Dragon Age II
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Roolipelit, Toimintapelit |
Pelaajia: | Yksinpeli |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | BioWare |
Julkaisija: | Electronic Arts |
Julkaisupäivä: | 11.03.2011 |
Pelin kotisivut |
Itsenäisesti kohtalon polulla.
Bioware on alan kunnianhimoisin tarinankertoja. Sadut eivät ihmeellisiä ole. Valinnan vapaus on monesti näennäistä. Nimenomaan kerronta on näkemyksellistä. Dragon Age: Origins kertasi tarun pahuuden paluusta. Sivujuonikokoelma Dragon Age II on kuin tv-sarja, johon jääviä aukkoja ja puolivetelää lopetusta ei kehtaa liikaa kritisoida ennen seuraavaa tuotantokautta. Pelaaja ei vaikuta siihen, mitä tapahtuu, vaan siihen, miten kaikki tapahtuu. Valitset ystäväsi. Valitset äänensävysi (ystävällinen, humoristinen, aggressiivinen). Olet merkittävä asukas kaupungissa, jossa fantasiapellet vihaavat fantasiaklovneja. Tukea ja mielipiteitä vaativat molemmat osapuolet. Poliitikoitpa kuin vain, painekattila posahtaa.
Temppelinherrat pitävät maagit kurissa. Epätoivoiset maagit turvautuvat veritaikuuteen ja päätyvät demonien astioiksi. Verimaagit ovat vaarallisia. Temppelinherrat ovat natseja. Pelaaja on aatelinen, jonka on palautettava perheensä omaisuus ja kunnia kohinan keskellä. Pelaaja saattaa olla maagi itsekin. Hänellä saattaa olla maagisisko. Ensimmäinen hahmoni oli soturi, joka suhtautui siskoonsa suojelevasti. Hän rakastui vielä hauraampaan verimaagiin, joka ei ole ilkeä (kuten ensimmäisen pelin Morrigan), mutta jota kohtaan jopa muut maagit ovat suvaitsemattomia - kenties syystä. Hahmoni ajautui kiperiin riitatilanteisiin. Kaikista päätöksistään hän ei voinut olla ylpeä. Tarina tuntui hyvin henkilökohtaiselta.
Toisella kierroksella viha ja rakkaus pääsivät riitelemään takaraivossa. Toinen hahmoni oli turvenuijamaagi, joka ei ajatellut tekojensa seurauksia. Tunnelma muuttui ratkaisevasti, kuten oletettua. Tarina ei muuttunut käytännössä lainkaan, vaikka tein monia nurinkurisia valintoja. Tuomio pätee myös Mass Effect -sarjaan: Biowaren tarinat imaisevat mukaansa, mutta uudelleenpeluuarvo on yllättävän heikko. Hyvä roolipeli osaa antaa pelaajalle vastuuta elämyksestä, mutta pelaajan mieltymyksiä hienovaraisesti myötäilevä kiinteä tarina on kaksiteräinen miekka. On suorastaan noloa, kun tarina ottaa askeleen uuteen suuntaan, mutta ponnahtaa heti takaisin jo koetuille raiteille.
Jatko-osa ei räjäytä otsasuonia haasteillaan, mikä harmittaa übernörttejä. Origins kuulemma oli PC:llä vaikeimmillaan. Konsoliversiokin otti allekirjoittanutta kurkkuun kuin H. Simpsonin kasvatusmenetelmät. Dragon Age II:ta tahkosin kylmänviileästi Hard-tasolla sekä PC:llä että pikaisesti Xboxilla. Dragon Age II on haastava konsolimätkintä - mutta strategiasedille lähes tuskaton elämys. Matka on jopa helppo ennen ensimmäisen vaiheen loppupomoa, joka on pöyristyttävän sisukas mulkero verrattuna mihin tahansa aiempaan tai myöhempään. Pysähdystilassa jaettaviin käskyihin ja hahmojen ohjelmointiin on tarpeen tutustua viimeistään tuolloin.
Ohjattavana on yhä neljä persoonallista monimurhaajaa. Tiimin kemioiden virittely on palkitsevaa ja kenties paras syy pelata useampaan kertaan. Kukaan ei estä ylikriittistä ruikuttajaa keksimästä itselleen kovaa haastetta: ilman parannusloitsua aivot valuvat nenästä. Hard-taso ratkeaa esimerkiksi tiimillä, jossa kaksi taistelijaa parantavat toistensa kykyjä ja vetävät huomiota puoleensa, maagi parantaa ja viskelee aluehyökkäyksiä, ja salamyhkäinen varas (rogue) siivoaa ansat, heikot viholliset ja maagin ahdistelijat ottamatta itse vahinkoa. Puntaroitavaa piisaa yksityiskohdissa. Jo se on tyystin eri asia, onko parantava maagi vihollisia pakoileva hikupelle lasileuka, vai muiden vieressä seisova kestävämpi säteilykeskus.
Todella hyvä peli tarjoaisi toisistaan ratkaisevasti poikkeavia kinkkisiä haasteita, eikä jauhettavaa lihamyllylle, joka pelaajan toki on osattava virittää. Ollaan sitä silti reippaasti japanilaisten napinrämpytysten yläpuolella. Toimiva tiimi selviää rutiinilla kovemmistakin haasteista, mutta pelaajalla on aina tekemistä. Ihan jo se, miten vähän vammojen hoitopussukoita on tarjolla, motivoi pitämään jokaisen hahmon tolpillaan jokaisessa taistelussa.
Se on eeppistä se, kun tiimistä on yksi jo kaatunut, lohikäärme jahtaa viimeisiään vetelevää taistelijaa ympäri rappusia, maagi lähinnä latailee akkujaan ja puolikuollut jousiampuja koettaa tehdä etäämmältä jotakin lohikäärmeen kakaroille, jotka maagia jo piirittävät. Vaikea tuokaan kohtaaminen ei välttämättä ole, kunhan sitä kunnioittaa. Pelissä on tasan se yksi kiehtova ja raivostuttava taistelu, jossa jokaisen hahmon jokainen askel on päätettävä erikseen. Useat pitkät joukkotappelut ratkeavat turhankin helposti taktisella vetäytymisellä kapeikkoon.
Dragon Age II sijoittuu enimmäkseen kaupunkiin, joka ei ole laaja minkään asteikon mukaan. Tapahtumat kattavat vuosikymmenen, eli käytännössä tarina loikkaa toisinaan kauas eteenpäin. Ajanjaksojen sisällä seikkaillaan omaan tahtiin. Rajoitettuja maisemia kierrätetään tympääntymiseen saakka, mutta toisaalta harhailua on hyvin vähän. Jos Dragon Age II jossakin edeltäjänsä peittoaa, niin rytmitajussa. Tehtäviä piisaa ja ne ovat lyhyitä ja iskeviä. Vähän väliä tapellaan, vähän väliä keskustellaan, asiat etenevät, nukkumaan ei malttaisi mennä kuin ajanjaksojen välissä. Origins oli toisinaan uuvuttava kymmenien erien pieksäjäisineen.
Origins oli täyteläinen. Dragon Age II on pikaruokaa. Origins kertoi kliseisen tarinansa itsevarmasti ja määrätietoisesti. Jatko-osa vihjaa heti alussa (jo demossa), että pelaajasta tulee jotakin suurta ja vaarallista. Lähinnä tämä lupaus sitoo materiaalin yhteen. Alussa sankaria kiinnostaa tutkimusretki ja raha. Keskivaiheilla ratkotaan murhamysteeriä. Sitten on niitä poliittisia jännitteitä. Kuten sanottua, peli on kuin tv-sarja. Moisilla on monia kirjoittajia. Yksi jakso voi olla tavallista fiksumpi, hauskempi tai tunteellisempi. Jotkut asiat unohdetaan käsitellä loppuun: ehkä asiaan palataan seuraavalla tuotantokaudella, jos fanit riittävästi ruikuttavat. Hurraammeko vai protestoimmeko, kun kesken jäävät asiat - esimerkiksi jo demosta löytyvä kohtaaminen Flemethin kanssa - viedään päätökseen maksullisella lisäsisällöllä?
Taistelusysteemiä ei ole yksinkertaistettu ainakaan Originsin konsoliversioon verrattuna, vaan lähinnä sulavoitettu. Muu sisältö on astetta heikompaa ja hätäisempää. Neljäs visiitti samaan luolastoon tai kartanoon syö miestä. Liittolaiset ovat hyvinkin persoonallisia, kunhan heitä ei vertaa Originsin hahmoihin. Heihin voi yhä tutustua tarkemmin, mutta sessiot ovat erillisiä sivutehtäviä, eivätkä satunnaista jutustelua leirinuotiolla. Liittolaisia ei voi enää vaatettaa - joten ärsyttävää liittolaista ei voi laittaa esiintymään puolialasti välinäytöksissä. Pikkujuttu, mutta kuitenkin! Suurimpana leikkauksena jatko-osassa on tasan yksi aloitus, kun Origins tarjosi kuusi aloitusta ja kolme rotua. Korvaukseksi heikosti perustelluista poistoista, päähenkilöllä on nyt ääninäyttelijä, mikä tunnetusti ei kaikkia roolipelaajia miellytä.
Arvosanojen analysoimisella itsensä tanaan virittäviä autan sen verran, että Originsin Xbox-versio olisi saanut minulta 90 pistettä. 85 pistettä tienasi myös Fallout: New Vegas naurettavasta bugisuudestaan huolimatta. Periaatteessa kenenkään lajityypistä kiinnostuneen ei tule jättää tällaista elämysmatkaa väliin, mutta pahimpien ruikuttajien tulee harkita, nauttivatko he ruikuttamisesta. Lainatakseni internetin vääräleukoja, Dragon Age II on vuosikymmenen mestariteoksia, jos olemme sitä mieltä, että vuosikymmen alkoi pari kuukautta sitten.
Temppelinherrat pitävät maagit kurissa. Epätoivoiset maagit turvautuvat veritaikuuteen ja päätyvät demonien astioiksi. Verimaagit ovat vaarallisia. Temppelinherrat ovat natseja. Pelaaja on aatelinen, jonka on palautettava perheensä omaisuus ja kunnia kohinan keskellä. Pelaaja saattaa olla maagi itsekin. Hänellä saattaa olla maagisisko. Ensimmäinen hahmoni oli soturi, joka suhtautui siskoonsa suojelevasti. Hän rakastui vielä hauraampaan verimaagiin, joka ei ole ilkeä (kuten ensimmäisen pelin Morrigan), mutta jota kohtaan jopa muut maagit ovat suvaitsemattomia - kenties syystä. Hahmoni ajautui kiperiin riitatilanteisiin. Kaikista päätöksistään hän ei voinut olla ylpeä. Tarina tuntui hyvin henkilökohtaiselta.
Ruusuilla tanssimista (kukkien sekaan jäi varsi)
Ohjattavana on yhä neljä persoonallista monimurhaajaa. Tiimin kemioiden virittely on palkitsevaa ja kenties paras syy pelata useampaan kertaan. Kukaan ei estä ylikriittistä ruikuttajaa keksimästä itselleen kovaa haastetta: ilman parannusloitsua aivot valuvat nenästä. Hard-taso ratkeaa esimerkiksi tiimillä, jossa kaksi taistelijaa parantavat toistensa kykyjä ja vetävät huomiota puoleensa, maagi parantaa ja viskelee aluehyökkäyksiä, ja salamyhkäinen varas (rogue) siivoaa ansat, heikot viholliset ja maagin ahdistelijat ottamatta itse vahinkoa. Puntaroitavaa piisaa yksityiskohdissa. Jo se on tyystin eri asia, onko parantava maagi vihollisia pakoileva hikupelle lasileuka, vai muiden vieressä seisova kestävämpi säteilykeskus.
Se on eeppistä se, kun tiimistä on yksi jo kaatunut, lohikäärme jahtaa viimeisiään vetelevää taistelijaa ympäri rappusia, maagi lähinnä latailee akkujaan ja puolikuollut jousiampuja koettaa tehdä etäämmältä jotakin lohikäärmeen kakaroille, jotka maagia jo piirittävät. Vaikea tuokaan kohtaaminen ei välttämättä ole, kunhan sitä kunnioittaa. Pelissä on tasan se yksi kiehtova ja raivostuttava taistelu, jossa jokaisen hahmon jokainen askel on päätettävä erikseen. Useat pitkät joukkotappelut ratkeavat turhankin helposti taktisella vetäytymisellä kapeikkoon.
Tyhjiä kaloreita
Origins oli täyteläinen. Dragon Age II on pikaruokaa. Origins kertoi kliseisen tarinansa itsevarmasti ja määrätietoisesti. Jatko-osa vihjaa heti alussa (jo demossa), että pelaajasta tulee jotakin suurta ja vaarallista. Lähinnä tämä lupaus sitoo materiaalin yhteen. Alussa sankaria kiinnostaa tutkimusretki ja raha. Keskivaiheilla ratkotaan murhamysteeriä. Sitten on niitä poliittisia jännitteitä. Kuten sanottua, peli on kuin tv-sarja. Moisilla on monia kirjoittajia. Yksi jakso voi olla tavallista fiksumpi, hauskempi tai tunteellisempi. Jotkut asiat unohdetaan käsitellä loppuun: ehkä asiaan palataan seuraavalla tuotantokaudella, jos fanit riittävästi ruikuttavat. Hurraammeko vai protestoimmeko, kun kesken jäävät asiat - esimerkiksi jo demosta löytyvä kohtaaminen Flemethin kanssa - viedään päätökseen maksullisella lisäsisällöllä?
Arvosanojen analysoimisella itsensä tanaan virittäviä autan sen verran, että Originsin Xbox-versio olisi saanut minulta 90 pistettä. 85 pistettä tienasi myös Fallout: New Vegas naurettavasta bugisuudestaan huolimatta. Periaatteessa kenenkään lajityypistä kiinnostuneen ei tule jättää tällaista elämysmatkaa väliin, mutta pahimpien ruikuttajien tulee harkita, nauttivatko he ruikuttamisesta. Lainatakseni internetin vääräleukoja, Dragon Age II on vuosikymmenen mestariteoksia, jos olemme sitä mieltä, että vuosikymmen alkoi pari kuukautta sitten.
Dragon Age II (Tietokonepelit)
Aidosti mukaansatempaava, aito roolipeli on loistavaa viihdettä, mutta edeltäjäänsä verrattuna kertakäyttöistä sellaista.
- Loppuun saakka kiehtova ja koukuttava
- Elämykseensä saa oikeasti vaikuttaa
- Näyttävistä taisteluista ei silmät kiinni selvitä
- "Vaikeiden valintojen" lopputulos on yleensä yksi ja sama
- Onneton loppuratkaisu ja tarinan muut aukot
- Osa I oli hiotumpi kokonaisuus
Keskustelut (25 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
24.03.2011 klo 20.51
Ennenkuin kommentoit arvosanaa, lue arvostelu.
24.03.2011 klo 21.14
Rekisteröitynyt 29.10.2007
24.03.2011 klo 21.30
24.03.2011 klo 21.41
24.03.2011 klo 21.51
Tarina nyt ei mitään elämyksiä tarjoillut, ja välillä ihmettelin, että mitä on meneillään. Paikkojen kierrättäminen ei toki auttanut ongelmaa ollenkaan.
24.03.2011 klo 21.52
kun ei vain jaksanut mättää niitä kilometriluolastoja.
Minulta tulisi paljon raivoamisen arvoista tekstiä tästä pelistä mutta onhan tämä kieltämättä ihan hyvä peli sinsänsä mutta kaikkea muuta mitä dragon agen pitäisi olla, eniten tosiaan vituttaa lopetus jossa vielä mainostetaan että "joo hei sori mutta jatkuu ensi numerossa kunhan maksat 10e 5min lisäsisällöstä". Ja tietenkin taistelemisen tylsyys, jokainen vihollismaagi/rogue/rivisotilas/demoni jne noudattaa prikulleen samaa kaavaa alusta loppuun eikä lopussa edes vaivauduta taisteluissa vähäänkään piilottamaan sitä mistä ne reinforcementit tulevat, ne vain helvetti ilmaantuvat tyhjästä ihan ilman roguen stealth tyylistä "pomf" elementtiä...
Dragon Age? Minä sanoisin että Casual Age.
Rekisteröitynyt 17.03.2009
25.03.2011 klo 00.32
Rekisteröitynyt 07.04.2009
25.03.2011 klo 01.36
Tässä osassa taas se oli rautaa. Hahmot olivat myös mielestäni paljon ykkösosaa kiinnostavimpia, etenkin Varric. Paikkojen kierrätys tosin häiritsi. Myös musiikki jäi aika laimeaksi, kaipasin eeppisempää.
Rekisteröitynyt 21.06.2008
25.03.2011 klo 02.25
Rekisteröitynyt 04.01.2011
25.03.2011 klo 07.48
Kummassakaan pelissä Bioware ei ole tajunnut lisätä niitä huippuhetkiä joita esmes ME2 on aika täynnä. Niin ja sitten on voin toki valittaa DLCstä koska 30h kamppanja on ihan liiaq vähän ja niistä kierrätetyistä kartoista.
25.03.2011 klo 08.33
Paikkojen kierrätys häiritsi.. lähes yhtä paljon kuin ME1:sen saman arkkitehdin suunnittelemat rosvojen baset missä tahansa galaksia.
DA2 parantaa monessa, mutta myös häviää monessa. Loitsuja vähennetään osa osalta. Onko kolmosessa enää tusinaakaan loitsua?
Taistelu on dynaamisempaa, jos selän takana olevasta seinästä teleporttaavia vihkuja ei katso liian pahalla.. mutta kun sitä taistelua on liikaa. Ja kun kartat ovat kierrätettyjä, tiedät tasan tarkkaan milloin katosta pomppaa hämähäkkejä/epäkuolleita/orjuuttajia.
Ja ne vihollismaagit.. tarvitsiko kukaan pelissä dispel magiccia? Vihollisvelhot kestävät kurmotusta komppanian verran omaan risukeppivelhoosi verrattuna, omaavat kaksi loitsua etkä enää voi mana cleansella tai millään muullakaan tehdä heitä vaarattomaksi. Ja ei, dispel ei toimi vihkujen 100% suoja-kuplaan.
Jos helppous ärsyttää, niin vaikeutta VOI vaihtaa KESKEN pelin. ;)
Kaikesta huolimatta nautin pelistä. Heikompi mutta myös monella tapaa vahvempi kuin edeltäjänsä. Ennemmin tätä pelaan kuin ykköstä, vaikka olenkin kultalaatikko-sukupolvea. Tarina ajaa excel-taulukoinnin edelle.. ajoittaisista älyttömyyksistään huolimatta.
Risuja Biowarelle kun eivät tuo kakkosessa modaajia.
Rekisteröitynyt 29.10.2007
25.03.2011 klo 09.05
kun ei vain jaksanut mättää niitä kilometriluolastoja.
-- *itqparq*.
En tietääkseni sanonut niinkään? :) Voi herranjestas kun te Originsin fanipojat otatte nopeasti herneet nenään. Toisaalta en muistaakseni mättänyt yhtään luolastoa edes 20 kertaa vaikka olisin käynyt kesken tehtävän kotona parantelemassa haavoja.
*patpat* Odottele rauhassa sitä Witcheriä missä voit nörttiHCsydämesi kyllyydestä pelata vaikeimmalla tasolla ilman reload-mahdollisuutta, se on sitten sitä HC-pelaamista eikä tällaista casual-pelaamista mistä me muut saadaan olla häpeissämme.
/sarkasmi
Oikeasti Witcher 2 on kyllä varmaan loistava peli, älkää käsittäkö väärin.
25.03.2011 klo 10.42
Pelissä on sama ongelma kuin ykkösessä: Pitkä mutta tasainen.
Kummassakaan pelissä Bioware ei ole tajunnut lisätä niitä huippuhetkiä joita esmes ME2 on aika täynnä. Niin ja sitten on voin toki valittaa DLCstä koska 30h kamppanja on ihan liiaq vähän ja niistä kierrätetyistä kartoista.
Pitkä? Mitä sieniä olet vetänyt jos DA2 on mielestäsi pitkä? Vai oletko eksynyt johonkin niistä luolastoista joita kierrätetään koko pelin ajan? Itsellä meni 22,5h läpäisyyn ja voi että kun kirosin päätöstä olla lukematta foorumijuttuja, jätkät ois ollu tällä kertaa oikeassa.
PC versio on myös ruma kuin nainen ilman meikkejä. DX11 tuki optimoitu ala-arvoisesti, hidastaa jumalattomosti eikä eroa huomaa ellei ole CSI: NY.
25.03.2011 klo 10.46
Piti ostaa Mass Effect 3, mutta jätänpä kostoksi ostamatta, hah haa!
Rekisteröitynyt 15.09.2008
25.03.2011 klo 12.38
Itsekin nautin DA2:sta, ehkä jopa enemmän kuin ykkösestä. Ykkösen rytmi sai allekirjoittaneen jättämään pelin tauolle pariksi kuukaudeksi kun ei vain jaksanut mättää niitä kilometriluolastoja.
Kyllä itse silti mieluummin hakkasin ykkösen kilometriluolastoja (kyllä, jopa deep roadsia) kuin kakkosen kolmea metriluolastoa. Siinä se kakkosen suurin ongelma omasta mielestäni olikin. 34 tuntia samoja dungeoneja ja samaa kaupunkia. Jos ykkösen tarinan porttais kakkosen ominaisuuksilla, niin olisi erittäin hyvä peli kädessä.
Lyhykäisyydessään kakkonen oli kokoisekseen peliksi liian pieni ja juostenkustun oloinen.
Rekisteröitynyt 18.02.2011
25.03.2011 klo 13.31
25.03.2011 klo 13.37
Vaikka pidän itseäni hirmuisena Originsin fanipoikana, myönnän, että nautin tästäkin pelistä aivan suunnattomasti. Hahmot olivat jälleen mielenkiintoisia, iso ajanjakso mahdollisti esimerkiksi alussa viattoman (ja ihanan) Merrillin kasvun ja pimeän puolen avautumisen viimeistään kolmannessa näytöksessä. Syvyydessä muuten ei kyllä päästy yhtä pitkälle kuin Originsissa, jossa saattoi viettää aikaa tuntikaupalla pelkästään kuunnellen tarinoita eri hahmoilta. Jotkut hahmot olivat ärsyttäviäkin; Andersin jatkuva Hawken imartelu oli lähinnä ällöä.
Originsissa samaistuin totaalisesti hahmooni. Omanlainen taustatarina yhdistettynä täysin kustomoituun ulkonäköön ja äänettömyyteen sai minut tuntemaan itseni päähenkilöksi. Kakkosta pelasin lähinnä asenteella "Okei, toi on siis Hawke. Siistiä, toi toinen hahmo puhuu minusta kukistamassa Blightia Originsissa!".
Taistelysysteemi on tavallaan kivempi, tavallaan huonompi. Ykkösessä koki suurempaa onnistumisen tunnetta hyvin toimivan ryhmän ansiosta, nyt taktikoinnilla ei ole juuri väliä, koska suurimmassa osassa taisteluista vihollisena toimii jonkin sortin salainen ninjajärjestö, jonka kaikki taistelijat osaavat hyppiä katoilta suoraan päähenkilön selän taakse.
Joka tapauksessa, ehdottomasti pelaamisen arvoinen peli. Ongelmina on lähinnä lyhyys ja yksinkertaistaminen, mutta niistä selviää kun ajattelee Originsin ja kakkosen erikseen.
26.03.2011 klo 01.10
26.03.2011 klo 01.11
26.03.2011 klo 17.00
26.03.2011 klo 18.25
http://jokegurus.com/2011/03/17/dragon-age-2-fail/
"Have you wonder why all game review sites are giving it big scores and all gamers reviews are soo bad?"
Koska MC:n käyttäjäarviossa ei ole muita kuin trolleja ja kitkeriä fanipoikia?
Rekisteröitynyt 17.03.2009
26.03.2011 klo 19.52
Pelissä on sama ongelma kuin ykkösessä: Pitkä mutta tasainen.
Kummassakaan pelissä Bioware ei ole tajunnut lisätä niitä huippuhetkiä joita esmes ME2 on aika täynnä. Niin ja sitten on voin toki valittaa DLCstä koska 30h kamppanja on ihan liiaq vähän ja niistä kierrätetyistä kartoista.
Yleisjuoni toimi tosin paljon paremmin. Kyllä minulle tuo Qunarien ja muiden välien selvittely oli paljon mielenkiintoisempaa hommaa kuin universumin pelastaminen ötökkämiehiltä ja idioottikyborgeilta.
28.03.2011 klo 13.51
Rekisteröitynyt 17.12.2009
29.03.2011 klo 16.56
30.03.2011 klo 16.31
http://rpgcodex.net/content.php?id=224 Totuus. Huonoin pelaamani AAA-peli vuosiin.
Kyynel