NHL 08
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Urheilupelit |
Pelaajia: | Yksi tai useampia |
Ikärajoitus: | 7 |
Kehittäjä: | EA Sports |
Julkaisija: | Electronic Arts |
Pelin kotisivut |
Karvasta karvaamista
Varma merkki talven tulosta on yöpakkasten ja iltojen pimenemisen ohella NHL-pelisarjan tuoreimman vuosipäivityksen ilmestyminen kauppojen hyllyille. Joulua odotellessa aikaansa voi kuluttaa vaikkapa hauskan seurapelin merkeissä, jossa voittajaksi selviää se, joka keksii eniten eroja viimeisimmän ja sitä edeltävän NHL-version välillä. Tehtävä ei ole etenkään tietokonepelaajille helppo, sillä konsolimiehiin verrattuna pc-pojat on muutaman näennäisen uudistuksen jälkeen jälleen kerran hylätty vilttiketjuun, ja vieläpä ilman toivoa kilpailijoiden tarjoamista paremmista pelimahdollisuuksista.
Tämän vuoden merkittävin uudistus PC- ja PS2-versioissa on uuden sukupolven konsoleilla jo viime vuonna esitelty skill stick -ominaisuus, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että pelaajan mailaa ja sitä kautta laukauksia, harhautuksia ja syöttöjä pääsee ohjaamaan suoraan ohjaimen oikealla tatilla. Käytännössä siis tökkäämällä tattia maalia kohden on tuloksena nopea rannelaukaus, lämärin saa viritetty vetämällä tattia ensin maalista poispäin ja sitten sitä kohti ja harhautukset taas hoituvat sivuttaisliikkeillä. Kiekottoman pelaajan tapauksessa samalla tavoin puolestaan hoituvat taklaukset. Hetken opettelun jälkeen ohjaustuntuma etenkin asiallisella pädillä on siinä määrin perinteisiä kontrolleja parempi, ettei vanhaan ohjaustapaan ainakaan omalla kohdallani ollut enää paluuta. Ohjaimen puutteessa homma hoituu toki näppäimistölläkin, mutta ymmärrettävästi samanlaisesta tuntumasta voi tällöin vain haaveilla.
Pelimuodot puolestaan eivät viime vuodesta ole muuttuneet. Joukkueen hallintaan pidemmällä aikavälillä keskittyvän dynasty-tilan ohella valita voi kauden, pudotuspelien, näytösotteluiden, turnausten tai lähinnä läpiajojen ja harhautusten harjoitteluun soveltuvan rankkarikisan mittaisista pelisessioista. NHL:n ja Euroopan huippuliigojen (SM-liiga tietysti mukaan lukien) ohella kaukaloita pääsee katselemaan myös maajoukkueiden paidoissa, tai uutuutena peliin lisätyssä AHL-farmiliigassa. Yhteen maaliin parhaimmillaan neljän pelaajan voimin pelattavia minipelejä on lisäksi paketissa mukana pari kappaletta ja moninpeli puolestaan onnistuu saman koneen ohella jälleen myös verkon yli. Pelin mukana toimitettava rekisteröintiavain tosin on henkilökohtainen, joten käytettynä pelinsä ostavat saattavat verkkopelaamisen riemuista jäädä paitsi.
Ihmisvastustajat ovat loppujen lopuksi kuitenkin ainoa suositeltava vaihtoehto, mistä kiitos kuuluu yksinpelissä jatkuvasti esiin nouseville tekoälyttömyyksille. Joukkuepelaamisesta ei omilla miehillä tunnu olevan tietoakaan, puolustaminen ei pahemmin kiinnosta, sillä vastustajat saavat välillä sooloilla maalin edessä aivan vapaasti kenenkään puuttumatta tilanteeseen. Lisäksi tietokoneen ohjaamat joukkuetoverit tahtovat väkisin ajautua samaan sumppuun pelaajan kanssa, elleivät sitten voitetun aloituksen jälkeen vain yksinkertaisesti jää paikoilleen ihmettelemään, ja muutoinkin meno on usein melkoisen päätöntä. Jo muutaman pelitunnin jälkeen tulee harvinaisen selväksi, että kyseessä on yhden miehen peli, jossa koneen rooli omien pelaajien osalta on lähinnä liikutella poikia samaan päätyyn kaukaloa kiekon kanssa ja odotella, että pelaaja ottaisi ohjat.
Myös pelityyli on pysynyt jotakuinkin identtisenä aiempiin osiin nähden. Realismista ei juuri ole tietoa, mutta satunnaiseen pelailuun sopivassa kaveriporukassa vauhdikas arcade-meininki kyllä sopii. Pidemmät sessiot ja erityisesti Dynasty-tila kaipaisivat kuitenkin syvällisempää lähestymistapaa, sillä ainakaan itselläni ei kiinnostus tahtonut riittää sinällään mukavan monipuolisesti toteutettuun kokoonpanojen, taktiikoiden ja harjoitusrutiinien viilailuun, kun tärkein, eli kaukalossa tapahtuva osa pelistä tahtoo muistuttaa enemmän flipperiä kuin jääkiekkoa. Vaikeustason nostaminenkin tuntuu lähinnä nostavan vastustajan maalivahvin torjuntaprosenttia ja lisäävän vauhtia entisestään, mikä puolestaan johtaa taktiikan hiomisen sijaan pikemminkin niiden muutamien hyväksi havaittujen maalikikkojen ryöstöviljelyyn.
Tunnelman osalta paljon pelastavat televisiostakin tuttujen Mika Saukkosen ja Timo Jutilan selostukset. Vaikka osa kommenteista hieman päälle liimatun oloisilta kuulostaakin ja jorinat tulevat suhteellisen nopeasti tutuiksi, tekee etenkin Jutilan mukana olo kuitenkin harvinaisen selväksi, että jääkiekosta tulee keskustella nimenomaan Tampereen murteella. Jostain käsittämättömästä syystä pelin PC-versio on kuitenkin jälleen käytännössä identtinen PS2-pelin, eikä PS3- tai X360-versioiden kanssa, kuten olettaa sopisi. Teknisesti tämä näkyy mm. perustason grafiikkana, joka ajaa asiansa sen kummemmin säväyttämättä, ja tänä päivänä lähes käsittämättömänä laajakuvaresoluutioiden tuen puutteena. Tämän vielä antaisi anteeksi, mutta kun lähes kaikki muutkin uuden sukupolven konsoleilla esitellyistä uudistuksista on PC-puolella jälleen unohdettu, alkaa kyseinen versio tuntua hetki hetkeltä enemmän hätävaralta kuin todelliselta, vakavasti otettavalta vaihtoehdolta akuuttiin virtuaalikiekon puutteeseen. Mikäli kyseisiä konsoleita tai viime vuoden versiota pelistä ei kotoa kuitenkaan löydy ja kaukaloon pitäisi päästä, ajaa NHL 08 asiansa, mutta muussa tapauksessa kauppaan tuskin kannattaa kiirehtiä.
Sunnuntaikiekkoilijan mielipide (PS3)
Olen törmännyt suhteellisen epäsäännöllisin väliajoin NHL-sarjan peleihin, eikä käy kieltäminen, etteikö niiden pelaaminen ihan hauskaa olisi ollut - etenkin hyvässä seurassa. Pikatestin perusteella NHL08 tarjoaa uudenlaista kontrollimetodia, joka ei istunut meikäläisen tassuun laisinkaan. Myönnettäköön, että minut istutettiin pelin ääreen suhteellisen pystymetsästä, ilman sen kummempaa koulutusta tai harjoittelua. Olen silti vakaasti sitä mieltä, että edellisvuosien änärit ovat tarjonneet huomattavasti paremman perstuntuman heti alusta lähtien.
NHL08:n tappeluosuus herätti hienoista hilpeyttä, sen verran kankeasti kehnosti animoidut pelipojat argressioita toisiinsa purkavat. Visuaalisesti peli ei näyttänyt testipelini aikana mitenkään häikäisevältä, tosin osasyy oli käytetyssä näyttölaitteessa.
Yleissilmäyksellä lätkä on lätkää tänäkin vuonna, eikä se siitä muuksi muutu. En edelleenkään jaksa ymmärtää niitä, jotka juoksevat tukka putkella pelikauppaan joka jumalan vuosi ostamaan sarjan uusimman osan, jossa uutta ovat lähinnä tuoreemmat pelaajalistat. Itse suosin edelleen alelaarista hyvinkin edukkaasti löytyviä edellisvuoden osia.
Jarkko Rotstén
Mailaan käsiksi
Pelimuodot puolestaan eivät viime vuodesta ole muuttuneet. Joukkueen hallintaan pidemmällä aikavälillä keskittyvän dynasty-tilan ohella valita voi kauden, pudotuspelien, näytösotteluiden, turnausten tai lähinnä läpiajojen ja harhautusten harjoitteluun soveltuvan rankkarikisan mittaisista pelisessioista. NHL:n ja Euroopan huippuliigojen (SM-liiga tietysti mukaan lukien) ohella kaukaloita pääsee katselemaan myös maajoukkueiden paidoissa, tai uutuutena peliin lisätyssä AHL-farmiliigassa. Yhteen maaliin parhaimmillaan neljän pelaajan voimin pelattavia minipelejä on lisäksi paketissa mukana pari kappaletta ja moninpeli puolestaan onnistuu saman koneen ohella jälleen myös verkon yli. Pelin mukana toimitettava rekisteröintiavain tosin on henkilökohtainen, joten käytettynä pelinsä ostavat saattavat verkkopelaamisen riemuista jäädä paitsi.
Taistelua tyhjäpäitä vastaan
Myös pelityyli on pysynyt jotakuinkin identtisenä aiempiin osiin nähden. Realismista ei juuri ole tietoa, mutta satunnaiseen pelailuun sopivassa kaveriporukassa vauhdikas arcade-meininki kyllä sopii. Pidemmät sessiot ja erityisesti Dynasty-tila kaipaisivat kuitenkin syvällisempää lähestymistapaa, sillä ainakaan itselläni ei kiinnostus tahtonut riittää sinällään mukavan monipuolisesti toteutettuun kokoonpanojen, taktiikoiden ja harjoitusrutiinien viilailuun, kun tärkein, eli kaukalossa tapahtuva osa pelistä tahtoo muistuttaa enemmän flipperiä kuin jääkiekkoa. Vaikeustason nostaminenkin tuntuu lähinnä nostavan vastustajan maalivahvin torjuntaprosenttia ja lisäävän vauhtia entisestään, mikä puolestaan johtaa taktiikan hiomisen sijaan pikemminkin niiden muutamien hyväksi havaittujen maalikikkojen ryöstöviljelyyn.
Takkiin tuli
Sunnuntaikiekkoilijan mielipide (PS3)
Olen törmännyt suhteellisen epäsäännöllisin väliajoin NHL-sarjan peleihin, eikä käy kieltäminen, etteikö niiden pelaaminen ihan hauskaa olisi ollut - etenkin hyvässä seurassa. Pikatestin perusteella NHL08 tarjoaa uudenlaista kontrollimetodia, joka ei istunut meikäläisen tassuun laisinkaan. Myönnettäköön, että minut istutettiin pelin ääreen suhteellisen pystymetsästä, ilman sen kummempaa koulutusta tai harjoittelua. Olen silti vakaasti sitä mieltä, että edellisvuosien änärit ovat tarjonneet huomattavasti paremman perstuntuman heti alusta lähtien.
NHL08:n tappeluosuus herätti hienoista hilpeyttä, sen verran kankeasti kehnosti animoidut pelipojat argressioita toisiinsa purkavat. Visuaalisesti peli ei näyttänyt testipelini aikana mitenkään häikäisevältä, tosin osasyy oli käytetyssä näyttölaitteessa.
Yleissilmäyksellä lätkä on lätkää tänäkin vuonna, eikä se siitä muuksi muutu. En edelleenkään jaksa ymmärtää niitä, jotka juoksevat tukka putkella pelikauppaan joka jumalan vuosi ostamaan sarjan uusimman osan, jossa uutta ovat lähinnä tuoreemmat pelaajalistat. Itse suosin edelleen alelaarista hyvinkin edukkaasti löytyviä edellisvuoden osia.
Jarkko Rotstén
NHL 08 (Tietokonepelit)
Pakollinen vuosipäivitys lisää entiseen pakettiin uuden ohjaustavan ja AHL-liigan, mutta muilta osin erot viime vuoden versioon ovat kovin vähissä.
- Skill-stick
- Selostus
- Kohtuullisen mukavasti pelimuotoja
- Tekninen toteutus
- Todellisten uudistusten vähyys
- Tekoäly
Keskustelut (2 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
18.10.2007 klo 01.20
Rekisteröitynyt 13.04.2007
22.06.2008 klo 23.45