Pilttejä ei kannata kylmiltään istuttaa Virtua Cop -kloonin äärelle. Alta kouluikäinen tähtää telkkaria muovinpalalla ja pillittää, kun hän ei tahdo ampua setää - ja isiä hävettää.

Apuun tulee Ape Escape. Pyssyt on korvattu ritsalla ja haavilla ja terroristit pelaajalta banaaneja pöllivillä apinoilla. Istuta sikiö tällaisen raideräiskinnän äärelle, ja puolen tunnin kuluttua toukka on kunniaksi klaanilleen: "isi, saako tässä kohta jo haulikon tai moottolisahan, jumalauta?" Ei saa, pieni Paavoseni. Jotkut pelit on tehty kehittämään, eikä purkamaan raivoa. Kuka tietää, kenties maailmassa on eksentrisiä onnen pekkoja, jotka tarvitsevat puhdasta roskaa laskeutuakseen pilvilinnoista.



Apinat tulevat kohti ja ufot ammuskelevat. Peli on koettu heti harjoitustilan päätyttyä. Apinat kaapataan haavilla. PlayStation Move on ainoa tuettu ohjain, ja kapulahan toimii, joten haavia heilutellaan melko realistisesti. Sitten oli se ritsa. Osuma hetkellisesti tainnuttaa apinat. Osumilla voi myös kerätä banaaneja ja tuhota ufoja. Kun kilkutamme raiteilla kohti seuraavaa apinoiden kaappausruutua, voimme joko ammuskella, tai lyödä lähelle tulevia asioita viuhkalla. Viuhkalla voi toisinaan myös palauttaa lähestyvän esineen.

Harjoitustilassa opitaan muutkin jutut. Kuten pään kääntäminen (napeilla). Toisinaan on mahdollista aktivoida erikoisesine, joka imee kaikki apinat kerralla talteen, tai tuhoaa ufot. Tämä on tyydyttävää ottaen huomioon, ettei apinoita yleensä napsita omaan tahtiin, vaan pelaaja odottelee (kenties päätä käännellen), milloin seuraava sellainen tulee riittävän lähelle.

Banaanit ovat kuin sormuksia Sonic-pelistä. Apina varastaa kerralla tertullisen. Banskut ovat elinvoimaa, joten eläinrääkkäyksen himo iskee helposti. Nopealla ritsanosumalla tertun saa takaisin, mutta apina on vapaa jatkamaan rötöstelyä. Peli ei suinkaan ole vaikea, mutta toiminta on alusta alkaen väkinäistä ja tappavan tylsää. Hitusenkin haastavalla hetkellä herää paniikki, että uudestaan pitää yrittää.



Tarinaksi on kehitetty sellainen, että - ensinnäkin - on apinoita. Sitten on aaveapina, joka varsinkin pitäisi saada kiinni. Muutama käsinpiirretty animaationpätkä, huokaus, niitäkin on levyllä. Toistuvasti paljastuu, että kiinni saatu aaveapina on klooni. Siksi siirrymme seuraavaan kenttään, joista vain muutama on soveliaan pirteä lastenpeliin. Dinosauruskenttä on jännä, jee. Kummitustalo pitää olla totta kai. Sitten meillä on sellaisia kenttiä, kuin joku talo ja tori. Apinoitakin on erilaisia, ja hirveän huonolla Wii-grafiikalla ne on tehty. Iso asioita heittelevä välipomoapina on melkein hassu.

Muutama minipelin kuvatus rokottaisi arvosanaa, jos se olisi enää mahdollista. Jees, lisää ammuskelun korviketta! Juuh, ammuskelua samalla, kun kakkospelaaja ajaa autoa - vaikka tämä oli yksinpeli vielä äsken?!

Pelattavaa on vain pariksi tunniksi, mutta kriitikolla meni viikkoja arvioidessa, jaksaisiko hän jo huomenna taas minuutin vääntää. Tekisi mieli antaa vähemmän pisteitä kuin mikä on V2.fi:n virallinen minimi, muttei sitä kehtaa, kun tämä sentään teknisesti toimii kaikessa kamaluudessaan. PlayStation Move on melko cool, kunhan et osta sille pelejä, vaan tyydyt demoihin.