nyt sekoitettu ripaus Tower Defenceä, mikä mielestäni toimii erinomaisesti, vaikka puristit saattavatkin vetää ruudinhöyryt nokkaansa. Tapoista saatavalla rahalla voi asettaa vihollisten matkan varrelle ansoja sekä aseita ja meno muuttuu astetta strategisemmaksi. Mikäli verkossa räimiminen kiinnostaa, Gears3:ssa on pelattavaa kuukausiksi, vaikka syksy tuokin mukanaan kovia kilpailijoita.
Gears of War 3:ssa kohtaan taas peliarvostelijan ikiaikaisen jatko-osa-dilemman: peli on hiotumpi kuin edeltäjänsä, mutta lähes kaikki on ennenkin nähty. Epic Gamesin tuotoksesta kuitenkin huokuu sellainen hartaudella tekemisen ja yksityiskohtien kunnioittamisen taso sekä fanikansan tiedostaminen, että Gears 3 nousee sarjan parhaaksi - ja pitäähän sen pistemäärässäkin näkyä. (Edeltäjälle olisin antanut pyöreän 90.)
Kiitos Marcus Michael Fenix, saagasi on kunnialla kuljettu. Toivottavasti seuraajasi tekee yhtä hyvää työtä.
Saaga jatkuu, kun parisen vuotta on kulunut viime osan tapahtumista. Peli alkaa messevällä unijaksolla, jonka aikana selviää ainakin se, että jos joku repii Xbox 360:sta graafisesti vielä Epiciä enemmän irti, nielaisen Mountain Dew't väärään kurkkuun. Pohjimmiltaan Gears 3:n tarina on matka pisteestä Y pisteeseen X, jossa tasaisin väliajoin pysähdytään räiskimään aina jonkin tekosyyn varjolla. Välillä tuntui, että Marcuksen joukkiolla on helkkaristi huonoa onnea, kun jokainen asia pitkittyy sillä, että jostain tulvii vihollisia. Noh, tarina ei ole toimintapelien ykkösjuttu, mutta trilogian päätös on panostanut siihen edellisiä osia enemmän ja ainakin useimpiin tärkeimpiin kysymyksiin saadaan vastaus noin 15 tunnin yksinpelikampanjan aikana.
Ryhmässä räiske reipastuu
Kampanja toimii, sillä sen rytmitys on hiottu ajatuksen kanssa. Kaavaa rikotaan sopivissa kohdin massiivisemmilla taistoilla tai ajoneuvoissa tapahtuvissa osioissa, eikä murehtimaan jäädä liikaa (paitsi ehkä yhdessä Cole Trainin muistelmatuokiossa). Eräs osioista, vaikka pelimekaniikaltaan olikin kovin kevyt, toi mieleeni Matrix-leffojen kaksi kohtausta: sen moottoritiellä tapahtuvan ja taistelun lonkero-olioita vastaan. Gearseja onkin voinut aina verrata eteenpäin vyöryviin toimintaelokuviin, eikä tuo analogia ole kaukana maalistaan nytkään. Mätön keskellä peli onnistuu myös väpäyttämään alahuulta, kun erään hahmon kuolema esitetään varsin dramaattisella tavalla.
Henkilöhahmoja on nyt mukana jonkun verran enemmän, sillä Marcuksen mukana on yleensä kolme muuta soturia, jotka hoitavat oman tonttinsa mallikkaasti. Machomiesten rinnalle on saatu myös nais-COGeja, mikä elävöittää ainakin hahmojen välistä naljailua. Perimmäinen syy laajennetulle ryhmärämälle on se, että yksinpelikampanjan voi pelata myös maksimissaan neljän pelaajan co-oppina.
Kampanjan kenttäsuunnittelu pyrkii peittelemään, että useimmiten kyseessä ovat ahtaat käytävät, joihin on ripoteltu laatikoita ja muita tavaroita pelisarjalle tyypillisen suojaan - ammu - suojaan - ammu -taktiikan mahdollistamiseksi. Myönnän, että jos asiaa alkoi miettiä, se oli välillä jopa häiritsevän selvää, mutta melskeen keskellä asiaan kiinnitti harvoin huomiota.
Tuutin täydeltä tykitystä
COGien asevalikoimaan on tehty muutamia uudistuksia, joista jännin on Digger. Se tavallaan heittää kranaatin maan alitse, mistä on hyötyä aika montaa vihollista vastaan, nekin kun osaavat käyttää kenttiin ripoteltuja suojia lähes yhtä hyvin kuin pelaajan joukkiot. Tekoälyttömyyttäkin esiintyy tulisateessa seisoskelevien mörrimöykkyjen muodossa, mutta omapa on vikansa! Hähhää! Surkeat alieeniörmyt, maistakaa lyijyä!
Entuudestaankin vahvaa verkkomoninpelausta sekä siihen pääsemistä kavereiden kanssa on hiottu ja vahvistettu monelta kantilta ja pelilevy on tungettu täyteen pelimoodeja, joita varmasti tulee vielä ladattavaksi lisääkin. Alkuvaiheessa pelaajille annetaan kymmenen kenttää ja kuusi pelitilaa. Entistä enemmän verkossa panostetaan ryhmätyöhön ja taktisempaan taisteluun, eikä päättömään ramboiluun, mikä sopii meikäläiselle kuin kranaatti kouraan.
Pätevältä sohvahuvilta ainakin pieninä annoksilta vaikuttaa Wingman-pelitila, jossa ollaan kahden pelaajan tiimeissä ja jokainen vihulainen pitää teurastaa lopetusliikkeellä, etteivät pirulaiset respawnaa. Tässä kaverista on hyötyä, kun toinen suojaa ja toinen viimeistelee tappotyöt. Toinen uutuus on Beast-moodi, joka kääntää roolit: pelaajan on locustina niitettävä ihmisten joukkioita. Mitä paremmin pärjää, sitä örmympänä körmynä pääsee mellastamaan.
Gears of Warit ovat kuuluisia Horde-tilasta, joten toki se tästäkin installaatiosta löytyy. Mukaan on nyt sekoitettu ripaus Tower Defenceä, mikä mielestäni toimii erinomaisesti, vaikka puristit saattavatkin vetää ruudinhöyryt nokkaansa. Tapoista saatavalla rahalla voi asettaa vihollisten matkan varrelle ansoja sekä aseita ja meno muuttuu astetta strategisemmaksi. Mikäli verkossa räimiminen kiinnostaa, Gears3:ssa on pelattavaa kuukausiksi, vaikka syksy tuokin mukanaan kovia kilpailijoita.
Kunniakas kruunu
Gears of War 3:ssa kohtaan taas peliarvostelijan ikiaikaisen jatko-osa-dilemman: peli on hiotumpi kuin edeltäjänsä, mutta lähes kaikki on ennenkin nähty. Epic Gamesin tuotoksesta kuitenkin huokuu sellainen hartaudella tekemisen ja yksityiskohtien kunnioittamisen taso sekä fanikansan tiedostaminen, että Gears 3 nousee sarjan parhaaksi - ja pitäähän sen pistemäärässäkin näkyä. (Edeltäjälle olisin antanut pyöreän 90.)
Kiitos Marcus Michael Fenix, saagasi on kunnialla kuljettu. Toivottavasti seuraajasi tekee yhtä hyvää työtä.
Gears of War 3 (Xbox 360)
Gears of War 3 päättää (ensimmäisen?) Gears-trilogian ja tekee sen tyylillä, adrenaliinilla ja erityisesti laadulla.
- eeppinen ja toimiva rytmitys
- hiottu kokonaisuus
- moninpelin megamättö
- paikoittainen käytäväsyndrooma
- ei kovasti uutta
- Ice-T liimattu päälle
Keskustelut (25 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
26.09.2011 klo 10.41
Rekisteröitynyt 20.02.2010
26.09.2011 klo 16.11
26.09.2011 klo 16.27
Rekisteröitynyt 17.03.2009
26.09.2011 klo 17.14
Plussaksi voin mainita grafiikat ja Cole Trainilla (Baby!) pelattavan (pelin parhaimman) osuuden.
26.09.2011 klo 17.18
Nähty, pelattu, paskaa.
Miksi vihaisit yhtä tämän konsolisukupolven parasta peliä?
26.09.2011 klo 17.25
Vaikea suositella edellisiä pelanneille, uusille pelaajille suosittelen ostamaan ekan ja tokan osan ja jättämään sarjan siihen, ellei sitten tykkää moninpelistä, sitä en itse pelannut, varmaan ihan sitä samaa kieri-haulikoi -hippaa kuin edellisetkin.
Tätä nimenomaan on helppo suositella edellisiä osia pelanneille ja miksei uusillekin pelaajille jotka pitävät 3rd-person shoottereista. Koko sarjan selkeästi hiotuin kokonaisuus, eniten pelattavaa ja paras moninpeli silti eroamatta liikaa edeltävistä peleistä mitä tulee tunnelmaan ja pelattavuuteen.
Suosittelen, selkeästi tämän vuoden pelitarjonnan helmiä.
26.09.2011 klo 20.41
Rekisteröitynyt 17.03.2009
26.09.2011 klo 21.57
Vieläkö tässä kolmanessa osassa pyssyt on alitehoisia?
Mitä meinaat? Ei tämä mikään cawadoodie ole, mutta haulikko on edelleen se instakill meleetappokone, mikä aikaisemmissakin osissa. Sitten on vielä se poikkisahattu haulikko, joka parhaimissa tapauksissa niittaa kolme pelaajaa kerralla alas.
26.09.2011 klo 21.59
Sitten on vielä se poikkisahattu haulikko, joka parhaimissa tapauksissa niittaa kolme pelaajaa kerralla alas.
Jos vastustajat harrastavat letkajenkkaa naamasi edessä, muuten aivan turha ase.
27.09.2011 klo 09.53
Vieläkö tässä kolmanessa osassa pyssyt on alitehoisia?
Mitä meinaat? Ei tämä mikään cawadoodie ole, mutta haulikko on edelleen se instakill meleetappokone, mikä aikaisemmissakin osissa. Sitten on vielä se poikkisahattu haulikko, joka parhaimissa tapauksissa niittaa kolme pelaajaa kerralla alas.
veikkaanpa että tarkoittaa edelleen niitä rynkkyjä jotka vaativat n 15 luotia ennen kuin vihollinen kaatuu. onhan se järkytys CODin ja muiden "realiräimeiden" jälkeen mutta mielestäni hyvä juttu. hienoa että ukot ei ole paperia ja eka laukaus ratkaise voittajaa
itse pelistä. tuntuu erinomaiselta kuten kaksi edellistäkin mutta pelkäänpä että jostain syystä pelaamisen määrä jää silti vähiin kuten edellisilläkin
27.09.2011 klo 15.45
27.09.2011 klo 19.26
veikkaanpa että tarkoittaa edelleen niitä rynkkyjä jotka vaativat n 15 luotia ennen kuin vihollinen kaatuu. onhan se järkytys CODin ja muiden "realiräimeiden" jälkeen mutta mielestäni hyvä juttu. hienoa että ukot ei ole paperia ja eka laukaus ratkaise voittajaa
Just niitä. Vaikka co-oppina 1&2 oli ihan hubaa niin käämit paloi noihin leikkipyssyihin.
Rekisteröitynyt 20.12.2010
27.09.2011 klo 21.08
Nähty, pelattu, paskaa.
Rekisteröitynyt 06.09.2011
27.09.2011 klo 22.01
Mutta itse pelistä tykkäsin. Juoneen on selvästi panostettu ja yhdessä kohtaa peliä tuli kyllä tippa silmäkulmaan. Koko kampanjan ajan tuli kaverin kanssa arvailtua mitä tapahtuu. Arvauksista noin puolet osui oikeaan, mutta ohi menneet arvaukset menivät sitten aikas paljon metsään. Elikkäs juoni ei ole ihan niin ennalta arvattava kuin voisi luulla.
Niin ja Carminen kasvoja ei nähty vieläkään. Darn
28.09.2011 klo 10.24
Jostain syystä jäänyt väliin koko pelisarja, mutta muutama viikko sitten innostuin kokeilemaan sarjan ekaa osaa sen alelaarista ostettuani muutamalla eurolla. Hämmästyin miten hyvältä peli näyttää edelleen vaikka on boxin alkupään pelejä.
Meininki aivan mahtavaa äijäilyä 80-luvun actionleffojen hengessä. Ehdottomasti hankin myös osat 2 ja 3.
28.09.2011 klo 13.15
28.09.2011 klo 13.21
Jep, kaverin kanssa mäkin pelasin ja vaikutti ihan samalta "tutun turvaliselta" gearsilta joka se tietty pitää ollakin, parannuksia siellä täällä mutta vanhat pelaajat eivät pety ja jotka vihasivat edellisiä osia niin vihaavat tätäkin.
28.09.2011 klo 20.49
29.09.2011 klo 03.55
Olisin halunnut kuulla vähän arvostelijalta enemmän huonoja puolia... Jäi vähän sellainen hehkuttamisen maku tuon artikkelin jälkeen.
Miten niistä voi enempää kertoa jos niitä ei ole? Kaikki oleellinen on jo arvostelussa.
29.09.2011 klo 09.58
Olisin halunnut kuulla vähän arvostelijalta enemmän huonoja puolia... Jäi vähän sellainen hehkuttamisen maku tuon artikkelin jälkeen.
Miten niistä voi enempää kertoa jos niitä ei ole? Kaikki oleellinen on jo arvostelussa.
"huonoa" on se että vähän on muuttunut ja jos ei tykkää putkiräiskinnästä, eli siis makuasioista voidaan tapella. muutenhan tosta on aika vaikea löytää heikkouksia kun teknisesti kaikki toimii loistavasti eikä sisällössä ole kitsasteltu
alun perin mututuntumalla pidin sarjaa surkeana (vai muka Halon tappaja) mutta sitten ostin ykkösen joku vuosi sitten ja peruspelattavuus oli loistavaa vaikka oli vähän ohuenlaisesti sisältöä. kakkonen korjasi puutteen War Journaleilla, boteilla ja hordella eikä tämä kolmonen kovin paljoa pystynyt parantamaan siitä. edelleen kaipaisin Hordeen bottikamuja, vähemmän tönkköä ajoneuvojen liittämistä ja kunnon statsitaulua ihan offlineenkin josta näkisi kaiken
toki ostin kakkosen kun All Frontsin sai jo puoli-ilmaiseksi niin sisällön määrä voi olla vähän hämärtynyt kun erityisesti ne lumimapit paransivat kokonaisuutta. odotellaan minkälaisen DLCpaketin GoW3 saa ja millä hinnoilla
29.09.2011 klo 17.05
Rekisteröitynyt 28.09.2011
30.09.2011 klo 15.13
Multiplayeria en edes lähde arvostelemaan kun en ole 3rd person multiplayer räiskintöjä pelannut. Jospa Uncharted 3 Multiplayer korjais sitten senkin aukon sivistyksessä :D
Suosittelen!
01.10.2011 klo 01.59
Rekisteröitynyt 15.02.2010
03.10.2011 klo 00.50
08.06.2014 klo 22.44