Kakkonen kilahtaa pesään ja kumi ulvahtaa Ferrarin pilkatessa tiukkaa neulansilmää, näyttävästi kylki edellä edeten. Suora aukeaa, vaihde vaihtuu isompaan ja taas mennään isoa kovaa. Sitten luontoäiti yllättää. Taivas repeää ja alkaa sataa vettä. Pyyhkimet nousevat vain vaivoin kuivaamaan italialaisen kaunottaren tuulilasia. Seuraavassa mutkassa tie on jo märkä ja sivuluisu päättyy nolosti seinään. Ikkunaan tulee pieni naarmu, kuski pudistelee pölyt pois ajopuvun olalta ja taas jatketaan nasta laudassa hauskanpitoa.



Bizarre Creationsin Project Gotham Racing 4 keskittyy rentoon kilvanajoon, eikä edes yritä astua simulaattoreiden tai autonvirittelypelien varpaille. Kun pelissä on selvästi keskitytty vain yhteen asiaan, on se voitu tehdä kunnolla. PGR4 onkin ajotuntumaltaan arcade-kaahailujen ehdotonta eliittiä. Ajettavuus on eri autoilla selvästi yksilöllinen ja kiikkerimmät menopelit vaativat pitkän harjoittelun ennen vauhdin löytymistä.

Vaihtelevat sääolosuhteet tuovat peliin oman mausteensa ja muuttavat pitävimmänkin katuauton hetkessä luistelevaksi pulkaksi, kun taivaalta tulee lunta ja tie on sohjon peitossa. Sää vaihtelee myös kesken ajon ja puolipilvisenä alkanut kilpailu saattaa saada yllättäen kostean käänteen. Vesisade ei ole pelkkä visuaalinen efekti, vaan radalle muodostuu myös jatkuvasti sateen myötä kasvavia syviä lätäköitä, joiden päällä leveät katurenkaat eivät saa lainkaan pitoa. Kuivan ajolinjan löytäminen onkin erittäin tärkeää.



Uramoodissa edetään noviisitasolta ammattilaisluokkaan pikkuhiljaa turnauksia ja kutsukilpailuja suorittaen. Peli aloitetaan PGR:n mittakaavassa tehottomilla autoilla, kuten Ford Sierra Cosworthilla ja Lancia Deltalla. Jo muutaman tunnin kisailun jälkeen autotalliin on ilmestynyt Ferrareita, Lamborghineja ja lukuisia erikoisempia urheiluautoja. Vaikka autokanta on allekirjoittaneen mielestä selvästi esimerkiksi Gran Turismo 4:n vastaavaa tylsempi, löytyy kalustoa laidasta laitaan. 70-luvun japanilaisia pikkukinnereitä ei lopulta edes kaipaa PGR:n valikoimaan.

Pelissä ovat mukana myös moottoripyörät, jotka kilpailevat samoissa lähdöissä autojen kanssa. Yksinpelissä moottoripyörät ovatkin hauska lisä pelkkään autoilla ajeluun kyllästyneille. Moninpelissä valitettavan usein esiintyvä jokamiesluokkamainen kiilailu hillitsee kuitenkin kaksipyöräisten käyttöintoa. Moottoripyöräilijät eivät ole mitään supermiehiä, vaan kaatuvat tönäisystä hyvinkin helposti.



Testiviikon aikana urheiluautoja tuli kepitettyä niin Xbox 360:n tattiohjaimella kuin Logitechin ratillakin. Vaikka yleensä ratin kanssa ajaminen vie autopelit uusiin ulottuvuuksiin, onnistuu PGR4:n pelaaminen miellyttävästi myös perusohjaimen avulla. Ohjaus on tarpeeksi tarkka ja tunnokas, vaikka ratilla sladittelu ja muu kikkailu onnistuu tietysti huomattavasti helpommin.

Erilaisia kilpailumuotoja PGR4:ssä on useita. Tavallisten katukisojen lisäksi pujotellaan keilojen välissä, temppuillaan pisteiden toivossa ja jahdataan kierrosennätyksiä. Lisäksi välillä ohitellaan kilpaa hitaampia ja ajetaan tutkaan mahdollisimman lujaa. Rahaa pelissä ei ole mukana lainkaan, vaan lisäautoja, kypärämalleja ja muita lisukkeita saa ostaa pelin kaupasta PGR-sarjalle ominaisilla Kudos-pisteillä. Pisteitä saa paitsi hyvin kilpailuissa sijoittumalla, myös näyttävillä sivuluisuilla ja tyylipuhtaalla ajolla.

Vaikka Kudos-pisteiden keruu tuntuu simulaattoreihin tottuneesta alkuun pelkältä naurettavalta koheltamiselta, sopii idea rentoon kaahailuun kuitenkin todella hyvin. On myös piristävää, että uusia autoja voi ostaa valintansa mukaan ansaitsemillaan pisteillä ja vain osa kulkupeleistä aukeaa ainoastaan uran etenemisen myötä.



Project Gotham Racing 4 on kaunis peli. Etenkin sadepisaroiden peittämänä autot kiiltelevät kauniisti. Maisemat ovat yksityiskohtaisia ja monipuolisia. Sääefektit tuovat peliin lisää näyttävyyttä, ja pimeällä katuradalla kiiltävä lätäkkö saa joskus tosielämässä syvään lammikkoon lujaa ajaneen kuljettajan varuilleen. Pelin yleisilme on siisti, mutta ei pudota pelaajaa jakkaralta. Ikävänä yksityiskohtana ja yökilpailujen pilaajana joku on vaihtanut autojen ajovalojen tilalle ilmeisesti tuikkukynttilät, sillä näkyvyys on todella huono. Pitkiä valoja jää kaipaamaan runnottuaan Gallardoa lukuisasti päin sysimustia seiniä.

Arcade-autopeleissä ensimmäinen testikriteerini liittyy ääniin, mikäli pelissä on amerikkalaisia muskeliautoja. V8:n murinat paljastavat yleensä suoraan koko pelin laatutason. PGR4:ssä V8 murisee mukavasti, mutta kireätkään jenkit eivät revi rattimiehen sielua kappaleiksi, kuten toisinaan tosimaailmassa käy. Moottoreiden metelit on toteutettu kiitettävästi ja ääni kertoo äkkiä auton luonteesta kaiken tarvittavan. Taustamusiikki ei kilpailuissa käy häiritseväksi, mutta välillä yliletkeät namuttelujazzit hieman sotkevat muuten vauhdikasta tunnelmaa.



Pelistä jää suuhun hieman outo maku. Tavallaan Project Gotham Racing 4 on niin hyvä kuin kaahailupeli voi olla, mutta toisaalta se ei ole mitään sen enempää. Mikään osa-alue pelissä ei räjäytä tajuntaa, jos nyt ei käy häiritsemäänkään. Kunnollisen vauriomallinnuksen puute ja yökilpailujen pilaaminen huonoilla ajovaloilla syövät pisteitä. Pelin autokanta on kattava, muttei erityisen jännittävä. Lähes kaikki plussat tulevatkin mahtavasta ajettavuudesta ja upeasta ulkoasusta. Gothamin kisat viihdyttävät varmasti aloittelijoita siinä missä kokeneempiakin virtuaalikuskeja. Moninpelissä hauskuus yltyy riemuksi, kunhan kaikilla pelaajilla on herrasmiesurheilun tavat hallussaan.