Shift 2: Unleashed
Arvioitu: | Xbox 360 |
Genre: | Ajopelit, Simulaatiot |
Pelaajia: | |
Ikärajoitus: | 3 |
Kehittäjä: | Slightly Mad Studios |
Julkaisija: | Electronic Arts |
Julkaisupäivä: | 24.03.2011 |
Pelin kotisivut |
Ylivaihteen vapauttamat
Need for Speed Shift oli ilmestyessään vuonna 2009 uusi yritys hieman metsään menneen Pro Streetin jälkeen palauttaa Need for Speed -sarjaa vakavien autopelien sarjaan. Tuolloin yritys kaatui simulaattoriajomallin ja arcademaisten kilpailujen epäsuhtaiseen yhdistelmään. Nyt maagisen Need for Speed -osan nimestään tiputtanut jatko-osa yrittää eriyttää peliä yhä kauemmas pelihallimaisista edeltäjistään ja onnistuukin tällä kertaa yllättämään positiivisesti.
Pelaajan taidot mitataan heti kärkeen autoerotiikan kärkimallin, Nissan GT-R:n ohjaimissa. Lyhyen rundin perusteella peli arvioi sohvakuskin taitotason ja ehdottaa sopivia ajoapuja ja vaikeustasoa. Ajoapujen määrän voi säätää myös itse jarruavustuksista luistonestoon ja lukkiutumattomiin jarruihin sekä vauriomallinnuksen vaikutukseen. Säätömahdollisuudet tekevät pelistä helposti lähestyttävän sunnuntaisuhareille ja autopeliveteraaneille. Ykkösosasta tuttua ajomallia on viilattu paremmin pad-ohjaimelle sopivaksi, mutta ratilla meno on yhä mukavan kiikkerää.
Vertailun Forza Motorsportiin voi unohtaa heti, sillä pelit taistelevat eri sarjoissa. Forza on pääasiassa leppoisaa eksoottisilla autoilla kurvailua siinä missä Shift 2 on kuin nyrkkeilyä asfalttia vastaan. Ajomallin ja realismin puolesta kurvaillaan edelleen Race Pron ja Race Driver Gridin välimaastossa.
Shift 2:een uusittu grafiikkamoottori yhdessä uusitun vaihtoehtoisen kypäräkameran kanssa tarjoaa varsin näyttävää menoa. Vauhdin myötä kuljettajan näkökenttä kapenee, pikkukolhut saavat niskat notkumaan ja kolarit kuskin huohottamaan henkensä pitimiksi. 720p-tilassa pyörivä peli on kaunis radalla, mutta kammottava valikoissa, joissa osa ikoneista ja logoista on pikselimössöä. Itse ajelussa en kohdannut lainkaan ruudunpäivitysongelmia edes 15 auton letkoissa, joten annettakoon sahalaidat anteeksi paremman ajettavuuden nimissä.
Uutta ja kilpailijoista erottavaa tekniikkaa löytyy pellin alta parin kikan verran. Ensimmäisenä mainittakoon tiukassa väännössä renkaista irtoavat kumin kappaleet, jotka myös oikeasti sotkevat asvalttia. Puhtaalla ajolinjalla pysyminen on ensiarvoisen tärkeää ja varomattomasti otetun mutkan jälkeen pidon vievälle kumisotkulle ajautuminen tietää kymmenysten hukkaamista kierrosajasta.
Ensimmäisessä osassa otsaelintä kasvattanut ihmispelaajan pakollinen takarivin lähtöpaikka lyhyissä kisoissa on korjattu ja nyt pelaajalla on paremmat mahdollisuudet voittaa muuten aneemiset parin kierroksen kisatkin kun edessä ei ole joka kerta täyttä nippua tekoälyttömiä suhareita ohiteltavana. Tekoäly on istutettu muutenkin FIA:n kuljettajakurssille ja noussut pohjamudista suoraan autopelien parhaimmistoon. Konekuskit osaavat väistää turhan rohkeaa sisälinjaa kärttävää pelaajaa sekä pitää suhteellisen hyvin yhtä ajolinjaa myös ohitustilanteissa. Tekoälylauman keskellä on yllättävän mukava ajaa, vaikka yhä imussa mutkaan tuleva kilpailija saattaa välillä puskea jarrumerkkinsä väärin katsoneen pelaajaparan päin ratavalleja.
Törmäilykin on kokenut kaivatun parannuksen ja nyt seinään ajaminen todella särkee auton ajokelvottomaan kuntoon. Melkoinen oli myös yllätykseni, kun roimasta sivuluisusta hiekalle ajauduttuani huomasin auton ponnahtavan melkoisilla kierteillä suoraan kattokerhoon.
Paraskaan ajomalli ja komeimmatkaan ratajipot eivät kuitenkaan ole minkään arvoisia ilman kunnon menopeliä virtuaalisen takamuksen alla. Shift 2:n autolistalta löytyykin kuminpoltinta moneen lähtöön. Erityisen bonuspisteen annan Shift 2:lle muskeliautojen toteutuksesta. Ajaminen on tietenkin jo tuttuun tapaan melkoista avomerilosseilua, mutta kisavireisten veekasien ärjyntä on kerrankin sellainen, että ääntä tekee mieli kääntää kovemmalle. Jokaisella autolla on oma persoonallinen äänensä ja mekaaniset metelit ovat kauttaaltaan mehukkaat.
Pelin suunnittelijat vannoivat, että järjettömän automäärän sijaan peliin mallinnetaan ainoastaan kaiken tärkeimmät kilpurit ja melko hyvin tässä on myös onnistuttu. Rauhallisemmasta päästä menopelejä löytyy ensimmäisen korimallin VW Golf GTI ja rajuimmista kyydeistä vastaa mainetta niittäneen Pagani Zondan seuraaja, tänä vuonna esitelty Huayra. Huayra on samalla Shift 2:n yksinoikeus, joten muissa autopeleissä tätä 700-hepoista hirviötä ei hetkeen päästä tyyppaamaan. Ääripäiden väliltä löytyvät klassikot kuten Ford Mustang ja Dodge Challenger, liuta BMW-malleja E30 M3:sta tuoreeseen M6 coupeen, pakollisia Bugatti Veyronia, Lancer Evolutionia ja täyttä Nissanin GT-R- ja Z-katrasta unohtamatta. Lisää kulkupelejä on julkaistu jo useamman DLC-paketin verran.
Kuvitteellisten mm. Tokioon, Lontooseen ja Miamiin sijoittuvien ratojen lisäksi maisemalistasta löytyy sellaisten esikuvien kuin Brno, Hockenheim, Donington Park ja Dubai mukaan mallinnettuja asfalttirinkejä. Osaan radoista pääsee käsiksi myös astetta haastavammissa yökilpailuissa. Kilpailut ovat edelleen Shiftin suurin kompastuskivi, sillä etenkin pelin alkupuolella ajettavat parin kierroksen rykäisyt eivät herätä todellista autokilpailutunnelmaa. Edes valinnaiset aika-ajot veisivät kokonaisuutta simulaattorien suuntaan, eli juuri sinne mihin Shift pyrkii NFS-sarjaa levittämään.
Shift 2:n koko autovalikoimaa ei pääse koeajamaan pelin ensimetreillä, vaan autot täytyy avata ja ostaa yksitellen uratilassa. Voitoista taistellaan perinteisissä ratakilpailuissa sekä mm. driftauksessa, kierrosennätysten tavoittelussa ja kaksintaisteluissa. Pelaaja saa siististi ajetuista kisoista, oikean ajolinjan käytöstä ja puhtaista ohituksista kokemuspisteitä, joilla noustaan tasoja kuin roolipelissä ikään. Uusien tasojen myötä aukeaa paitsi uutta autokalustoa, myös uusia vanteita, tarroja, viritysosia ja virtuaalirahaa virtuaali-Vehoon kannettavaksi.
Autojen virittely sujuu perinteiseen tapaan osa kerrallaan imusarjoja, nokka-akseleita, pakoputkia ja jousia yhä parempiin vaihdellen. Valikot eivät ole selkeimmästä päästä, mutta viritysosien hankinta on monipuolista ja osien tarjoamat muutokset auton suorituskykyyn esitetään hyvin. Autoaan voi myös säätää kohtalaisen monipuolisesti, vaikka mihinkään PC:n huippusimulaattorien desimaalisäätöihin ei todellakaan päästä tai jouduta koskemaan. Säätöihin paneutuminen kuitenkin antaa sen viimeisen mahdollisen etulyöntiaseman kun kilpaa lähdetään ajamaan tosissaan, verkkoon.
Valitettavasti Need for Speed -sarjan menneisyys tuntuu vainoavan verkkopelaajien mieltä ja kisoissa ei herrasmiessäännöistä välitetä. Peliseuranhaku tutkii pelaajan yksinpelikilpailujen ratakäytöstä ja etsii tälle kaveriksi yhtä aggressiivisia ihmisvastuksia, käytännössä suurin osa testijakson aikana tapaamistani kuljettajista tuntui kuitenkin tupsahtaneen paikalle Burnout-universumista. Mielenkiintoisempaa haastetta tuo peliin integroitu Autolog, kaverien kierrosajoista kirjaa pitävä tietopalvelu. Mikään ei motivoi pieksemään itsestään parempaa suoritusta kuin se kaksi sadasosasekuntia, joilla moukan tuurilla mutkat taitteleva kaveri nappasi juuri kierrosaikalistan kärkisijan itselleen.
Vääntömomenttia
Pelaajan taidot mitataan heti kärkeen autoerotiikan kärkimallin, Nissan GT-R:n ohjaimissa. Lyhyen rundin perusteella peli arvioi sohvakuskin taitotason ja ehdottaa sopivia ajoapuja ja vaikeustasoa. Ajoapujen määrän voi säätää myös itse jarruavustuksista luistonestoon ja lukkiutumattomiin jarruihin sekä vauriomallinnuksen vaikutukseen. Säätömahdollisuudet tekevät pelistä helposti lähestyttävän sunnuntaisuhareille ja autopeliveteraaneille. Ykkösosasta tuttua ajomallia on viilattu paremmin pad-ohjaimelle sopivaksi, mutta ratilla meno on yhä mukavan kiikkerää.
Vertailun Forza Motorsportiin voi unohtaa heti, sillä pelit taistelevat eri sarjoissa. Forza on pääasiassa leppoisaa eksoottisilla autoilla kurvailua siinä missä Shift 2 on kuin nyrkkeilyä asfalttia vastaan. Ajomallin ja realismin puolesta kurvaillaan edelleen Race Pron ja Race Driver Gridin välimaastossa.
Enemmän kuin facelift
Shift 2:een uusittu grafiikkamoottori yhdessä uusitun vaihtoehtoisen kypäräkameran kanssa tarjoaa varsin näyttävää menoa. Vauhdin myötä kuljettajan näkökenttä kapenee, pikkukolhut saavat niskat notkumaan ja kolarit kuskin huohottamaan henkensä pitimiksi. 720p-tilassa pyörivä peli on kaunis radalla, mutta kammottava valikoissa, joissa osa ikoneista ja logoista on pikselimössöä. Itse ajelussa en kohdannut lainkaan ruudunpäivitysongelmia edes 15 auton letkoissa, joten annettakoon sahalaidat anteeksi paremman ajettavuuden nimissä.
Uutta ja kilpailijoista erottavaa tekniikkaa löytyy pellin alta parin kikan verran. Ensimmäisenä mainittakoon tiukassa väännössä renkaista irtoavat kumin kappaleet, jotka myös oikeasti sotkevat asvalttia. Puhtaalla ajolinjalla pysyminen on ensiarvoisen tärkeää ja varomattomasti otetun mutkan jälkeen pidon vievälle kumisotkulle ajautuminen tietää kymmenysten hukkaamista kierrosajasta.
Ensimmäisessä osassa otsaelintä kasvattanut ihmispelaajan pakollinen takarivin lähtöpaikka lyhyissä kisoissa on korjattu ja nyt pelaajalla on paremmat mahdollisuudet voittaa muuten aneemiset parin kierroksen kisatkin kun edessä ei ole joka kerta täyttä nippua tekoälyttömiä suhareita ohiteltavana. Tekoäly on istutettu muutenkin FIA:n kuljettajakurssille ja noussut pohjamudista suoraan autopelien parhaimmistoon. Konekuskit osaavat väistää turhan rohkeaa sisälinjaa kärttävää pelaajaa sekä pitää suhteellisen hyvin yhtä ajolinjaa myös ohitustilanteissa. Tekoälylauman keskellä on yllättävän mukava ajaa, vaikka yhä imussa mutkaan tuleva kilpailija saattaa välillä puskea jarrumerkkinsä väärin katsoneen pelaajaparan päin ratavalleja.
Törmäilykin on kokenut kaivatun parannuksen ja nyt seinään ajaminen todella särkee auton ajokelvottomaan kuntoon. Melkoinen oli myös yllätykseni, kun roimasta sivuluisusta hiekalle ajauduttuani huomasin auton ponnahtavan melkoisilla kierteillä suoraan kattokerhoon.
Kulkupelit kuumalla kadulla
Paraskaan ajomalli ja komeimmatkaan ratajipot eivät kuitenkaan ole minkään arvoisia ilman kunnon menopeliä virtuaalisen takamuksen alla. Shift 2:n autolistalta löytyykin kuminpoltinta moneen lähtöön. Erityisen bonuspisteen annan Shift 2:lle muskeliautojen toteutuksesta. Ajaminen on tietenkin jo tuttuun tapaan melkoista avomerilosseilua, mutta kisavireisten veekasien ärjyntä on kerrankin sellainen, että ääntä tekee mieli kääntää kovemmalle. Jokaisella autolla on oma persoonallinen äänensä ja mekaaniset metelit ovat kauttaaltaan mehukkaat.
Pelin suunnittelijat vannoivat, että järjettömän automäärän sijaan peliin mallinnetaan ainoastaan kaiken tärkeimmät kilpurit ja melko hyvin tässä on myös onnistuttu. Rauhallisemmasta päästä menopelejä löytyy ensimmäisen korimallin VW Golf GTI ja rajuimmista kyydeistä vastaa mainetta niittäneen Pagani Zondan seuraaja, tänä vuonna esitelty Huayra. Huayra on samalla Shift 2:n yksinoikeus, joten muissa autopeleissä tätä 700-hepoista hirviötä ei hetkeen päästä tyyppaamaan. Ääripäiden väliltä löytyvät klassikot kuten Ford Mustang ja Dodge Challenger, liuta BMW-malleja E30 M3:sta tuoreeseen M6 coupeen, pakollisia Bugatti Veyronia, Lancer Evolutionia ja täyttä Nissanin GT-R- ja Z-katrasta unohtamatta. Lisää kulkupelejä on julkaistu jo useamman DLC-paketin verran.
Kuvitteellisten mm. Tokioon, Lontooseen ja Miamiin sijoittuvien ratojen lisäksi maisemalistasta löytyy sellaisten esikuvien kuin Brno, Hockenheim, Donington Park ja Dubai mukaan mallinnettuja asfalttirinkejä. Osaan radoista pääsee käsiksi myös astetta haastavammissa yökilpailuissa. Kilpailut ovat edelleen Shiftin suurin kompastuskivi, sillä etenkin pelin alkupuolella ajettavat parin kierroksen rykäisyt eivät herätä todellista autokilpailutunnelmaa. Edes valinnaiset aika-ajot veisivät kokonaisuutta simulaattorien suuntaan, eli juuri sinne mihin Shift pyrkii NFS-sarjaa levittämään.
Voitto kotiin, auto talliin
Shift 2:n koko autovalikoimaa ei pääse koeajamaan pelin ensimetreillä, vaan autot täytyy avata ja ostaa yksitellen uratilassa. Voitoista taistellaan perinteisissä ratakilpailuissa sekä mm. driftauksessa, kierrosennätysten tavoittelussa ja kaksintaisteluissa. Pelaaja saa siististi ajetuista kisoista, oikean ajolinjan käytöstä ja puhtaista ohituksista kokemuspisteitä, joilla noustaan tasoja kuin roolipelissä ikään. Uusien tasojen myötä aukeaa paitsi uutta autokalustoa, myös uusia vanteita, tarroja, viritysosia ja virtuaalirahaa virtuaali-Vehoon kannettavaksi.
Autojen virittely sujuu perinteiseen tapaan osa kerrallaan imusarjoja, nokka-akseleita, pakoputkia ja jousia yhä parempiin vaihdellen. Valikot eivät ole selkeimmästä päästä, mutta viritysosien hankinta on monipuolista ja osien tarjoamat muutokset auton suorituskykyyn esitetään hyvin. Autoaan voi myös säätää kohtalaisen monipuolisesti, vaikka mihinkään PC:n huippusimulaattorien desimaalisäätöihin ei todellakaan päästä tai jouduta koskemaan. Säätöihin paneutuminen kuitenkin antaa sen viimeisen mahdollisen etulyöntiaseman kun kilpaa lähdetään ajamaan tosissaan, verkkoon.
Valitettavasti Need for Speed -sarjan menneisyys tuntuu vainoavan verkkopelaajien mieltä ja kisoissa ei herrasmiessäännöistä välitetä. Peliseuranhaku tutkii pelaajan yksinpelikilpailujen ratakäytöstä ja etsii tälle kaveriksi yhtä aggressiivisia ihmisvastuksia, käytännössä suurin osa testijakson aikana tapaamistani kuljettajista tuntui kuitenkin tupsahtaneen paikalle Burnout-universumista. Mielenkiintoisempaa haastetta tuo peliin integroitu Autolog, kaverien kierrosajoista kirjaa pitävä tietopalvelu. Mikään ei motivoi pieksemään itsestään parempaa suoritusta kuin se kaksi sadasosasekuntia, joilla moukan tuurilla mutkat taitteleva kaveri nappasi juuri kierrosaikalistan kärkisijan itselleen.
Shift 2: Unleashed (Xbox 360)
Roimasti edeltäjästään petranneella ratapelillä on yhä matkaa mestaruussarjaan, mutta suunta on oikea.
- Ajomalli
- Tekoäly
- Moottoriäänet
- Leikkikilpailut
- Viimeistelyn puute
Keskustelut (8 viestiä)
Rekisteröitynyt 26.09.2007
03.06.2011 klo 11.15
Itse peli on omasta mielestäni myös suuri harppaus ensimmäisestä osasta niin grafiikan kuin pelattavuudenkin osalta. Varsinkin hienot valaistukset tekevät pelistä todella nautittavan. Dubain kuumalla radalla auringon laskiessa ja asvaltin kuumuudesta johtuvat lämpöaallot horisontissa ovat todella nannaa katsottavaa. Ja siihen päälle vielä autopelien paras äänimaailma ja ajettavuuskin on jo kohdallaan niin eihän tästä voi olla pitämättä. Myös vaurionmallinnus on sellaisella tasolla josta kilpailijat voisivat ottaa mallia.
Kyllä itselläkin oli hymy herkässä alussa kun ajauduin hiekalle poikittain ja lasissa oli toistasataa ja katon kautta varmaan 6 kertaa ympäri ja pirssi tuhannen päreiksi, totesin että "näin se vauriomallinnus pitää tehdä". Mielestäni tällä hetkellä ehdottomasti paras AJOpeli. Sisällöltään kyllä forza ja gt5 vie tätä peliä, mutta mitä ajamisen hauskuuteen tulee niin tämä peli on korkealla ykkösijalla ainakin minulla. Tätä on vain yksinkertaisesti pirun hauska pelata. Ja siitä suuri kiitos kuuluukin hyvälle tekoälylle.
Jos nyt jotain miinusta niin driftaaminen oli ainakin alussa täyttä tuskaa ja on se muutamalla radalla vieläkin. Mutta kun siihen oppii niin sekin alkaa kyllä sujumaan. Varsinkin viimeisin päivitys korjasi hyvin ajomallinnusta parempaan suuntaan. Ja myös autojen tolkuton kiiltäminen ärsyttää. toki, autot voi maalauttaa aina mattavärillä mutta nyt en ole huomannut että autot ollenkaan tulisivat likaiseksi. Pientä nillitystä mutta silti pistää silmään kun kosla kiiltää aina kun olisi tehtaalta tullut vaikka olisi kuinka hietikolla rässinyt.
Rekisteröitynyt 09.08.2009
03.06.2011 klo 16.43
Rekisteröitynyt 10.04.2007
03.06.2011 klo 23.06
Rekisteröitynyt 26.09.2007
04.06.2011 klo 11.17
Tarviikos tässä pelissä suorittaa pakolliset driftailut että eteenpäin pääsee? Ei ole tämä eivätkä muutkaan vastaavat näissä nykyajan autopeleissä enää pitkään aikaan napanneet. Jos tämän sitten jostain alelaarista joskus kaivaisi.
Drifaukset voi skipata, kunhan vain tasosi on sen verran korkea että uudet kisat avautuu. Eri kisat aukeavat oman levelin mukaan joten driftaukset voi skipata.
Rekisteröitynyt 26.09.2007
04.06.2011 klo 11.19
Onkohan tässä edelleenkään vapaata ajoa? ja onko ajomallia sukua shift ykkösessä nähdylle joka oli hirveä.Entäs tuo kaksinpeli onko sellasta?
Meinaatko että pääset tyhjälle radalle ajamaan yksinäsi? Kyllä se oli mahdollista jo ensimmäisessä shiftissä. ajomalli on ainakin omasta mielestä tuhat kertaa parempi mitä shift ykkösessä. Nyt pystyy jo tehokkaitakin autoja ajamaan. Itse ainakin tykkään nykyisestä ajomallista. Vaikeampi kuin forza / gt mutta helpompi kuin joku hc simulaattori. Kaksinpeliä ei ainakaan pc-versiossa ole.
06.06.2011 klo 12.48
kuten sanoin jo forza4 uutisessa miksi missään ajelussa ei ole kustomoitavia turnauksia. aika ajot on off, 1-100 kierrosta, autojen määrä, autoluokka vapaa tai lukittu, radat ja niiden määrä, sarja/cup/elimination/yms. luulisi olevan helpompaa kuin ikuinen grafiikan ja ajomallin hienomuokkaus
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
07.06.2011 klo 10.28
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
26.07.2011 klo 11.34
kuten sanoin jo forza4 uutisessa miksi missään ajelussa ei ole kustomoitavia turnauksia. aika ajot on off, 1-100 kierrosta, autojen määrä, autoluokka vapaa tai lukittu, radat ja niiden määrä, sarja/cup/elimination/yms. luulisi olevan helpompaa kuin ikuinen grafiikan ja ajomallin hienomuokkaus
Juuri tällaista kunnon verkkokilvanajoa olen kaivannut itsekin konsoleille. PC-puolellahan turnausten järjestämiseen löytyy hyviä työkaluja, mutta konsolipuolella esim. toistuvan, vapaaosanottoisen cupin ylläpitäminen tuntuu olevan sula mahdottomuus.
Kisa-asetuksissa saisi olla ns. "poskettomat" säädöt myös mahdollisia. Harva tahtoo esimerkiksi suorittaa 24 tunnin ajoa oikeasti 24 tunnissa, mutta tähän saisi silti olla mahdollisuus olemassa. Samoin kilpailujen sääntömääräykset saisivat olla vapaammin muokattavissa. Esim. pakollisten varikkopysähdysten määrän säätäminen toisi eloa lyhyempiinkin verkkokisoihin.
Kirjoita kommentti